Niinpä niin, että pitikin mennä toivomaan lunta. Kyllähän minä toki edelleen haluan päästä viemään tytöt kohtaamaan ensilumihetkensä, mutta eihän tuohon lumimyrskyyn hullukaan lähde! Tosiaan, lunta tullut nyt pari päivää putkeen vaakatasossa ja parvekkeen kaiteellakin on melkein 20 sentin lumikerros.. Viime yönä kun olin menossa kotiin, onnistuin sähläämään ulkona vesipulloni kanssa niin, että vettä läikähti (tosin todella alhaalla roikkuville pitkille) otsahiuksilleni. Hetki sen jälkeen hiuksissani roikkui iso jääklimppi, eli kyllä tuolla aika perhanan kurja ilma on. Eihän tyttöjäkään tuollaiseen ilmaan voi viedä, raukat varmaan peittyisivät lumeen alta aikayksikön. :D
Niin siis nämä kuvat ovat otettu eilen aamulla kun huomasin lunta tulleen ja kipitin innoissani parvekkeelle kamera kädessä paljain jaloin.Nyt siellä näyttää kieltämättä hieman... erilaiselta.
Huomenna onkin jo kauan odotettu Capital!-frettinäyttely, jonne siis suuntaamme Feran ja Mojiton kanssa tietenkin. Olen kyllä niin iloinen, että näyttely on aivan tässä lähellä eikä minun tarvitse herätä jo neljältä aamulla kuten Finnish Ferret Festivalia varten. Joten tällä kertaa olen varmaankin hieman pirteämpi näyttelyssä! ;-) Tosin en kyllä ole kahteen viikkoon nukkunut kunnolla, ensin viime viikolla menin vahingossa joka päivä vasta joskus kolmen-neljän aikoihin nukkumaan ja nyt tällä viikolla parina aamuna tullut kotiin vasta tosiaan aamukuuden- aamuviiden paikkeilla, ja unet ovat jääneet tunnin mittaisiksi, parina yönä en ehtinyt nukkua ollenkaan! Tosin kyllä minä olen sitten tietenkin nyt näin koeviikolla pari kertaa nukkunut pommiinkin ja missannut kokeen, kun olen ensin lukenut siihen aamukuuteen asti, mennyt nukkumaan ja ajatellut herääväni seitsemältä. Typerää edes kuvitella, että onnistuisin noin väsyneenä ja univelkaisena nousemaan tunnin unien jälkeen noin aikaisin! :D
Tänään onkin sitten vuorossa näyttelyvalmistelut, kuten tavaroiden pakkaaminen, otuksien korvien putsaus ja tietenkin peseminen - noista ei tällä hetkellä saa puthaita tehtyä niin millään ilman pesua! Varsinkaan Mojitosta, raukan kaunis valkoinen turkki taitaakin olla tyttöselle pikemminkin kirous kuin lahja, joutuu raasu kylpyyn useammin! Täytyy yrittää muistaa kaikki tarpeellinen mukaan, tietenkin etunenässä Playpen ja sen pohjakangas, jota varmaankin olisi aika mahdotonta unohtaakaan. Seuraavaksi tulee varmaankin hiekkalaatikko,joka on tänään myöskin pestävä puhtaaksi, ruoka- ja vesikupit, leluja (enemmän kuin viimeksi!) ja tietenkin pari nukkumapaikkaa täytyy ottaa mukaan. Ai niin, tuo yksi petikin täytyy pestä tänään kun ei koeviikolta ole millään kerinnyt tekemään alkuvalmisteluja! Onneksi kuitenkin on pesutupa varattuna ja kaikki suunniteltu, ettei tarvitse ihan pää kolmantena jalkana täällä juosta. Sinänsä minua harmittaa, etten ehtinyt käydä ostamassa tytöille uutta shampoota, tai Mojitolle etunenässä. Tuo nykyinen shampoo kun tuntuu tummentavan ainakin Feran turkin väriä, joten Moiskulle sitten täytyisi hankkia jokin neutraalimpi. Tai voihan Mojiton aina upottaa kloriteen jos neiti ei valkoisuuden kriteereitä täytä! ;D Sitten toki täytyykin etsiä molempien rokotuskortit, olisi todella harmi jos joku unohtaisi frettinsä rokotuskortin ottaa mukaan ja huomaisi sen sitten vasta näyttelypaikan ovella. Niin, ja niitä itse frettejäkään ei välttämättä kannata unohtaa kotiin.. x)
Hitto, ärsyttää kun tuo meidän kantokoppa meni vähän hajalle, niin jouduin hakemaan äidiltäni kissojen vanhan kantokopan. Siis todellakin vanhan, ainakin 15 -vuotta vanha koppa, ja sen on kyllä näköinenkin. Lisäksi siinä on enemmän kannettavaa kuin tuossa ihanan pienessä vihreässä. Jos se rikkimennyt näytti omiin silmiini näyttelyissä vanhalta, haisevalta ja rumalta muiden upouusiin ja tuliteriin kantobokseihin verrattuna, niin miltäköhän tuo niihin verrattuna näyttää...? Uusi kantokoppahan on tietenkin hankintalistalla (täytyykin kysyä eräältä henkilöltä mistä on omansa ostanut... jos tunnistat itsesi tästä niin.. :DDD), mutta varmaan pari kuukautta menee että saan aikaiseksi.
Nyt voisinkin tosiaan mennä tekemään niitä näyttelyvalmisteluja sen sijaan että tässä istun ja kirjoitan siitä, että ne pitäisi tehdä.. Ja pahoitteluni kuvien puutteesta, olen ollut nyt niin laiska kuvaamaan tytsyjä tuolla kyllästyttävän ärsyttävällä kameralla, jonka kuvasatoa saatte viellä Caitalista katsella täältä. Seuraava postaus tuleekin sitten Capitalista, tosin varmasti muutaman päivän viiveellä. Ciao!
Aiemmin en kummemmin odottanut joulua, olin lähinnä asenteella että se tulee sitten kun tulee. Onhan se mukava juhla, jolloin vietetään aikaa perheen kanssa ja syödään hyvää ruokaa (odotan jo porkkanalaatikkoa!), muttei minulla nyt mikään erityinen kiire sen viettoon ollut. Nyt en kuitenkaan malttaisi odottaa, sillä tiedän, mitä paketistani löytyykään! Haluaisin nimittäin päästä jo heivaamaan tuon surkean pokkarikameran laatikonpohjalle, jotta pääsisin ottamaan käyttöön...
...tämän!
Kävimme siis juuri lauantaina äitini kanssa ostamassa valmiiksi Canon EOS 1100D:n ruskeana versiona, jonka mukana tulee EF-S 18-55mm IS II -objektiivi. Tuon paketin hinta olisi ollut 439e, ja ostimme tietenkin 39e maksavan kameralaukkupaketin muistikortteineen kameralle. Kaupan päälle tuli ovh:lltaan 49euron Parempia kuvia Canon EOS -järjestelmäkameralla -kirja. Yhteishintaa koko paketille olisi siis tullut yli 500e, mutta tuurilla, alennuksilla, ja vielä henkilökunta-alennuksilla saimme koko paketin 300 euroon. 8) Tätä kyseistä kameraa oli siis vain yksi kappale, näytekappale joka on juuri se minun kamerani. Kyseessä on myynnistä poistunut tuote (Prisman hyllyiltä poistunut siis), jonka johdosta hinta oli halvempi. Tai oikeastaan myynnistä poistunut kokonaisuus, sillä molempiahan, sekä kameraa että objektiivia myydään edelleen erikseen. Heh, sain tuon kirjan jo etukäteen, jotta voisin sitä lueskella ennen joulua. Luin sen läpi heti päivässä.. :D
Alunperin menimme Jumbon Prismaan tarkoituksena ostaa 349e maksava Canon EOS 1100D + 18-55mm DC, joka oli ainoa kyseisen kaupan valikoimissa oleva 1100D. Kuitenkaan siellä ei onneksi ollut enää yhtään kappaletta jäljellä, joten lähdimme pikkuveljeni Xboxin ostettuamme lähimpään seuraavaan Prismaan, jossa myyjän mukaan oli kokonaiset huikeat kolme kappaletta kameroita jäljellä. Onneksi huomasin tarkkana tämän värivirhekameran hyllystä oranssin hintalapun ja paremman objektiivin kanssa!
