On näköjäänkin jo vierähtänyt parisen viikkoa siitä, kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Ei se mitään, toivon mukaan tämä postaus korjaa asian. Ensin hieman juttua tästä blogista, kun on niin uusikin.
Aloin siis pitää tätä kyseistä blogia kertoakseni avoimesti ja rehellisesti elämästä frettieni kanssa. Tänne kirjoitan niiden toilailuista ja elämästä; niin hyvistä kuin huonoistakin asioista. Joskus tosin poikkean aiheesta rajustikin, mutta kaikki asiat ovat kuitenkin sidoksissa toisiinsa, tavalla tai toisella.
Blogini on edelleenkin kesken, olen nyt lähinnä kirjoitellut peruspostauksia elämästämme ja kuulumisistamme. Tarkoituksena olisi tehdä jossakin vaiheessa (mahdollisimman pian) infosivut näädistä, sekä muutama mielipidekirjoitus ja tietopläjäys. Myös ulkoasua tullaan varmasti kehittämään ennemmin tai myöhemmin, ei sillä, että siinä jotakin vikaa omasta mielestäni olisi. Sanokaa tekin mielipiteenne? Onko ulkoasu aivan liian tumma, vai toimiiko se? Blogi siis kehittyy kehittymistään, eikä varmasti tule koskaan olemaan valmis!
Minulla on nyt ollut hieman kiireistä viimeiset pari viikkoa (myös tämä on varmasti vaikuttanut kirjoittamattomuuteeni), ja siitäkös Fera onkin ottanut nokkiinsa! Olen toki ollut joka päivä myös kotona, mutta olen myös ollut arkipäivinä lähes joka päivä monta tuntia poissa. Minulla on muutamana iltana mennyt suhteellisen myöhään, ja olen parina päivänä ollut kotona vasta puolen yön aikoihin. Tällöin tosin olen myös lähtenyt vasta illan puolella, mutta sepäs ei Feraa kiinnosta.
Havaittavissa on siis ollut muunmuassa eteiseen, oven eteen mielipidekakkaamista, kenkien rikkomista ja yleistä sotkemista. Lisäksi neiti oli kerran niin loukkaantunut, että puri minua, ja vastoin kaikkea aiempaa - todella kovaa! Fera käyttäytyy siis samoin kuin Doussi tapasi; minulla on kotiintuloajat, ja jos tulen pari tuntia myöhässä, saan kyllä kuulla kunniani! Kyllähän minä tämän ymmärrän sinänsä, ja onneksi tuo kiireys oli vain ohimenevää, ja olenkin nyt saanut olla muutamana päivänä kotona, ihan aamusta iltaan. Harmi vain, että heti kun saan olla rauhassa kotona, minuun iskee kova kuume! Toivottavasti en tartuta sitä Feraan..
Nyt lauantaina, 28.07 on Pk-Frettien järjestämä Kesäpiknik -näyttely, jonne olen Feran ilmoittanut jo ajat sitten. Kesäpiknik siis järjestetään Espoon Keskuksen Kirkkopuistossa infon mukaan klo 10-18. Olisi siis todella huono juttu, jos nyt onnistuisin Feraan tuon kuumeen tartuttamaan; joutuisimme jäämään pois näyttelystä. Näyttelyssä on tosin toinenkin pieni ongelma. Minun piti nimittäin työntää Fera samaan aitaukseen ystäväni näädän kanssa, mutta nyt ystäväni ei ikävä kyllä pääsekkään paikalle, aitaus on hänellä parinsadan kilsan päässä, enkä ehdi millään käydä tähän hätään ostamassa omaa Playpeniä, joka toki on tarkoituksena mahdollisimman pian ostaakin. Minulla on siis tuonne näyttelyyn vain joku säälittävä kantokoppa, jossa en tietenkään pitäisi Feraa kauempaa kuin siellä on pakko (että näätä kannetaan tuomarien eteen jne.). Eli se tarkoittaa siis sitä, että valjaat päälle ja sitten pysymme varmaan hieman etäämpänä kaiken keskeltä suurimman osan ajasta, ettei porukka katso että mitä helvettiä se toi näätänsä tänne tartuttamaan kaikkiin jotain näätäkuumetta tai muuta vastaavaa. Ellei joku sitten tietenkin haluaisi ottaa aitaukseensa yhtä ylimääräistä näätää? Fera on ihan rokotettu (no tietenkin) ja terve, jos se saa flunssan tmv. niin jätämme koko tapahtuman väliin. Todennäköisesti olemme sinne tulossa, sillä Fera vaikuttaa ihan hyvinvoivalta, ja minunkin kuumeeni on jo alkanut laskea (aloin kirjoittamaan tätä postausta jo eilen..).
