Asiaa ulkoiluvarusteista - näythän pimeässä!

Lemmikin kanssa ulkoillessa oikeanlaiset ulkoiluvarusteet on kaikkein tärkein asia. Ensisijainen hankinta on toki tukevat ja hyvät valjaat sekä talutin, mutta näin pimeällä vuodenajalla on tärkeää kiinnittää huomiota myös lemmikin näkymiseen pimeässä.

Vaikka kevät ja kesä on kovaa vauhtia tulossa, ei talvi kuitenkaan ole vielä ohi ja pimeitä iltoja riittää. Vuosittain liikenneonnettomuuksissa kuolee keskimäärin 2000 koiraa, ja autoilijan tai pyöräilijän onkin mahdotonta nähdä hihnassa kulkevaa lemmikkiä ilman asianmukaista heijastusvarustetta. Ilman heijastinta kulkevan lemmikin autoilija näkee lyhyillä valoilla 50 metrin päästä, kun taas heijastimella varustetun noin 150 metrin päästä. Pitkillä valoilla etäisyydet ovat 100 ja 300 metriä. Mainitut etäisyydet koskevat koiria, kun fretti taas kulkee niin paljon matalammalla, että se saattaa olla vaikea nähdä vaikka kulkisikin heijastimen kanssa. Vaikka useimmat autoililjat ja pyöräilijät osaavatkin tarkkailla ympäristöä ihmisen korkeuden lisäksi myös koiran korkeuden mukaan, on fretti niin matalalla että harva ihminen edes katsoo niin maanrajaan. 

Huonosti valaistulla tai valaisemattomalla kävelytiellä pyöräilijä näkee lemmikin vain muutaman metrin päästä tai ei ollenkaan. Fleksin päässä kulkevaa lemmikkiä on mahdotonta nähdä ilman huomiovälinitä. Jotta frettisi siis tulee nähdyksi pimeällä, ettei esimerkiksi takaa tuleva fillari aja suoraan hihnaan joka voi sotkeutua vaikka pinnojen väliin, on käytettävä lisävarusteita. Paras vaihtoehtohan on valjaisiin tai hihnan päähän liitettävä valo joka joko vilkkuu tai ei vilku. Myös vilkkumattoman valon näkee, mutta vilkkuva toki kiinnittää huomion paremmin. Valon ei kuitenkaan tarvitse olla mikään monivärinen diskovalo, sillä se saattaa häiritä jo eläintäkin. Tästä syystä valo tulisikin kiinnittää selkäpuolelle, eikä esimerkiksi kaulaan roikkumaan. Koirille on paljon vaihtoehtoja huomioliiveistä led-valokaulapantoihin, mutta fretillä ei niin paljon ole vaihtoehtoja. Valo tai heijastin valjaisiin, sekä hihnaan lisättävät heijastimet tai valot. Esimerkiksi hihnaan lisättävä jatkopala, jossa on heijastin tai ledvalot. 

Meillä on freteillä käytössä pimeällä valjaisiin kiinnitettävät valot, jotka tekevät ne helposti huomattaviksi. Lisäksi ostin Feralle juuri 5 metrisen fleksin helpottamaan ulkoiluja (miten olenkaan voinut elää ilman fleksiä!?). Fleksi on neonvihreä hieman heijastavalla ominaisuudella, ja ostinkin sen juuri tuon huomiovärisyyden vuoksi. Ohut hihna ei silti tästäkään huolimatta ole kovin helposti nähtävä joten tämä yksin ei riittäisi turvaamaan pimeällä ulkoiluja. Mojitolle täytyy etsiä sopiva 3 metrinen fleksi ja ostaa samanlaiset valjaat kuin Feralla, ja sitten on meidän ulkoiluvarusteet kunnossa ja päivitetty! 

Hyvää ystävänpäivää!

West Coast Winter Ferret Show 2014

Toissalauantaina oltiin frettien kanssa tämän näyttelykauden viimeisessä frettinäyttelyssä, nimittäin otsikossakin kuvatussa, lyhyemmin WCWFS:ssä Raisiossa. Kyseessähän on Suomen toiseksi suurin frettinäyttely, jonka järjestelyt on aina tehty kiittämisen arvoisesti. Vaikka päivän alku näyttikin vähän huonolta, alkoi loppupäivää kohden sujumaan! Herätys taisi olla soimassa puoli kuudelta, mikä tarkoitti kolmen tunnin unia - ihanaa! No, sainpas sitten nukuttuakin hitusen pidemmät yöunet, kun en herännyt kännykän piipitykseen ennen puoli seitsemää! Kyyditsijänä toiminut äitinikin oli vahingossa laittanut herätyskellon soimaan tunnin liian myöhässä, sopiva yhteensattuma! Siitä sitten hirveällä kiireellä päästiin lähtemään tunti alkuperäisestä aikataulusta jäljessä, ja tulipa siinä sitten pimeässä väsyneenä ajettua oikean liittymänkin ohi alkumatkasta. Aikamoinen lenkki tuli kierrettyä, mutta oltiin kuitenkin perillä vain puolisen tuntia myöhässä. Pienen alkusäädön jälkeen (frettieni numerolappujen etsimisen, siis) saatiin fretit kirjattua sisään ja näyttelyaitauksellekin löytyi sopiva paikka keskeltä salia.