Olin siis koko ajan halunnut kameran juuri tuolla IS-objektiivilla, jossa on siis kuvanvakaaja, joten kävi uskomaton tuuri, että löytyi haluamani kamera vieläpä paremmalla obiskalla (18-55mm IS II) ja vielä halvempaan hintaankin. Ja jotenkin tuo värivirhe on mielestäni ihan sympaattinenkin. Sinänsä, jos tuo koko setti olisi ollut normaalin hintainen, ei olisi ollut mitään järkeä ostaa sitä, sillä vain hitusen kalliimmalla olisi saanut jo Canon EOS 600D:n, jollainen olisi ollut myös aika mukava. Uskon kuitenkin pärjääväni tällä ihan hyvin, kunnes joskus ostan paremman, jolloin tuo 600D taitaa jäädä välistä. Siihen mennessä on varmasti tullut roppakaupalla lisää Canoneita. :-)
Metsänhenki Mojito
Tytöt kävi vähän leikkimässä ja pomppimassa sängylläni.. (oikeasti työnsin ne itse sinne, jotta saisin hyvällä tekosyyllä otettua kuvia joissa näkyy hieno ja täydellinen uusi pussilakanani.. 8)) Rakastan tuota pussilakanaa, se on niin täydellinen ja niin minun tyyliäni. :-)
Hitto, kun en millään malttaisi odottaa että pääsen kuvailemaan tyttöjä tuolla kameralla. Harmittaa vain, että Capital!han on 01.12.2012, eli kolme viikkoa ennenkuin saan tuon järkkärin polttelemaan näppeihini, joten saatte vielä tuosta näyttelystä katsella surkeita kuvia. Sen jälkeen minulla on uusi Canonini mukana jokaikisessä frettinäyttelyssä! Nyt minun ei edes ole tehnyt mieli ottaa Ferasta ja Mojitosta kovinkaan paljoa kuvia, kun en vain niin millään pidä tuon pokkarikameran tuottamasta kuvanlaadusta, joka on siis frettejä kuvatessa aivan luokatonta - varsinkin sisätiloissa. Ulkona päivänvalossahan tuolla saa jo ihan siedettäviä kuvia. Kun saan tuon Canonin käsiini, ette saa rauhaa näätäkuviltani! >8) Saa nähdä, otanko Feran ja Mojiton jouluna äitini luokse mukaan, sillä jos otan, niin tänne päivittyy kuvia varmaan heti seuraavan yön tai päivän aikana. Ainakin tyttöjä on pyydetty mukaan. Toisaalta ei olisi kovinkaan reilua kissoja kohtaan ottaa tyttöjä mukaan, sillä niitä ei oikein voi pitää samassa tilassa. Normaalien kissojen kanssa toki voisi, mutta nuo eivät ole normaaleja kissoja. Ne ovat petoja. Hillittömän kokoisia (en edes jaksa nostaa isompaa, eli Piksua) petoeläimiä. Jos siis otan tytöt mukaan, niin kisujen joulu ei mene niin kivasti, kun joutuvat olemaan joko pihalla tai toisella puolella taloa. Taitaa siis todennäköisesti jäädä tytöt kotiin jouluksi. Täytyy kuvailla Mistyä ja Piksuakin sitten jouluna uudella kameralla, ettehän te edes ole nähneet Piksusta yhtään kuvaa, ja Mistystäkin vain yhden, vuosia sitten otetun kuvan. En toki ala tänne mitään kissajuttuja syytämään, mutta ehkäpä teen joulun jälkeen postauksen, jossa on koko joulun otuskuvat kissoineen ja fretteineen. 8)
Tänään oli punnituspäivä, taas pitkästä aikaa. Mojiton painoksi vaaka näytti 1570-1600 grammaa, ja Feran kohdalla lukema oli 1500-1520 grammaa. Hitto, täytyy hankkia tarkempi, digitaalinen vaaka, vaikka 1-5 gramman tarkkuudella. Alkaa kyllästyttää tuo pieni heitto, mikä tuossa nykyisessä vaa'assa on. Se kun ei anna tarkkaa lukemaa, vaan antaa pienen haitarin, jonka keskiarvon lasken painoksi. Huh, kun tytöt ovat kasvaneet! Mojitollakin on ikää jo reilu viisi kuukautta, ja neidistä on tullut mitä hurmaavin pieni (lue: jättimäinen) jääkarhunpentu, varsinkin nyt talviturkin myötä. Painostaan huolimatta Mojito ei näytä läskiltä, eikä sillä ole yhtään ylimääräistä rasvaa vartalossaan, vaan koko tyttö on pelkkää lihasta. Todella kompakti ja tiivis kokonaisuus siis. Fera taas on ehkä vähän pullerompi, ja pehmeämpi. Lisäksi Feran alavatsa on.. juuri sen näköinen ja tuntuinen, että se on kaukana lihaksesta. :D Aivan hirmuisen suuriksi molemmat neidit ovat kyllä kasvaneet, mikä on mielestäni ihan hyväkin, sillä nämä möhkäleet ovat mielestäni helpompia kuin sellaiset pikkuruiset frettinaaraat.
Feralle ja Mojitolle en ole vielä joululahjoja ostellut, olin oikeastaan jo päättänytkin ostavani Faunattaresta erään hauskan pedin (no olisin ostanut se joka tapauksessa, oli joulu tai ei), mutta nyt jumituin Zooplussan verkkokauppaan selailemaan tuotteita. Hitsi kun siellä on kaikenlaisia alennuksiakin, niin pakkohan se on joulukuun alussa tilata tuolta tytsyille iso paketti kaikkea kivaa. :) Kävin oikeastaan tässä kirjoittaessani hieman kurkkimassa, mitä tuolta löytyykään ja olen jo kerännyt kaiken ostoskoriinkin. Harmi vain, ettei ostoskorin sisältö säily, vaan ne pitää kerätä kaikki sinne uudelleen sinä päivänä, kun tilauksen teen. En siis voi sitä viellä tehdä, sillä tuotteita säilytetään maksua odotettaessa vain viikon, joten tilaan vasta, kun kuun ensimmäiseen päivään on alle viikko aikaa. Tai vähän aiemmin, niin ehdin käyttämään tuon yhden alennuksen, jonka voimassaoloaika päättyy nyt viikon päästä. Voin sitten joulun jälkeen esitellä täällä tyttöjen joululahjat kuvien kera - tietenkin uudella kamerallani otetuin kuvin.
Pieni leikkihetki Mojiton kanssa. (:
Tuo sormikäärme on ihan mahtava kapistus (vaikkei Moisku kovin innostuneelta näytäkkään, mutta ennen kameraa neiti oli kuin lapsi karkkikaupassa tuon lelun kanssa), täytyykin siis käydä ostamassa pari lisää Ikeasta.
Täälläpäin ei ole nyt päässyt viemään tyttöjä ulos yhtä usein kuin normaalisti, on taas nimittäin ollut todella surkeat säät, vähän väliä on satanut vettä ja ollut märkää. Eivätkä nuo sinne vesisateeseen lähde talsimaan niin millään, enkä kyllä minäkään mielelläni. Onneksi ei ihan joka päivä kuitenkaan ole satanut, mutta mielestäni tähän vuodenaikaan tulisi veden sijaan tulla taivaan täydeltä lunta. Lämpömittarikin on näyttänyt lähestulkoon koko ajan jotakin 7-8 lämpöasteen paikkeilla, eli näillä keleillä on lunta kyllä turha odottaakaan. :(
Itse en kyllä ole mikään suuri lumen ja pakkasen kannattaja, mutta haluaisin niin päästä viemään Feran ja Mojiton kokemaan ensilumensa. Lisäksi olisi niin ihanaa päästä kuvailemaan frettejä lumen keskelle ulos! Toivottavasti meidän pääkaupunkiseutulaisten ei enää hirmuisen kauaa tarvitsisi talvikelian alkamista odotella! Harmittaa, kun tuossa jokunen viikko sitten satoi aamulla lunta, ja olin jo suunnitellut vieväni tytöt päivällä ulos, mutta lumihan oli tietenkin sulanut pois tullessani koulusta kotiin.. Alla oleva kuva on otettu aamuseitsemän maissa tästä meidän rapun edestä, ja kyllä näyttää niin talviselta kuin olla ja voi.
Olen törmännyt moniin ihmisiin frettejäni ulkoiluttaessa, jotka eivät ennen ole frettiä nähneet tai kummemmin niitä ajatelleetkaan, mutta jotka ovat hetken jutustelun jälkeen kysyneet mistä näitä saa ja sanoneet, että voisivat hankkia lemmikiksi fretin. Monet nähdessään fretin tulevan vastaan vaikkapa ulkona valjaissa tai suloisen kuvan netissä, innostuvat tästä erikoisesta ja upeasta eläimestä. Ovathan fretit erittäin suloisia, hienoja, söpöjä, ihania, pehmoisia ja syliteltäviä karvapalleroita ja niin edelleen, mutta siinä ei ole vielä kaikki. Harmittavan vähän ihmiset etsivät oikeasti kunnolla tietoa eläimesta, jonka aikovat lemmikikseen hankkia. On sitten toki näitä toisenkin ääripään edustajia, jotka yrittävät etsiä kaiken mahdollisen tiedon ja vähän päällekin, sekä haluavat aina oppia uutta ja kartuttaa tietojaan vielä senkin jälkeen kun lemmikkieläin on hankittu. Kuten esimerkiksi minä. Mielestäni eläinlajista, jonka edustajan omistaa tai jollaista aikoo hankkia, ei koskaan voi tietää liikaa. Ainoastaan liian vähän.
