Kirjoitustauon aikana olen muuttanut jo kahdesti eläinlaumoineni, ensimmäisellä kerralla keväällä Helsingin itäpuolelle hyväksi ystäväksi luulleeni koulukaverin kämppikseksi. Karvatassut saivat vajaa parikymmentä neliötä lisätilaa temmeltää, mutta yhtälö näin ihmisten kesken ei sitten vain toiminut. Suksemme menivät pahasti ristiin ja riitoja syntyi pienistäkin asioista, lopulta sain sitten katua koko muuttoa tämän henkilön kanssa enemmän kuin mitään tähän mennessä elämäni aikana saatuani "klassisen selkäänpuukotuksen" ystäväksi luulemaltani henkilöltä. Luulin ettei meidän ikäisemme enää harrasta sellaista, eikä tarkoituksella yritä tehdä pahaa toiselle, mutta meitä on moneen junaan! Siitä tosin olen tyytyväinen, ettemme ole enää missään tekemisissä toistemme kanssa. Jos en olisi tuota muuttoa tehnyt, olisimme edelleen ystäviä, joten jotakin hyvää tästäkin seurasi. Sain vain maksaa siitä aika perkeleen kalliin hinnan, enkä saa aikoihin peruttua seurauksia - jotka tulivat minulle. Minulla onkin oikeastaan ollut tässä vähän sellainen olo, että olen tullut huijatuksi. Mutta jos ei lasketa sitä, että olen yleinen naurunaihe, meillä menee tassuttelijoiden kanssa oikein mukavasti. :)
Tämän jälkeen muutin ehkä toukokuun puolessavälissä takaisin äitini luokse Vantaalle, 150 neliöiseen omakotitaloon alueeseen nähden isohkolla pihalla. En kadu tätä yhtään, sillä nyt sekä freteillä että kissalla (jonka nimi muuten lyhentyi ihmisten suussa pelkäksi Misjaksi ilman h:ta) on paljon enemmän tilaa kuin ennen! Minulla taasen ei, ja ainoa asia joka harmittaakin on se etten pääse sisustamaan muuta asuntoa pitkään aikaan kuin reilun kymmenen neliömetrin huonettani. :D Kompromisseja, siis. Kuitenkin omakotitalon tuoma vapaus, tila ja oma piha ovat juuri sitä mitä saatoin toivoakin. Olen jo pitkään haaveillut omasta pihasta sekä isommasta asunnosta eläimiäni varten, ja nyt sellainen löytyy! Äitini tiesikin, että olen haaveillut frettitarhasta enemmän kuin mistään muusta, ja sellainenhan tuohon pihaan rakennetaankin. Operaatio on vielä hieman vaiheessa ja tekemistä riittää, mutta kun se on valmis on hartain toiveeni täyttynyt. Tällä hetkellä en vielä tiedä tarhan tarkkaa kokoa, mutta kahdelle fretille ja satunnaisesti yhden kissan käyttöön siitä tulee aivan tarpeeksi suuri. Tarha tulee vanhan vajarakennuksen viereen, joka puretaan jokusen vuoden sisällä. Sijainti on täydellinen, sillä kun vaja on purettu, tulen frettitarhaa laajentamaan ainakin tuplakokoiseksi, jolloin freteillä on ainakin parikymmentä neliötä tilaa temmeltää! Fera ja Mojito eivät ikävä kyllä pääse tästä nauttimaan nuorilla päivillään, mutta siitä varmasti on iloa myös hieman vanhempanakin. Ja tytöille varmasti riittää varsin hyvin nyt rakennettavan tarhan koko. Frettitarhasta lisää kuitenkin vasta myöhemmin, kuvien kera.
Tietenkin huushollin eläinmäärä on selkeästi isompi kuin aiemmin, sillä kuten olenkin täällä kirjoittanut, elelee äitini luona kaksi eläkepäiviä viettävää ulkokissaa, Misty ja Piksu. Fretteihin vanhukset onneksi oli totutettu jo Doussista lähtien, joten Fera ja Mojito eivät olleet niille järkytys. Mutta.. kyllä se järkytys sieltä kuitenkin sitten tuli, nimittäin Misja. Vanhat kissat eivät yhtään pidä Misjasta eivätkä siedä sen seuraa - ymmärrän kyllä varsin hyvin! Varmaankin oli odotettavissa, ettei rauhallisia eläkepäiviä viettävät kissat ihan hetkessä totu siihen, että rauhaa tuodaan rikkomaan vuoden ikäinen, kiljukaulainen kollinrääpäle! Misty ja Piksuhan ovat kuitenkin elelleet talon ainoina kissoina jo parisen vuotta yli kymmenen vuotta, joten järkytys ei ihan heti haihdu. Pikkuhiljaa totuttamalla ollaan kuitenkin edistytty - eihän kissojen tarvitse kavereita olla, riittää että ne voivat olla samassa huoneessa ilman rähinöitä tai tappeluita. Asiaa varmasti helpottaisi jos Misja hillitsisi hieman nuoruudenintoaan, eikä ryntäilisi muiden kissojen luokse salamana leikkimään. Ne kun eivät leikkiä oikein ymmärrä.
Asiat siis luistavat varsin mukavasti uudessa kodissa kaikin puolin, tosin Feran ja Mojiton elotyyliin on tullut pieni muutos; ne eivät suinkaan vilistä vapaana koko asunnossa öitä päiviä, vaan tällaisessa ympäristössä on turvauduttava frettihuoneeseen. Huoneesta on rajattu playpenillä osa tytöille, sillä tuo huone on toiminut ns. välihuoneena jonka kahta ovea käytetään taukoamatta. Lisäksi muuhun taloon kuin minun ja veljieni huoneisiin johtava ovi on aivan kuistin oven vieressää - joka siis kesäisin varsinkin on käytännössä aina auki. Näin vältytään vanhojen kissojen häiriköimiseltä, sekä kadonnut fretti -ilmoitusten liimailemiselta tolppiin! Misjasta on kehkeytynyt hyvää vauhtia ulkokissa (siis pitkän narun päässä), ja frettejä viedään lenkille ja ulos peuhaamaan päivittäin. Jonkinlaista passivoitumista tämän suhteen tulee tuleva frettitarha varmasti aiheuttamaan, mutten silti tietenkään jätä tyttöjen ulkoiluttamista missään nimessä kokonaan. Niin, ja pahoittelen kuvien vähäisyyttä! Kuvaaminen on ollut ikävä kyllä jonkin aikaa poissa laskuista kameralleni käyneen onnettomuuden vuoksi (toivottavaasti äitini ei lue tätä!), mutta tuo oikeastaan työnsi valokuvaamistani vain eteenpäin, ja kohta jatketaan hitusen paremmalla kalustolla. Myös jo kuukausia lupailleeni arvonta on kirjoittamattomuuden vuoksi jäänyt toistaiseksi pitämättä, vaikka lukijaluku täyttyi jo kuukausia sitten. Kunhan saan kohta kamerani taas käyttöön, saan kuvattua arvonnan palkinnon ja se voidaan pitää! :) Olen myöskin pitkästä aikaa löytänyt aikaa luovuudelleni, ja piristystä päivääni ja tuntemuksiini ovat rakkaiden lemmikkieni lisäksi tuonut jo pitkäaikainen intohimoni, maalaus. Mikään ei voita sitä, kun nostat kuulokkeet korville, levität maalisi ja paperin lattialle ja piirrät siveltimellä mitä mieleen tulee. Maisemia, ihmisiä, frettejä, mitä tahansa. Ehkäpä ei mene kuin pari vuotta kun saan omat taidesivustoni pystyyn. :)