Meinasin saada sydänhalvauksen huomattuani että Feran luokka oli aika alkupäässä, mutta arvosteluthan eivät kulkeneet iha numerojärjestyksessä. Onneksi näyttelypaikan seinälle ilmestyi luokkien arvioidut arvosteluajat, niin ei tarvinnut hätäillä. Ehdin ihan hyvin laittaa fretit valmiiksi, joskin Mojiton kanssa jäi kynsien viimeistely tekemättä. Neiti kyllä tykkääkin manikyyreistä niin vähän, että aika vääntöä se varmasti olisi ollutkin. Porukkaa oli paikalla hyvin, ja paikkakin oli ihan mukava.

Erikoista näyttelyssä oli italialaiset tuomarit, jotka olivat kaikille täysin uusia tuttavuuksia. Kukaan ei siis osannut odottaa minkälaisia tuloksia sieltä tuleekaan. Italiassahan fretit ovat reilusti pienempiä kuin pohjoismaiset köriläät, ja etukäteen oli paha sanoa, onko se koko sitten tuomarien mielestä hyvä vai huono juttu. Tuomarointi sujui nopeasti, ja arvostelu erosi todella paljon totutusta arvostelutavasta. Tuomarit jättivät freteiltä kokonaan tai lähes kokonaan vähentämättä pisteitä asioista, joihin mielestäni täytyy kiinnittää huomiota, ja yleensä aina kiinnitetäänkin. Tarkoitan siis esimerkiksi karvatonta häntää, poikenneita, puuttuvia tai huonokuntoisia hampaita, huonoa turkkia tai vaikkapa ruvella olevaa niskaa. Suurimmalta osalta freteistä ei vähennetty juuri ollenkaan pisteitä näistä eikä niihin jokaisen fretin rakenteellisiinkaan pikkuvikoihin kummoisemmin puututtu. Meiltä nyt oli lähtenyt pisteitä mm. tuomareiden mielestä liian pitkistä kynsistä ja käytöksestä. Puoli pistettä korvien asennosta toiselta. Tuomarit eivät myöskään uskaltaneet käsitellä hybridejä (tai niiden näköisiä, tummia frettejä) puremisen pelossa. Ikävää näiden frettien kannalta olikin, että tuomari saattoi käännyttää tällaisen fretin samantien pois ja merkata arvostelulomakkeeseen sitten tämän olemattomaksi jääneen kohtaamisen perusteella pisteet. Arvosteluperiaatteet poikkesivatkin tutusta tavasta siis todella paljon.

On toki hyvä, että ulkomailta tulee uusia tuomareita näyttelyihin ja näin saadaan vaihtelevuutta tuloksiin ja pistemääriin. Mielelläni myös kuulenkin usean tuomarin arvion fretistäni kuten kaikki muutkin, joten on vain hyvä ettei aina näyttelyissä ole samoja tuomareita. Kuitenkin arvosteluperiaatteiden tulisi mielestäni kohdata edes jonkin verran. On tylsää, jos tuomarin omat mieltymykset ja mielipiteet vaikuttavat arvosteluun liikaa. Tässäkin näyttelyssä esimerkiksi eräs upea, rakenteellisesti hyvä fretti oli saanut luokkansa huonoimmat pisteet, vaikka se on ominaisuuksiltaan ennemminkin sitä voittajaluokkaa. Tämä todennäköisesti johtui siitä, että tuomari on luultavasti pitänyt frettiä tumman värinsä vuoksi hybridinä. Vaihtelu kuitenkin virkistää, ja seuraavassa näyttelyssä asiat ovatkin taas aivan eri tavalla!

Päivä eteni verkkaisesti, ja pian tulikin palkintojenjaon aika. Kukaan ei tiennyt mitä odottaa.. Voittajissa olikin moniakin täydellisiä yllätyksiä, yksi sellainen oli meidän Mojito. Rakas Mojito-rassu ei ollut koskaan ennen voittanut vielä mitään, ja tässä näyttelyssä Moissukka voittikin elämänsä ensimmäisen palkinnon olemalla Luokkansa ensimmäisellä sijalla! Mojito sai oikein nätin ruusukkeen ja hienon palkintoesineen (en keksinyt sille sanaa, verrattavissa pieneen pokaaliin). Fera puolestaan sijoittui luokan 2. sijalle. Noh, arvelinkin oikeastaan että Mojito voisi hyvinkin tulla näyttelyssä toiselle sijalle, kun näyttelyluottelosta luin luokkaan osallistuvia frettejä, mutta yllätyshän tuo silti oli. On se hienoa, että tämäkin pikkuinen sai vihdoin päivänsä. Veikkaisin toisilla tuomareilla tyttöjen sijoituksien vain menneen toisinpäin, joten meidän tuloksiamme ei hirmuisesti muuttanut uudet tuomarituttavuudet. Näyttelyn paras fretti olikin muuten Mojiton veli, suurikokoinen poika sekin! :)

Palkintojenjakokuvista kiitos Saara Liimanille!