Fretin hankintaa suunnitellessa tulisikin katsoa hieman pintaa syvemmälle - mitä sen suloisen karvaturrikan pörröisen turkin alla onkaan? Mitä kaikkea täytyy huomioida frettiä hankittaessa? Jokainen eläinlaji on erilainen, kuten on jokainen ihminenkin. Niin inhottavalta kuin se saattaa kuulostaakin, ei fretti sovi läheskään kaikille ihmisille lemmikkieläimeksi, aivan kuten ei kissa tai koirakaan. Kenelle fretti sitten sopii lemmikiksi? Kuinka voi tietää, sopiiko fretti juuri minulle? Entä onko fretti sellainen, mitä lemmikiltä odotan ja haluan? Tarkoituksenani on nyt luetella hieman asioita, jotka mielestäni tulisi ottaa vakavasti huomioon fretin hankintaa suunnitellessa.
Ensinnäkin: Fretillä on suunnattomasti puruvoimaa ja todella vahvat leuat, joissa on neulanterävät pedon hampaat. Fretin tullessa taloon on edessä pitkään jatkuva, kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa vaativa purukoulutus. Fretinpentu puree lähestulkoon poikkeuksetta uudessa kodissaa, usein erittäin kovaakin. Sanonkin usein, että jos pentu ei pure ollenkaan, on siinä oltava jotakin vikaa (kuten meidän Mojitossa). Jokainen fretti on toki yksilö, jotkut eivät pure lähestulkoon ollenkaan koko elämänsä aikana, ja toiset sitten taas purevat hyökkäävästi ja raivokkaasti lähes päivittäin niin että veri lentää. Kuitenkin, oli frettisi luonteeltaan millainen tahansa, ei puremilta voi välttyä. Freteillä on tapana testailla hampaitaan vähän kaikkeen; sormiin, varpaisiin, vaatteisiin, leluihin, uuteen sohvaasi.. Täytyy muistaa, ettei fretti välttämättä opi koskaan täysin 100% puremattomaksi. Vaikkei fretti juuri omistajaansa purisikaan, voi se mielellään maistella kylään tullutta anoppiasi tai pihalla vastaantullutta lapsilaumaa. Myös myöhemmällä iällä useimmat fretit purevat leikkiessään, ja säikähtäessään tai ärsyyntyessään. Puremiskoulutuksessa tulee olla kärsivällinen ja johdonmukainen, eikä pieleen menneen asian tarvitse olla suurikaan kun fretin luottamus ihmisiin on jo kadonnut ja fretti on "pilalla." Pelokas, epävarma tai stressaantunut fretti puree aina entistä kovempaa, joten frettiä ei voi kouluttaa fyysisin metodein. Tämä ainoastaan pahentaa tilannetta. Täytyy myös muistaa, ettei fretin koulutus välttämättä ole yhtä helppoa kuin koiran, sillä freteillä ei ole ripaustakaan koirille ominaista miellyttämishalua. Frettiä ei siis kiinnosta tehdä omistajaansa tyytyväiseksi, pääasia että fretti itse on tyytyväinen. Kaiken A ja O on luottamus. Kun fretti luottaa sinuun, se ei sinua raivokkaasti purekaan, joten anna fretin rauhassa kiintyä sinuun ja kehitä luottamusta välillänne.
Näillä hampailla voi saada pahaakin jälkeä aikaan.
Ikävä kyllä harmittavan monet eivät tätä asiaa ota tarpeeksi vakavasti frettiä hankkiessaan, ja sillä onkin kovat seuraukset. Ympäri vuoden, varsinkin syksyisin, lukemattomia frettejä vaihtaa kotia juurikin sen takia, ettei uudessa kodissa frettiä olla osattu opettaa puremattomaksi. Suurin osa näistä kodinvaihtajista vaihtaa kotiaan erilaisten netin myyntipalstojen kautta, jonka seurauksena yhä useampi näistä väärinkohdelluista freteistä joutuu osaamattomasta kodista toiseen osaamattomaan kotiin - ja voila - kierre on valmis! Ihmisten harkinnanpuutteen seurauksena fretti saattaa joutua kiertämään kodista kotiin, kun suuri osa netin myyntipalstojen kautta frettiä etsivistä ovat juuri niitä vääränlaisia ihmisiä. Tämän seurauksena fretti menettää usein kokonaan luottamuksensa ihmisiin, ja jos se joskus pääsee osaavaan ja kokeneeseen kotiin, saa sen kanssa tehdä ylettömästi töitä, jotta luottamus saadaan palautumaan. Jos saadaan. Tulevan fretinomistajan täytyy siis olla valmis vastaanottamaan puremia. Jos et tähän ole valmis, ei fretti todennäköisesti ole se kaikkein sopivin lemmikki.
Fretin omistajan upeaa arkea yllätyksineen. Hiekkalaatikon takaa ja alta voi paljastua myös tällaisia yllätyksiä.
Toinen asia, joka on ajatuksen uhraamisen arvoinen, on fretin sisäsiisteys. Fretin hankintaa suunniteltaessa kannattaa ottaa vakavasti huomioon se tosiseikka, että fretti tuskin oppii koskaan täysin sisäsiistiksi, kuten esimerkiksi kissat. Jokainen fretti tekee joskus ohi laatikon, toiset vahingossa ja toiset sitten taas aivan tahallaan joko välinpitämättömyyttään, osoittaakseen mieltään tai yksinkertaisesti vain, koska laatikko ei arvon frettiä miellytä. Toiset tekevät ohi kerran vuodessa, jos sitäkään ja toiset kerran tunnissa. Jotkut fretit eivät taas vain kertakaikkiaan osaa käydä laatikolla, eivätkä tiedä mihin sitä käytetään. Meidän Doussi esimerkiksi oli sellainen poika, joka kaivoi hiekkalaatikon sisällön lattialle, ja teki sitten jätöksensä siihen viereen. Tytöt onneksi tajuavat lattian ja maton eron, ja tekevät huteja ainoastaan lattialle, mutta Doussin jäljiltä jouduin heittämään pois yhden pienen maton, tyynyn ja vilttejä. Mojitolla on joskus ollut hieman vaikeuksia tajuta ettei pelikonsolini päällä saa käydä asioilla vaikka neidin lempparilaatikko olisikin täynnä.. Muuten neiti käy poikkeuksettomasti keittiön hiekkalaatikolla, mutta jos se ei ole tarpeeksi siisti, on käytävä jossakin muualla. Moiskulle ei eteisen hiekkalaatikko jostakin syystä kelpaa ollenkaan, kun Fera taas käyttää pääosin sitä. Hiekkalaatikkokoulutus jatkuu fretin muuttaessa uuteen kotiinsa kasvattajalta, ja se jatkuu niin kauan kuin fretti sitä tarvitsee. Joidenkin frettien kanssa laatikkokoulutusta joudutaankin jatkamaan läpi elämän, jotkut taas ovat jo valmiiksi siistejä kasvattajalta lähtiessään. Fretinomistajan on kuitenkin varauduttava jätösten siivoamiseen lattialta, sillä se on aivan väistämätöntä. Pesuaineet kannattaa valita huolella, sillä meillä jopa muovimattolattiakin on mennyt pilalle jatkuvasta hinkkaamisesta ja kastumisesta (tosin pilalle mennyt kohta on kummallisesti juuri vesikupin alla..). Pahimpina päivinä fretinomistaja voi joutua pyyhkimään jätöksiä lattialta useampaan kertaan päivässä, joten tätä sivuseikkaa ei frettiä hankittaessa kannata jättää huomioimatta. :--)
Kolmas kysymyksiä herättävä asia on fretin näätäeläimelle ominainen haju. Fretillä, kuten kaikilla muillakin eläimillä on oma ominaishajunsa. Itse en tätä hajua oikein huomaakaan, mutta muut kyllä huomaavat. Vaatteeni haisevat näädälle, rappukäytävässämme haisee näätä, koko asuntomme haisee näädältä, jonka kaikki vieraat huomaavat. Äitini haistaa vaatteistani näädänhajun samantien, vaikka en olisi ollut otusten kanssa tekemisissä tunteihin. Kannattaa käydä nuuskimassa näätiä ennen hankintaa, jotta tietää miten haju omaan nenään ottaa. Toisten mielestä kun se vain on todella voimakas ja etova, jotkut taas pitävät näädän 'tuoksusta.' Kannattaa myös muistaa, että kiimassa hajut voimistuvat pistäviksi ja urokset varsinkin merkkailevat koko asunnon tahmaisella virtsalla. Jos ei siedä fretin normaalia ominaishajua, on kiiman aikaan varmasti tajunnanmenetys vuorossa. Kiiman onneksi saa katkaistua tai estettyä, mutta fretin normaalia ominaishajua ei saa katoamaan millään. Usein vieraat saattavat myös vältellä kylässäkäymistä frettien hajun vuoksi. ;-)
VAROITUS: Kuvamateriaalia, joka saattaa järkyttää herkempiä ihmisiä:
Seuraavana asiana listallani tulee fretin ruokavalio. Fretti on petoeläin, ja lihansyöjä. Fretin ruokavalioon kuuluu siis raaka liha, pääosin siipikarjan liha ja eri elimet sekä pienet saaliseläimet, kuten kanit, marsut, hamsterit, tiput, hiiret ja rotat. Freteille on toki olemassa kuivaruokiakin, mutta pelkällä kuivaruoalla ruokkiminen aiheuttaa fretille terveysongelmia, kuten hammaskiveä sekä se edesauttaa erinäisten sairauksien kehittymistä. Lisäksi fretti harvoin saa pelkästä kuivaruoasta tarpeeksi kaikkea tarvitsemaansa. Lisää fretin ruokinnasta voit lukea postauksestani Mitä fretin ruokalautanen sisältää?. Kyseisessä kirjoituksessa on eritelty hieman tarkemmin, mitä kaikkea fretin raakaruokavalio käsittääkään.