Kuten varmaankin olen kertonut, meille pitäisi toivon mukaan olla tulossa pieni pastellityttönen ehkä elokuussa tai syyskuussa Feran kaveriksi. Pentu on varattu Pickpocket's Ferretsiltä ajat sitten, ja kasvattaja onkin varannut minulle yhden tyttöpennuista. Alun perin toivoin siis väritykseltään suklaata, sillä ihastuin pentueen emon, Daran (Pickpocket's Milkyway) väritykseen kovin, ja olisinkin toivonut pennun perineen emonsa upean värityksen. Pentueen isä on upea, unkarilais-latvialainen albiino Para. Pentuja syntyi kahdeksan, tasaisella sukupuolijakaumalla, mutta aivan koko pentue onkin pastellia. Meille on näin ollen siis tulossa tosiaan pastellityttö, joka ei minua todellakaan haittaa, sillä mielestäni pastelli on myös aivan upea väri, ja olenkin suunnitellut pastellin värisen fretin myös hankkivani. En vain odottanut saavani sitä juuri tästä pentueesta. Pennut ovat sattuneiden ongelmien vuoksi kehityksestään jäljessä, ja ovat todennäköisesti kasvattajalla pidempään, kuin 8-viikkoisiksi. Toivon todella, että pennut saavat kirittyä kehityksessään ja kasvussaan kiinni, ja kasvavat normaaleiksi, terveiksi fretinpennuiksi.
Kuten kuvista näkyy, olemme edelleen ulkoilleet Feran kanssa ahkerasti lähes päivittäin. Toissapäivänä olimme erittäin pitkällä lenkillä kiertämässä tuota lähimetsää ja frisbeegolf -rataa (hey cm'on siis frisbeegolf!?!). Lenkki kesti lähes kolme tuntia, ja olimme sen lopussa molemmat todella väsyneitä; kannoin viimeiset parisataa metriä Feran kotiin. Metsäpolulle lähtiessämme emme todellakaan tienneet reitin olevan niin pitkä, vaan kuvittelin, että pääsemme jossakin vaiheessa oikaisemaan takaisin samalle reitille, mitä yleensä käytämme. Niin ei ihan käynytkään, vaan voin todellakin myöntää, että siinä lenkin loppuvaiheessa minulla ei todellakaan ollut hajuakaan, missä me olimme. Siitä vähän eteenpäin kävelimme siirtolapuutarhoiden ohi (en edes tiennyt täällä sellaisia olevan!), ja jatkoimme vain eteenpäin toivoen, että polku loppuu kohta, ja ettei se ole johdattanut meitä jonnekkin aivan hevon kuuseen. Onneksi se sitten heti loppuikin ja johdatti meidät tutun urheilupuiston laidalle, josta olimme liikkeelle lähteneetkin. En kyllä tosin aio samaan reissuun toiste lähteä, tai ainakin ensi kerrarra olen varautunut hieman paremmin.
Jotakin positiivista lenkissä oli myös sen lisäksi, että Fera (ja myös minä) sai paljon liikuntaa ja raitista ulkoilmaa; Sain nimittäin otettua paljon kuvia, jotka (muistaakseni) olivat ainakin jokseenkin onnistuneita. Tästä en tosin mene takuuseen, mutta mielestäni oli todella kivaa kuvata näätää erilaisissa ympäristöissä, kuten kallioilla ja erilaisten kasvien ja puiden lähettyvillä. En tosin muista, näkyvätkö nämä asiat välttämättä yhtä hyvin kuvissa, mutta sanokaa te, sillä saatte ihailla niitä samantien!
Niin no, eivät nuo kuvat nyt niin kovin juhlinnan aiheita ollutkaan. Äsryttää, että nuo rumat punaiset valjaat näkyvät jokaikisessä kuvassa >:( Sitten kun Fera on kasvanut täysikasvuiseksi, tilaan sille ihan normaalit kunnon valjaat. Nyt kun se vielä voi kasvaa ties minkä verran, ei viitsi teettää kalliita valjaita, jos ne sitten jäävätkin heti pieniksi.