Eläintarhan kuulumisia!

Tällä kertaa minun piti ihan miettiä mitä teille kirjoitan ja miten sen aloitan. Pääkoppa tuntui ihan tyhjältä vaikka yleensä tekstiä tulee niin luontevasti. Varmaankin johtuu tästä kuumeesta. Niin, olen siis ihanasti kuumeessa näin hiihtolomalla, mikäs sen mukavampaa. Kuume alkoi lauantaina eli missasin sekä frettien ystävänpäivätapahtuman että ulkomaille muuttavan ystäväni valmistujais- ja läksiäisjuhlat. Mitäs tässä muutakaan voisi sanoa, kun että ketuttaa, ja aika vietävästi mutta minkäs sille voi. Mielessäni kävi, että pitäisikö vihdoin kirjoittaa niitä kauan kaivattuja asiapostauksia, tehdä valmiiksi Misjan ja Doussin esittelysivut, mutta ehkäpä tyydyn kirjoittelemaan kuulumisia ja päivittelemään Mojiton ja Feran esittelysivuille näyttelytuloksia ja uusia kuvia. 

Suhteellisen rauhallista ruokailua vaikka katti vähän Mojiton ruokaa mulkoileekin..

Lunta sataa taas tälläkin hetkellä, ja ulkona onkin ihan mukava kerros sitä vaikka hetken aikaa näyttikin että se olisi ehkä voinut pikkuhiljaa alkaa sulaa pois. Näädät tykkää, itse odottelen jo kesää ja lämpimämpiä ilmoja. Siellä nuo kaksi riiviötä ovat nytkin parvekkeella telmimässä lumihangessa. Niin, parvekkeella. Olen viime aikoina ollut todella laiska käymään tyttöjen kanssa ihan ulkona lenkillä, joten ovat saaneet tyytyä parvekkeella peuhaamiseen. Joskin todennäköisesti saavat siellä aivan yhtä paljon liikuntaa kuin lenkeilläkin, sillä aika riehakkaasti ne siellä juoksentelevat. Mojito varsinkin saa varmasti enemmän liikuntaa, sillä neiti on lenkeillä välillä niin huono kävelemään ja pistää välillä hanakasti vastaankin, kun mennään hänen mielestään väärään suuntaan tai liian nopeaan tahtiin. Mojiton kanssa pitää mennä yleensä paljon hitaammin kuin Feran, neiti on muutenkin niin hidas ja vähän kömpelö, uskoisin tämän johtuvan siitä pentuajan murtumasta jonka vuoksi Mojitolla jäi pienempänä harjoittelut väliin. Kuitenkin oln todella tyytyväinen neitiin, sillä tuo kömpelyys on alkanut pikkuhiljaa karsiutumaan pois. Mojito on oppinut ihan itsestään nyt pienen ajan sisällä kiipeilemään (olin kirjoittamassa "ja hyppimään," mutta... perun sanani :D). Mojito osaa nykyään kiivevä molemmille sohvillemme ihan selkänojia myöten, sekä parvekkeen pöydälle, tuolille ja ikkunalaudalle joille onkin nyt sitten kiipeilty todella ahkerasti! Olen neidistä niin ylpeä, sillä ennen näissä paikoissa kiipeily on ollut ainoastaan Feran puuhaa (ja kissan tietenkin, joka on muuten alkanut nukkua vaatekasassani..)

Tyttöjen implanttien laittamisesta onkin aikaa jo kolmisen viikkoa, ja Feralla on hienosti mennyt kiima ohi. Pelkäsin ensin kovasti, ettei implantti olisi mennyt paikoilleen, sillä erittäin epäammattimaisen oloinen eläinlääkäri joutui tökkimään neidin selkään kolme jättimäistä reikää ennenkuin sai implantin paikoilleen. Aikaa varatessani kuvittelin eläinlääkärin olevan pätevä, sillä hän on joskus esimerkiksi ollut joukkorokottamassa frettejä. Tästedes kuitenkin kartan tuon paikan kaukaa. Saimme antibioottireseptinkin mukaan ettei puoliselkää veriseksi värjänneet reiät tulehtuisi. Vältyimme kuitenkin tulehduksilta ja parin viikon kuluttua implantin laittamisen jälkeen, rupien ja arpikudoksen vähennyttyä tunnustelin implanttia Feran ihon alta, ja siellähän se onneksi tuntuikin. Mojitohan nyt ei edes ollut kiimaa tajunnut aloittaakaan ennen implantin laittoa, tiedä vaikkei olisi älynnyt sitä aloittaa ollenkaan. :D 

Tadaa! Normaalisti omasta ruoastaan niin tarkat karvakuonot aterioimassa rauhallisesti samalta lautaselta!

Meillä on hienosti kolmen hengen eläintarhan kanssa ollut jo pitkään rauha maassa, ja nyt olen yrittänyt kitkeä pois Misjan ruokakäyttäytymistä. Eli siis sitä hullua murinaa joka kuuluu aina kundin syödessä. Tulokset ovatkin olleet hyviä, sillä nämä nälkäiset ahmatit (puhun nyt siis kissasta ja Mojitosta) unohtavat kaiken muun kun saavat ruokaa naamansa eteen, kunhan sitä vain saa. Ferakin on hienosti ottanut katin vastaan kun se on tunkenut neidin seuraan jonkin kivan leikin ollessa meneillään, eikä yhteenottoja enää tapahdu. Misjakin on tajunnut jättää Mojiton oman turvapaikan rauhaan eikä enää pompi sinne kokoaikaa, vaikka välillä täytyykin käydä tarkistamassa onko se kaveri siellä nukkumassa. Mojito on siis ominut erään nurkan asunnostamme, jonne neiti on raahannut melkein kaikki lelut koko asunnostamme. Muille ei siis ole jätetty lähestulkoon mitään. Mojiton omaan paikkaan menee kulkureitti patterin alta, sillä neiti on tukkinut nurkan muuten järjestelemällä lattialla sijaitsevat lehtitelineemme uudelleen. Mojito ei enää olekaan pariin kuukauteen meinannut tahtoa nukkua muualla kuin tuolla kolossaan, välillä Ferakin ryömii sinne nukkumaan mutta yleensä Mojito röhnöttää siellä yksin typerässä asennossa josta en saanut kuvaa. :)

Mojito tyytyväisenä lelujensa keskellä....

Teinkin Mojiton kolosta hieman nätimmän peittämällä rumat lehtitelineet kivannäköisellä kankaalla. :)

Ajattelin kerrankin pitää postauksen lyhyehkönä, ja siirtyä sitten muihin puuhiin. Voipi olla, että saan jo tänään aloitettua jonkin järkevämmän postauksen, mutta yritän ottaa sen nyt tämän viikon tavoitteeksi (eli lukuloma taitaakin mennä kirjoitellessa, mutta onhan niihin uskonnon kirjoituksiin viellä kuukausi aikaa...). Ystävänpäivänä jäi postauksen kirjoittaminen väliin, mutta itse pidän koko päivää suhteellisen turhana. Kuitenkin itselläni oli tuuria, sillä voitin erään kynsiblogin ystävänpäiväarvonnan. :) Kuitenkaan onneni tuskin jatkuu, mutta osallistuinpa nyt pariin muuhunkin arvontaan.