Se oli hiiri.
Itse en ole ostanut kuukausiin pakasteruokia itselleni, sillä kahden fretin sapuskat vievät kertakaikkiaan aivan kaiken tilan pakastimestani. Pakastimeni on siis koko ajan aivan tupaten täynnä raakaa lihaa, elimiä ja hiiren- sekä tipunraatoja. Oletko valmis luovuttamaan pakastimesi frettien ruoille niin, ettet itse pysty säilömään sinne välttämättä mitään, edes ruokaa? Kannattaa myös muistaa, että jonkun ne ällöttävät sisäelimet sun muut täytyy myös sulattaa ja pilkkoa arvon fretin lautaselle juuri sopiviksi suupaloiksi.
Täytyy myös muistaa, että fretti on erittäin aktiivinen, huomionhakuinen ja seurallinen eläin, joka vaatii virikkeellistä ympäristöä. Frettiä et voi siis työntää häkkiin kuten muita samankokoisia lemmikkieläimiä, vaan fretti vaatii joko oman huoneen, muun suuren rajatun tilan tai mahdollisuuden olla vapaana koko asunnossa. Tällöin asunto tai tila joudutaan frettiturvallistamaan ja sisustamaan fretin tarpeisiin sopivaksi. Kaikki koriste-esineet, kukkaruukut ja muut särkyvät esineet tulee raivata pois fretin ulottumattomiin, joten asunnon feng shui saattaa kärsiä kovastikin fretinhankinnasta. ;-) Pääasia on, että asunto on eläimelle turvallinen, vaikkei se silmää pahemmin miellyttäisikään. Sanottakoon tästä vaikkapa esimerkkinä erittäin rumat kaapinovista tehdyt aidat, jotka minulla olivat aiemmin estämässä frettien pääsyä sänkyyni sekä eteiseen. Kun fretti kasvoi, täytyi aitoja myöskin korottaa jottei niistä tultaisi yli, ja mites muutenkaan sen toteutin kuin teippaamalla ilmastointiteipillä pahvista korokkeet aidan päälle. Ei ollut järin kaunis (saati käytännöllinenkään, kun joutui itse aina hyppimään aidan yli) ratkaisu, mutta fretin kannalta ainakin turvallinen. Harmi ettei minulla ole kyseisestä järjestelystä kuvaa ollenkaan. Fretit myös usein hieman "sisustelevat" kämppää omanlaisekseen, ja kotiintullessasi saattaa tavarat olla vaihtaneet paikkaa.
Tuttu näky kotiintullessa; tavarat revitty ja levitetty lattialle ja syyllinen yllätetty itse teosta.
Vaikka fretti on pienikokoinen eläin, eikä sen hintakaan kasvattajalta ole päätähuimaava, kannattaa ottaa huomioon, ettei se todellakaan ole lemmikki halvimmasta päästä. Ei siis kannata ajatella, että fretti on pienikokoinen ja halpa eläin, sillä fretti on kaikkea muuta kuin halpa eläin! Varsinkin kun fretin kuluja verrataan muun samankokoisen eläimen kuluihin, saattaa moni fretinomistaja katua, miksei sittenkään päätynyt siihen kaniin tai marsuun..
Fretti on ikävä kyllä todella sairas laji, ja freteillä on monia ilkeitä sairauksia ja tauteja. Jokainen fretti sairastuu joskus, jotkut sairastelevat koko ajan ja jotkut taas vain kerran-pari koko elämänsä aikana. On aikalailla arpapeliä, kuinka terve yksilö kohdallesi osuu. Kuitenkin tähän vaikuttaa erittäin ratkaisevasti kasvattajan valinta ja fretin suku sekä ruokavalio ja muut ratkaisut, kuten implantoiminen leikkaamisen sijaan, luonnollinen valaistus (asiasta tulossa myöhemmin postaus!). Voit siis ruokkimalla frettiäsi asiallisesti, implantoimalla sen sekä ottamalla sen parhaalta mahdolliselta kasvattajalta hyväsukuisesta pentueesta vaikuttaa frettisi terveyteen sekä rahallisiin kustannuksiin.
Ikävä kyllä frettejä hoitavia eläinlääkäreitä on Suomessa todella vähän, joten fretin sairastuessa voi joutua ajamaan satoja kilometrejäkin löytääkseen eläinlääkärin, joka osaa frettiä hoitaa. Freteistä ja niiden sairauksista myöskin tiedetään todella vähän, joten yleensä sairasta frettiä tutkiessa joudutaan tekemään monia lopputuloksen kannalta turhia kokeita ja testejä, jotka tuovat mukavasti lisähintaa laskuun.
Myös fretin ruoka on kallista, ja vaikka fretti onkin pienikokoinen eläin, se kyllä syö tuhottoman paljon. Meillä menee kahden fretin ruokintaan kuukaudessa hieman vaihtelevasti noin 50e luokkaa. Frettien kuivaruoka myöskin maksaa, alle kahden kilon säkki voi maksaa 20-25euroa. Lisäksi vuosittaiset rokotukset, implantoiminen ja tarvikkeet. Tarvikkeisiin saa upoamaan vaikka kuinka paljon rahaa, vaikkei sitä heti tulisikaan ajatelleeksi. Kantokopat, valjaat ja hihnat, pedit, lelut, herkut, hiekkalaatikot, pelletit tai hiekka, harjat, kynsisakset jne.
Olen listannut frettieni kuluja ylös, ja ensimmäinen versio löytyy täältä: Katsausnäätäkuluihin. Täältä lisää fretin kustannuksia.Tuossa olen eritellyt hieman tarkemmin, mihin sitä rahaa menee, kuinka lyhyessä ajassa ja kuinka paljon. En siis jaksa tähän alkaa erikseen listaamaan kuluja, mutta niille jotka eivät linkkiä jaksa avata, voi sanoa, että fretteihini on tässä vuosien varrella mennyt useita tuhansia euroja ja nyt huidellaan lähempänä kymppitonnia, ja tämä arvio on vain kolmen vuoden ajalta, vaikka toki frettejäkin on ollut kolme sinä aikana. Otetaan kuitenkin huomioon, että Fera ja Mojito kuitenkin tulivat minulle vasta tänä vuonna.
Lähtökohtanahan eläimen hankinnassa tulisi sen itsekkään takaa-ajatuksen (sen, että minä haluan lemmikin) lisäksi olla se, että eläimelle tarjotaan paras mahdollinen elämä. Jos siis et pysty tai halua tarjota fretille lajin tarpeiden mukaista elämää, ei sitä frettiä kannata hankkia ollenkaan. Jos aikomuksenasi on asuttaa fretti häkkiin ja syöttää sille pelkkää kuivaruokaa, on ainoastaan rationaalista jättää fretti hankkimatta ja antaa sen mennä kotiin, jossa se saa ansaitsemansa huomion ja paremman elämän. Eläimen hankkimatta jättäminen ei koskaan ole lopullinen päätös, vaan sen fretin voi hankkia myös myöhemminkin, jos tilanne ei anna sijaa. Eläintä ei koskaan tulisi hankkia edes väliaikaisesti huonoihin tai kohtalaisiin oloihin!
Kannattaa siis harkita rauhassa sitä frettiä ja sen hankintaa, sekä arvioida rehellisesti onko itsestä siihen. Jos yhtään tuntuu siltä, ettei jaksa siivota fretin jälkiä, pilkkoa ja etsiä sohvien alta lihoja ja sisäelimiä, antaa tarpeeksi huomiota ja aikaa fretille, tai panostaa purukoulutukseen, kannattaa harkita jotakin muuta lemmikkieläintä - sellaista, joka ei tällaisia asioita vaadi.
Jos kuitenkin olet kiinnostunut freteistä, tunnet näihin varasteleviin ja haiseviin, mutta silti niin ihaniin otuksiin jonkinlaista vetoa, sinua ei haittaa yllämainitut (ja monet muutkin) asiat, aiot fretin hankkiessasi tarjota sille parhaan mahdollisen elämän, elinikäisen kodin ja kaiken tarvitsemansa, olet erittäin kärsivällinen, määrätietoinen ja omistat rautaiset hermot, olet valmis omistamaan suuren osan elämääsi (se osa tulee usein myös vain kasvamaan ja kasvamaan) freteille, haluat oppia freteistä muutakin kuin vain välttämättömät asiat ja olet valmis tilanteesta riippumatta kohtelemaan frettiäsi kuin prinsessaa, niin hyppää ihmeessä tähän näätämäiseen kelkkaan mukaan, ja ota pentua hankkiessasi yhteyttä viralliseen, Frettiliiton hyväksymään kasvattajaan! Mikäli pohdit miksi, suosittelen sinua lukemaan miksi on merkitystä mistä frettisi hankit.
En olekaan muutamiin viikkoihin kirjoittanut ollenkaan ihan normaalia postausta kuulumisistamme, joten se on siis tämän päivän aiheemme. Ajattelin ensin kirjoittavani vihdoin niitä lupailemiani asiapostauksia, mutta niitä joutuukin sitten vielä odottamaan. Ei kuitenkaan kauaa, sillä tämän viikon aikana tänne on ilmestynyt uusi postaus, jossai ei ainoastaan selitellä liirum-laarumeita (tai sitten pelkästään niitä..). En kuitenkaan aio itse aihetta vielä paljastaa, sillä sen saa jokainen tulla aivan itse tarkistamaan. ;)
Muutama päivä sitten kotiovelleni toimitettiin juuri tyttöjen ruokatilaus Vauhti-Raksusta, ja olenkin ikionnellinen, sillä saimme vihdoin ja viimein broilerin rasvaa neljä puolen kilon levyä. Eihän tuo kaksi kiloa tokikaan pitkäksi aikaa riitä, mutta tuo rasva on nyt ollut jo jonkin aikaa loppunut, ja nyt sain todeta vain viisi päivää tilaukseni toimituksen jälkeen sen olleen jälleen loppunut kokonaan. Yllätyksenähän tuo ei minulle tullut, sillä nyt talvisin frettien omistajat tilaavat sitä kilpaa talvivarastoon, onhan Vauhti-Raksu kuitenkin niin monien fretinomistajien suosikkipaikka freteille monipuolisimman valikoimansa ja ympäri Suomea toimittamisen vuoksi. Kävin juuri verkkokaupassa etsiskelemässä tuota broilerin rasvaa tuotelistasta, enkä löytänyt sitä ollenkaan. Minua alkaakin melkein pelottaa, että se saattaa kadota kohta valikoimasta kokonaan. Rasva on ollut entistä useammin loppu kokonaan ja pois tuoteluettelosta, ja minä ainakin fretteineni olen pulassa jos sitä ei enää kohta saa ollenkaan. Tästä on nyt jo jonkin aikaa, mutta eräässä vaiheessahan ei saanut pitkään aikaan mistään ollenkaan broilerinrasvaa, kun nestemäisen, pullotetun 100% rasvan/öljyn tuottaminen lopetettiin. Nykyinenhän ei puhdasta rasvaa ole, sillä rasvaprosentti on vain noin 44%. Haluaisin itsekin tilata useamman levyn varastoon, mutta minkäs teet kun pakastimena on tällä hetkellä käytettävissä vain jääkaappimme säälittävä pakastelokero, joka on tupaten täynnä aina. Tästä syystä joudunkin tilaamaan ruokaa freteille pari kertaa kuukaudessa. Onneksi saan kuitenkin lähitulevaisuudessa uuden, suuremman pakastimen mutta sitä saamme vielä vähän aikaa odotella.
Mojito vaihtaa karvaa niin että pölisee, kaikki paikat ovat täynnä valkoisia karvoja. Kun olin tyttöjen kanssa menossa junalla äidilleni, ei tarvinnut montaa pysäkkiä mennä kun penkki oli jo valkoisten karvojen peitossa. Ehkäpä sitten Capitalissa nuoremmallakin neidillä on pehmoinen talviturkki, Ferahan oli talvivarusteissa jo FFF:ssä kuukausi sitten. Mojito on myös kokenut pienen kasvupyrähdyksen, neiti on nimittäin kasvanut Ferasta ohi ihan mennen tullen! Silti Fera näyttää paksummalta, kun onkin sellainen löllykkävässykkä. Mojito tuntuu tiiviimmältä ja lihaksikkaammalta paketilta. Tähän minulla ei grammamäärää ole ilmoittaa, mutta punnitsen tytöt pian ja päivitän painot samalla tyttöjen omille esittelysivuille muiden päivittämisien ohella.
Olen itse ollut tässä hieman flunssassa ja välillä kuumeessakin, joten olo on ollut mitä on. Onneksi tämä ei tyttöihin ole kuitenkaan tarttunut, mutten kyllä ole sen pahemmin jaksanut ulkonakaan käydä tyttöjä lenkittämässä. Tosin lauantainen koko päivän reissu oli Feralle ja Mojitollekin varmaan ihan tarpeeksi ulkoilua hetkeksi. Kävimme siis lauantaina tosiaan Vantaan puolella äitini luona, ja illalla tulin kotiin Mellunmäen kautta, sillä kävimme vielä erään koulukaverinikin luona tuona päivänä. Koko päivän tytsyt olivat valjaissa ja aika paljon saivat itsekin kävellä, minulla ei siis ollut kantokoppaa mukana ollenkaan. Mojito väsähti loppuillasta totaalisesti ja sai matkata kotiin laukussani uinumassa sikeästi. Fera jaksoi sitten Mojitonkin puolesta, ja Feran kanssa on muutenkin parempi kävellä ulkona kun neiti painaa tuhatta ja sataa eteenpäin kuin koira konsanaan. Mojiton kanssa ei yhtä rennosti voi ottaa, sillä tämän nuoremman neidin hihnakäyttäytyminen ei ole aivan yhtä hyvää. Onhan Moiskunkin kanssa toki mukava lenkeillä käydä, mutta sitten täytyy olla aikaa ja varautunut siihen, että mennään etanavauhtia. Välillä mennään kovaa ja välillä taas sitten pysähdytään itsepäisesti keskelle tietä eikä suostuta liikahtamaankaan. Mojito on myös aika ninja valjaiden kanssa, sillä tuo tuntuu saavan ne pois aina kun haluaa ja jaksaa hieman yrittää. Sain myös huomata, ettei kahden fretin kanssa valjaissa liikkuminen ole yhtä helppoa kuin yhden. Doussi oli usein mukanani siellä sun täällä muutaman tunnin reissuilla, eikä hankaloittanut tai pitkittänyt matkaa ollenkaan. Poitsu kun istui aina puolet matkasta niin nätisti olkapäilläni tähystelemässä.
Ajattelin kerrankin pitää postauksen aika lyhyenä, kun taidan kirjoittaa vähän liiankin pitkiä tekstejä, joita kukaan ei jaksa lukea. Itse kyllä pidän paljon enemmän pitkien tekstien lukemisesta, mutta eihän kaikki ole kuin minä. Blogin ulkoasussa on myöskin tapahtunut muutoksia, ja pieniä (tai suuria) viimeistelyjä tullaan vielä tekemään. Itse kyllä sinänsä jollakin tasolla pidin vanhasta ulkoasusta paljonkin, mutta se ei jotenkin vain toiminut ja tuntui yhdessä edellisen postauksen kanssa karkoittavan kaikki pois. :D
P.s. Tämän viikon tavoitteena minulla on myöskin päivittää Katsaus näätäkuluihin tämän hetken tasalle. En siis tee uutta postausta näätäkuluista, vaan ajattelin pitää vain tuon yhden jota muutaman kuukauden välein päivittelen. Tuo tuntuu jotenkin lukijoiden kannalta helpompana.
Sain siis tällaisen haasteen Emmalta, Koda, Nuru & Turret -blogin kirjoittajalta. Ja sen jälkeen vielä toisen samanlaisen Peikon Poluilla -blogista! Argh, tekisi mieli hakata päätä seinään kunnes olisin tappanut aivosoluni viimeistä myöten ja osaisin ehkäpä suhtautua tähän (ja moneen muuhunkin asiaan) paljon positiivisemmin.
1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer the 11 questions the ' tagger ' has set for them. 3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag. 4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.5. These lucky bloggers must then be told. 6. There's no tag backs.
11 faktaa minusta:
(Ja pari muutakin kahdesta haasteesta johtuen)
1. Olen henkeen ja vereen eläinaktivisti, eläinten oikeuksien puolustaja, vegaani, ruohonjuuritaon sotilas tuossa sodassa jne. Liimailen julisteita ja piirrän tarroja joita löytää ympäri kaupunkia. ;)
2. Vihaan ylikapitalistista maailmaa, enkä tästä syystä osta mitään turhaa ja typerää, tai tue rahoillani ylikansallisia suuryhtiöitä (kuten eräs nimeltämainitsematon pikaruokapaikka, joka avaa uuden raflan Intiaan hindupyhiinvaeltajille. Niinkuin mitä helvettiä!? Tiedätte kyllä mistä raflasta puhun, se jonka kaikki tietävät. Koko maailmassa.)
3. Olen taiteilija, ja muuten oikeasti perhanan hyvä sellainen (omakehu haisee, mutta mikäs siinä kun on puoli elämää kuunnellut muiden kehuja). Rakastan maalaamista ja piirtämistä, luomistyötä paperilla tai kankaalla. Kun minulla on kynä ja paperia, olen jumala.
Kun saan inspiraation, tuli se mihin kellonaikaan tahansa, vaikka keskellä yötä, riippuen inspiraation laadusta ja vahvuudesta, saatan piirtää useamman vuorokauden putkeen nukkumatta tai erityisemmin syömättäkään. Toki nyt kun on lemmikkieläimiä niin täytyy pitää taukoja leikkimistä, ulkoilua ja ruokkimista varten. Silloin kun ei ollut, ei taukoja tarvinnut pitää ollenkaan.
4. Pahin pelkoni on, että menetän joskus oikean käteni (eli käden, jolla maalaan ja piirrän). Menettäisin lahjani ja asian, jonka tekemisestä niin suuresti nautin. Tai se, etten jostakin syystä voisi elää frettien kanssa, mutta onneksi niin ei koskaan tule käymään.
5. Olen täysin fretti-ihminen. Rakastan frettejä, ne ovat juuri se oikea eläinlaji minulle. Tulen varmasti omistamaan frettejä läpi elämäni, ja pyrin aina kartuttamaan tietojani niistä. Selailen päivittäin ulkomaalaisia sivustoja ja foorumeita puhelimellani etsiäkseni jotakin, mitä suomalaisilta sivustoilta ja tietämyksestäni ei vielä löydy. Haluan oppia koko ajan lisää, ja tulla koko ajan entistä paremmaksi fretinomistajaksi.
En voisi kuvitellakaan, millaista elämäni olisi ilman Feraa ja Mojitoa, saati sitten ilman yhtäkään frettiä ylipäänsä. Jokin näissä pienissä, veikeissä ja persoonallisissa otuksissa minua vaan viehättää niin kovasti.
6. Minulla on (omasta mielestäni tietenkin) hyvä musiikkimaku. Kuuntelen aika paljon laidasta laitaan erilaista musiikkia. Enimmikseen suomiräppiä, suomalaista (jonkin verran myös ulkomaalaista) crustia, ja psykeä. Saatte myös kuunnella esimerkit kaikista kolmesta musiikkilaadusta. ;) Tämän lisäksi kuuntelen jonkin verran myös reggaeta, teknoa, ja hieman rankempaa psykeä. Ai hitto kun on muuten vaikea valita biisejä ja artisteja.
Infected Mushroom - Muse Breaks
Julma-Henri & Syrjäytyneet - 200306
(Tähän hyvä vaihtoehto olisi ollut 'Numeromurha', jota ei
Youtubesta löytynyt ollenkaan).
Appendix - Eliittipiiri
(Olisin halunnut laittaa tähän 'Iltasatu' -biisin, muttei
sitä Youtubesta tietenkään löytynyt).
Pohjasakka - Sortoa ja Vihaa
7. Olen todella laiska enkä kovinkaan usein jaksa siivota. Joskus kerran tai kaksi vuodessa innostun oikein kunnolla siivoilemaan ja järjestelemään kämppää, mutta muuten siivoan lähinnä vain pakkolliset asiat, eli pidän asunnon frettien kannalta asuttavana.
8. Olen mielestänne outo. Tai siis olisin, jos tietäisitte minusta hitusenkin enemmän. Olen aattellinen. Olen silmäntikku koulussani (joka ei kiinnosta minua tippaakaan ja nauran räkäsesti koko lauseelle, koska se kuulostaa niin typerältä). Minulla on ollut useamman vuoden ajan irokeesi (on edelleen, muttei se ole pystyssä), ja omistan tuunatun niittirotsin ja 100 kertaa kasaan ommeltuja housuja. Hiukseni ovat olleet kirkkaan vihreät, ja joskus turkoosit. Minulle sanottiin nuorempana, että kyllä minä tästä normalisoidun kun kasvan, alan ajattelemaan järkeviä asioita ja pukeutumaan normaalisti. Näin kävisi, jos pukeutumistyylissäni ei olisi mitään aatteellista ideaa. Joidenkin ihmisten harmiksi se idea kyllä löytyy ja tulen aina olemaan epämääräinen soheltaja. Ei kannata ihmetellä, jos törmää keskellä yötä huppupäiseen hiippariin, joka kiinnittää julkisille paikoille julisteita turkistarhauksesta tai luokkasodasta. xD
9. Minulla on neuroosi, OCD, jne. miksi sitä nyt ikinä halutaankaan kutsua. Vääntelen sormiani huomaamattani. Se on vähänkuin venyttelisin niitä. Tästä syystä sormieni välien iho on todella kuivunutta, halkeillutta ja joskus jopa haavoilla asti. Ihoni on siis noista kohdista ollut todella kuivaa jo vuosia johtuen atooppisesta ihottumasta, ja tuo sormieni venyttely sitä tuskin yhtään parantaa ainakaan.
10. Lempivärini ovat virheä, turkoosi ja tummanruskea.
11. Olen sitä mieltä, että tämä haaste on aivan perhanan ärsyttävä ja pitkä, kun lisäsin tämän tuolla seuraavien yhdentoista kysymyksen puolessavälissä. >:(
12. Rakastan luontoa ja metsiä. Saatan viettää kesäisin aikaa jossakin upeassa metsässä ihan muuten vain hengailemassa tai maalailemassa. Menen usein kesäisin kavereiden kanssa pariksi yöksi Luomaan erääseen upeaan vanhaan metsään ilman telttaa (alla olevassa kuvassa vuosia sitten näkyy takana teltta jonka yksi kaveri otti mukaan ja olikin ainoa joka sitä edes käytti..) notskin ääreen. Siis ihan keskelle täyteen kasvanutta metsää.
Metsästä heräämättömiä nuoria (minä ja Maija) juomassa itse tekemäänsä ketunleipäteetä. 8)
13. Olen täysin absolutisti, en juo pisaraakaan alkoholia, en pidä siitä tai sen mausta enkä varsinkaan pidä humalaisista ihmsistä. Vihaan kulkea Stadissa perjantai- ja lauantai-iltaisin kun siellä on ihan saatanasti örvelökännisiä ihmisiä. 14. Pidän Pokemonista, minulla on hirveä kasa Pokemonkortteja ja figuureja, kaikki kahden ensimmäisen tuotantokauden jaksot nauhoitettuna VHS:lle. Vihaan uusia Pokemoneja, sekä jaksoja että itse olioita. Huomaa kyllä, että on mielikuvitus loppunut kesken, hey c'mon siis jotain tee-, ja kahvikuppipokemoneja, lamppupokemoneja jne... Säälittävää...
Ensimmäisen haastajani esittämät kysymykset vastauksineen:
1. Montako eläintä olet elämäsi aikana omistanut?
Riippuu aivan siitä, mitkä eläimet tähän lasketaan. Ihan täysin ikiomani, vai myös perheen yhteiset lemmikit. Täysin ikiomia lemmikkejä minulla on ollut yhteensä 11. Ensimmäinen on kissani Misty, jota seuraa Mistyn pentu Piksu. Kissat ovat molemmat pitkäkarvaisia, todella suurikokoisia ja aivan uskomattoman upeita katteja. Seuraavat on liskoni Shadow haareminsa kanssa, eli kolmen naarasliskon; Fedoran, Rainbow'n ja Dominon kanssa. Tätä seuraa kaksi hamsteriani (en tiedä mikä minuun meni, kun otin jyrsijän mutta kai liskojen jälkeen kaipasin jotakin pehmoisempaa), Valtsu ja Tepsu.
Misty muutama vuosi sitten. Kuvassa neiti ei näytä niin suurelta kuin livenä. ;) Harmi etten löytänyt Piksusta yhtään kuvaa koneeltani. :( Molemmista olisi toki ollut jossakin vanhoissa puhelimien muistikorteissa mutta kuka hullu niitä jaksaisi alkaa nyt kaivelemaan..
Nyt päästäänkin fretteihin, eli seuraava elämäni eläinten aikajanalla on rakas, edesmennyt frettiurokseni Doussi. Doussin jälkeen seuraavaksi minulle tuli Fera, ja lähes kaksi kuukautta sitten Mojito.
Tämän lisäksi perheelläni on ollut aivan ihana Suomenlapinkoirauros Valdemar, eli tuttavallisemmin Vallu, sekä oranssiraidallinen maatiaskissa Nipsu. Lisäksi pikkuveljelläni on edelleen kaksi hamsteria, jotka ovat samasta pesueesta toisen edesmenneen hamsterini kanssa. Veljeni on urpo eikä hoida hamstereitaan ollenkaan, joten ne ovat äitini hoidolla. Kun asuin vielä äitini luona, oli veljeni hamsterin lähinnä minun vastuullani. Silloin niitä oli kolme. Veljeni ei ole edes nimennyt niitä ollenkaan, ne ovat numeroitu.. -.-
Yhteensä elämääni kuuluneita eläimiä on siis ollut 16, eikä luku suinkaan jää tuohon, sillä frettejä minulle on tulossa 100% varmasti lisää. Todennäköisesti tulen myös joskus kauempana tulevaisuudessa hankkimaan parkin värisen lapinkoiran ja kissan.
Luettelemistani eläimistä kuvioissa ovat mukana, terveinä ja virkeinä siis Feran ja Mojiton lisäksi Misty ja Piksu, sekä ne veljeni kaksi mustaa hamsua joista toinen raukka on sokeutunut, vanhoja kun ovat.
2. Mikä on sellainen koirarotu, jonka ulkonäkö on aina viehättänyt sinua, mutta jota tuskin koskaan tulet hankkimaan?
Hmm.. Tällaista ei oikeastaan ole, koska olen todella kaukana koiraihmisestä. Pidän vain muutamasta koirarodusta (mm. lapinkoira, Alaskanmalamuutti, akita, husky ym. arktiset rodut), ja vaikken tuskin kaikkia noita rotuja koskaan tule hankkimaan, on paha mennä sanomaan mikä on juuri se jonka hankin ja mikä ei. Tietenkin täytyy ottaa olosuhteet huomioon, eli noita koiria ei kyllä mielestäni kerrostaloihin hommata, eli sitten täytyy kyllä asua omakotitalossa jossa on piha koiralle.
3. Erityinen hetki lemmikkisi kanssa?
Apua, tämä on vaikea, kun Fera ja Mojito ovat molemmat olleet minulla vasta niin vähän aikaa. Mitään maailmaamullistavaa ei ole vielä tapahtunut. Feran kanssa erityisin hetki tähän mennessä oli se, kun sain kokea neidin oppineen luottamaan minuun niin paljon, että se tuntee olonsa niin turvalliseksi kanssani, että se voi tulla viereeni nukkumaan huoletta. Lisäksi siinä on se, että neiti osoitti olevansa jo kiintynyt niin kovasti, että jopa haluaakin tulla itse viereeni nukkumaan. Tuo lämmittää aina sydäntä. Feran kanssa meillä on yhteisiä hellittely- ja rapsutteluhetkiä, jolloin otan neidin syliin ja annan hänelle kaiken huomioni. Fera on sellainen nallekarhu ja sylimötkö, että nämä ovat niitä parhaimpia hetkiä ulkoilun lisäksi.
Doussin kanssa oli sama, poika nukkui monena yönä vieressäni tai päälläni. Eräs asioista, jota minulla eniten onkin ikävä, on se lämmin tunne öisin rintakehän päällä, kun poika käpertyi siihen nukkumaan ja hengittelemään rauhallisesti. Toivottavasti tulen kokemaan samanlaisia hetkiä vielä Feran ja Mojitonkin kanssa. Doussin kanssa erityisiä oli myös murojensyöntihetkemme, ja yhteisenä syntymäpäivänämme viime vuoden elokuussa, kun olimme koko yön ulkona lenkillä pojan kanssa. Monta tuntia lämpimänä, mutta jo pimeänä kesäyönä. Se oli aivan uskomatonta, kuinka iloinen ja innoissaan poika oli. Tuo oli mieleenpainuvin muistoni ja erikoisin hetkemme.
Mojito taas on ollut minulla vasta hieman vajaa kaksi kuukautta, emmekä ole ehtineet vielä viettää aikaa niin kovasti yhdessä, että voisin tässä laskeskella kymmenistä tapauksista, että mikähän se erikoisin nyt sitten olisikaan. Meillä on yhteiset, kahdenkeskeiset leikkihetkemme, joita molemmat arvostamme kovasti. Mojito rakastaa leikkimistä yli kaiken (ei ihan kaiken, syöminen on varmaankin samalla tasolla). Kerran, kun leikin tuollaisella keppi-naru-mikälie-lelulla, eli siis kepillä josta roikkuu kuminauhan päässä sellaisia palluroita ja höyheniä, Mojiton kanssa, pyöritin lelua Mojiton yläpuolella ympyrää, ja Mojitohan alkoi itsekin pyöriä kuin väkkärä lelun mukaan. Tyttö jatkoi sitä loputtomiin, kunnes lopetin lelun pyörittämisen. Se oli todella hassun näköistä. :D
4.Lemmikkisi hauskin piirre, tapa tai ominaisuus?Fera on maailman ihanin sylilötkö, joka pitää sylissä loikoilusta, rentoutumisesta, rapsuttelusta ja.. nukkumisesta. Fera on oikea nallekarhu.Feralla on ihana häntä. Häntä on lyhyt, paksu ja todella tuuhea. Itse häntää ei karvojen seasta näe ollenkaan. Fera on myös hiljaisin fretti, jonka olen koskaan tavannut. Neiti ei ole koskaan päästänyt inahdustakaan, vaan ainoa äänellinen kommunikointi neidin suusta on sähinää.
Fera on selvää johtajatyyppiä, hän on se joka pitää talossa järjestyksen yllä ja määrää kaapin paikan. Fera osaa olla todella dominoiva.
Fera myös tarvitsee aktiviteetteja, sille ei riitä vain oleminen ja ympäriinsä hyöriminen asunnossa, se haluaa seikkailuja ja aina jotakin uutta. Feralle ei riitä ulkona pienet lenkit, varsinkaan sellaiset paikallaolemis- ja "hengailulenkit." Fera tarvitsee pitkiä, nopeatahtisia lenkkejä joilla ei turhaan jäädä seisoskelemaan.
Mojito on ihanan huoleton, hetkessä elävä ja iloinen veitikka. Tämä tyttö tulee iloiseksi pienistäkin asioista. Mojito haluaisi aina vain leikkiä, leikkiä ja leikkiä.
Moisku on ehkä hieman kömpelö, eikä osaa hyppiä yhtä mahtiloikkia kuin Fera, ja on muutenkin hitaampi, mutta tämä ei hidasta neidin vauhtia ollenkaan.
Mojito on kommunikaatiossa päinvastainen kuin Fera, tämä tyttö pitää ääntä ja putputtelee itsekseen vaikka maailman tappiin asti. Nyt toki kasvun myötä hieman hiljentynyt, mutta ensimmäisen kuukauden aikana Mojito putputteli tauotta, eikä hiljaisia hetkiä ollut.
Mojito on todella painava, muttei läski. Tyttö on oikein solakan ja kompaktin näköinen, mutta erittäin tiivis paketti. Sitä ihan yllättyy joka kerta kun nostaa tämän tytön, että miten se noin paljon painaakaan. Mojito on kaikkiruokainen, ja syö kuin hevonen.
5.Millainen ihminen lemmikkisi olisi? Mikä se olisi ammatiltaan?
Mojito olisi ehdottomasti pikkulapsi, joka ei ehkä ole se terävin neula heinäsuovassa. Mojito ei yrittäisi olla aikuisempi, vaan leikkisi vielä siinäkin iässä, kun se on muiden mielestä jo liian lapsellista. Mojito olisi se, joka jää aina hipaksi koska ei saa muita kiinni ja joka on hieman kömpelö. Mojito eläisi hetkessä, eikä huolehtisi tulevasta tai maailman muusta menosta ollenkaan. Oikeastaan Mojito ei edes tietäisi maailman muusta menosta yhtikäs mitään. Mojito olisi sellainen lapsi, joka syö kilon karkkia kerrallaan eikä säästäisi yhtäkään huomiseksi. Mojito olisi se lapsi, joka työntää kielensä rautatankoon pakkasella.
Fera on hieman vaikeampi tapaus muuntaa ihmiseksi. Fera olisi selvästikin johtajatyyppiä, joka ottaa ohjat käsiinsä, mutta vain silloin kuin häntä itse huvittaa. Ferahan juuri tällä hetkellä olisi teini-iässä, ja sen huomaisi mielenosoittamisherkkyydestä. Fera olisi siis itsepäinen ja kapinallinen teini, joka esittää kovista mutta sisimmässään kuitenkin kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä. Töissä Fera olisi tulevaisuudessa aikaansaava ja hyvä työntekijä, joka ehkäpä toimisi mahdollisesti projektinjohtajanakin, mutta kotona neiti olisi laiska sohvaperuna. Feraa pidettäisiin saamattomana, mutta kun hän jotakin päättäisi tekevänsä, hän myös sen tekisi.
6. Rotu, jonka ulkonäköä ihailet, mutta et voisi sellaista kuitenkaan ottaa?Emh, eipä kyllä ihan heti tule mieleen, varsinkin kun tällä varmastikin tarkoitetaan koirarotua, ja koiraihminen kun en oikein ole.
7.Minkä kokoisia lemmikkisi ovat?Isoja, Fera ja Mojito ovat molemmat todella suuria naaraiksi. Fera painaa 1400 grammaa, ja Mojito on mennyt nyt vihdoin Ferasta ohi, vaikka näyttääkin pienemmältä. Tarkalleen en Moiskun painosta tiedä, mutta vaaka näytti suunnilleen 1500g. Yllätyin niin paljon vaa'an näyttämästä painosta, josta ei ottanut hullukaan selvää (ei sillä, en kyllä pyytänytkään ketään hullua paikalle) kun Mojito heilui puolelta toiselle.
8.Menevätkö rahasi eläimiisi vai johonkin muuhun?
Eläimiini ne rahat suurimmaksi osaksi menee, vaikka tokihan rahaa menee myös omaan ruokaani ja satunnaiseen itselle tarkoitettuun materiaan. Kuitenkaan en ole kovinkaan kuluttavaa tyyppiä, ja pääsen aika halvalla esim. omissa ruoissani. Kaikki loput menee tyttöihin, ja niiden ruokaan sekä tarvikkeisiin, peteihin, leluihin, näyttelymaksuihin jne. Mihin kaikkeen nyt lemmikkiin liittyen voi rahaa mennäkään. Haluan tarjota freteilleni vain parasta, varsinkin ruokapuolen osalta, ja niinhän se vain on että rahalla sitä saa. Kuitenkin tarkoituksenani on tarjota freteilleni paras mahdollinen elämä, ja ilman rahaa se ei ole mahdollista, ei se ruokakaan ole ilmaista. Raha on kuitenkin käytettäväksi tarkoitettu ja sitä saa aina lisää.
10.Paras vuodenaika ?Kesä! Aivan ehdottomasti kesä, vihaan kaikkea kylmää ja märkää.
11.Lemmikkisi söpöin kohta. (esim. kirsu, tassut jne)
Apua, eihän lemmikistä voi erotella yhtä söpöintä kohtaa, rakastan noiden hassunassuja yli kaiken, mutta Feralla on kyllä persoonallisen paksu ja tuuhea häntä, joka on aivan upea pörhistettynä. Mojitolla on aivan ylisuloinen nenänvarsi, se näyttää leveältä ja saa Moiskun näyttämään niin lutunaamalta. Lisäksi rakasta molempien tassuja aivan hirmusesti, frettien tassut ovat vain niin ihania. Varsinkin Feralla on sellaiset suuret jellonatassut, Mojitolla taas jääkarhuntassut. :)
Seuraavan haastajani 11 kysymystä:
1.Oletko tyytyväinen siihen että päätit hankkia fretin/frettejä?
Olen todellakin erittäin tyytyväinen. Fretit ovat minulle juuri se oikea eläinlaji, enkä voisi enää edes kuvitellakaan eläväni ilman frettejäni. Mitä arkeni olisikaan ilman tyttöjen hassuja tempauksia ja niiden aiheuttamaa päänvaivaa!
2.Montako kertaa käyt ulkona lemmikkisi kanssa kuukaudessa?
Tuota, jaa tästä pitäisi lähteä laskemaan vai? Sanotaanko nyt sellaiset 25 kertaa kuukauden aikana, joka päivähän on tarkoitus käydä tyttöjen kanssa ulkona, mutta aina ei kuitenkaan sää tai aika anna myöten. Yleensä syyllinen on tähän vuodenaikaan sää, kesäisin taas jos on ollut liian kuuma on voinut mennä yöllä, talvella ei sitä voi tehdä. /:
3.Lempivärisi?
Kuten yllä jo mainittukin, turkoosi, vihreä ja tummanruskea.
4.Aiotko hankkia vielä lisää frettejä/lemmikeitä?
Ensi vuonna meille muuttaa ainakin yksi näätäpentu laumanjatkeeksi, tällä kertaa uros. Frettimääräni tulee siitäkin kasvamaan, mutta pysyy kuitenkin järkevässä määrässä, jonka hoidosta pystyn suoriutumaan.
5.Mitä harrastat?
Löydät vastauksen varmasti tähän postauksen alkuosasta, jossa on lueteltu faktoja minusta. :)
6.Oletko töissä/opiskeletko?
Opiskelen lukiossa neljättä vuotta, jonka jälkeen suuntaan yksityiseen taidekouluun. Teen silloin tällöin osa-aikaista duunia lisätienesteiksi, mutta nyt on sellaista kiirettä muutama kuukausi, etten varmasti ehdi töitä tehdä tippaakaan. Kevään YO-kirjoitukset, valtakunnallinen kuvataidediplomi sekä Suomen nuorten taiteilijoiden valtakunnallinen kuvataidekilpailu, jonka näyttelypaikkana toimii Taidekeskus Salmela. Kilpailun "suojelijana" toimii tasavallan presidentin puoliso, ja se järjestetään 3-4 vuoden välein. Huom. nuorilla taiteilijoilla tarkoitetaan tässä aikaisintaan vuonna -76 syntyneitä, joten olen todennäköisesti kilpailun nuorin. Lisäksi skolessa kolmanteen jaksoon asti 7kurssia per jakso. 8) Apua...
7.Tulevaisuudensuunnitelmasi?
Olla onnellinen ja epämääräinen oma itseni rakkaiden ja täydellisten frettieni kera.
8.Pidätkö Suomen vuodenajoista?
Kyllä oikeastaan sinänsä pidän kaikista vuodenajoista omalla tavallaan, vaikka kesä onkin se kaikkein mieluisin. Näätiä on ihanaa kuvailla eri vuodenaikoina ja erilaisissa ympäristöissä, ja nekin tykkäävät sukellella lumessa talvisin, lehtikasoissa syksisin ja kaivaa mullassa kesäisin. Keväästä en keksi mitään muuta kuin sen, että päivät pitenevät ja alkaa tulemaan valoisampaa ja kesäisempää. Kesäisin on ihanaa kun näädillä on oma uima-allas parvekkeella ja ne rakastavat sitä yli kaiken. Vaikka kylmyyttä, lyhyitä päiviä ja märkyyttä vihaankin, olisi mielestäni todella ankeaa jos Suomessa olisi koko ajan tasapaksun lämmintä ja aina yhtä valoisaa, sillä fretit pysyisivät läpi vuoden samassa turkissa ja painossakin. Rakastan pörheitä talviturkkeja. (:
9.Asuisitko mieluummin kaupungissa kuin maalla?
Ehdottomasti kaupungissa, ja pääkaupunkiseudulla. Täällä olen koko elämäni asunut, kaikki palvelut ja mahdolliset ovat kivenheiton päässä ja kaikki ystäväni asuvat täällä. Toki olen leikilläni unelmoinut oman utopistisen valtion perustamisesta jollekin maapläntille jossa olisi enemmän maaseudunomaista, antikapitalistista ja jossa olisi toimiva vaihtotalous ilman rahaa, setelin seteliä. Kaikki olisivat samanarvoisia mutta olisin kuitenkin niin natsi, että kaikki turkismummelit, porvarit, kapitalistit, kokoomuslaiset, poliisit, poliitikot, valtion virkamiehet, sovinistit, rasistit, pissikset, lihansyöjät ja niin edelleen jätettäisiin valtion ulkopuolelle.
10. Jos joutuisit autiolle saarelle, mitä sinulla olisi mahdollisesti mukanasi sillä hetkellä?
Puhelin, jotta voisin soittaa itseni pois sieltä. Tai vaihtoehtoisesti moottorivene tai lentokone. Tietenkin jotakin ruokaa olisi hyvä olla mukana, ja jos sinne pitäisi jäädä, olisi fretit tietenkin mukana, ei niitä yksin voisi tännekään jättää. Onneksi puhelimessani on kuitenkin toimiva nettiyhteys (jaa, autiolla saarella ei välttämättä langatonta verkkoa ole..) ja pääsisin kuitenkin lopulta jollakin keinolla pois. Uimarengas voisi tietenkin olla hyvä jos joutuisin uimaan pois, sillä uiminen ei ole ihan niitä vahvimpia lajejani..
11. Lempiruokasi/herkkusi?
Kaakao kermavaahdolla! Toisaalta taas rakastan mokkapalojakin joten sanon kermavaahtokaakao mokkapalojen kera. ;) ... Sellaisista saa vain unelmoida...
Valitan, mutten nyt kyllä haasta ketään vaikka mieleni niin tekisi kostaa siirtämällä tämä musta rutto eteenpäin, mutta ikävä kyllä se on jo kiertänyt kaikissa mahdollisissa blogessa, joissakin jo useampaankin kertaan. Itse olin niin v****untunut tähän, että olin postaamatta mitään kolme viikkoa kun ähersin tämän kanssa laiskasti kerran viikossa jatkaen.