Tällä kertaa - varmaankin nopeahkon arvostelun myötävaikutuksella - näyttely loppui jopa aikaisin, ja kotiin pääsi ihmisten aikoihin sen tavallisen puolenyön sijaan! Olin niin rättipoikki että osa automatkasta menikin nukkuen, ja kotiin päästyäni laitoin pikaisesti näädät välttämättömine tavaroineen huoneeseensa, ruokin ne ja kissat ja rojahdin tyytyväisenä sänkyyn!

Mojiton kuvat © Iitu Kaukolinna

Seuraavaan frettinäyttelyyn onkin nyt lähestulkoon puoli vuotta, sitä siis odotellessa! Melkein tuntuu liian pitkältä tämä tauko näyttelyissä. Tänä vuonna tarkoituksena olisikin osallistua kaikkiin Suomessa järjestettäviin frettinäyttelyihin, ja loppuvuoteen on suunnitelmissa yksi frettinäyttelymatkakin. Innolla odotammekin siis jo seuraavaa näyttelykautta!

Feran herkutteluhetki

Lunta, vihdoin! Itse en välitä lumesta sen kummemmin, vaikka pidänkin sen tuomasta valoisuudesta. Yllätyin huomatessani ettei tuolla edes tule enää kovin pimeää. Ero edelliseen lumettomaan päivään on huima! Mutta fretit tykkäävät. Lumessa on ihanaakin ihanampaa peuhata, kieriä, sukellella ja kaivella koloja. Niinpä nappasin kameran mukaan ja lähdin heti lumen saavuttua Feran ja Mojiton kanssa pitkälle lenkille tuonne valoisuuden mekkaan. Siis hetkinen, valoisuuden? Ehei, viimeistään kameran takana huomaat ettei "valoisa" ole sama asia kuin valoisa. Kuvausmielessä ei siis kannata lähteä ulos iltapäivällä, vaan sinne täytyy oikeasti mennä aamulla tai päivällä. En ole tässä vielä onnistunut, yritetään huomenna. Fretit toki mieluiten lähtisivät lenkille illan tai vaikka yön pimeydessä, mutta välillä niidenkin on taivuttava päästäkseen lenkkeilemään metsäpolulle (joka ei siis ole valaistu) ja jotta omistaja saisi kivoja kuvia esiteltäväksi blogissaan. 

Kuvista ei kuitenkaan tuolla lenkillä kuitenkaan tullut mitään, joten laitan tänne frettihuoneessa otettuja kuvia Feran herkkuhetkestä. Oikeastaan mieleni olisi tehnyt heittää koko kamera romukoppaan, vaikka toki valovoimaisemmalla objektiivilla tuonkin asian saa korjattua. Nyt jos koskaan sellaisen tarpeen tosiaankin huomaa, joten tämä hyppäsi hankintalistan viimeisiltä sijoilta suoraan kärkeen. Tuolla reilu puolisen vuotta vanhalla Canon EOS 600D:llä olen jonkun aikaa päättänyt pärjääväni, joten täytyy nyt alkaa panostaa objektiiveihinkin, jotta saan enemmän irti kamerasta. Tuota ostaessanihan mietin todella pitkään tuon ja 60D:n väliltä, mutta päädyin sitten tuohon, se kun tuntui kädessä mukavammalta ja paremman malliselta. Tai oikeastaan päädyin uudempaan kosketusnäytölliseen 650D:hen, mutta olin niin malttamaton että kamera piti saada nyt ja heti, tuo kun olisi pitänyt tilata netistä ja odotella viikko tai pari. Sellaisella kameralla siis kuvaan, sitä ei missään täällä blogin puolella olekaan tainnut lukea.

Seuraava postaus tuleekin sitten todennäköisesti olemaan frettinäyttelyraportti lauantaina Turun alueella järjestettävästä WCWFS:tä eli West Coast Winter Ferret Show-näyttelystä. Frettejä tulee olemaan paljon ja olen kameroineni paikalla, kannattaa siis varautua pieneen kuvatulvaan. Näyttelyn tuomarit ovat italialaisia, joten lopputulos saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen. Ei välttämättä, mutta sen näkee sitten palkintojenjaossa. Meidän osalta en siis tuloksia tällä kertaa välttämättä odota, mutta odotan mielenkiinnolla palkintojenjaon seuraamista, että minkälaisia frettejä on tuomaroitu voittoon. Mikäli näyttely kiinnostaa, ota selvää minkälainen oli viime vuoden West Coast Winter Ferret Show!

Tavoitteita vuodelle 2014

En ala kirjoittamaan koko viime vuoden tapahtumistani, tai listaamaan niitä kuukausittain kuten vuosi sitten. En edes tiedä, saisinko kirjoittaa kaikista asioista julkisesti, joten jätän sen väliin. Kuitenkin haluan listata tähän tämän vuoden tavoitteitani niin blogin, kuin hieman frettienkin suhteen. Viime vuonnahan blogi oli hiljainen, eikä kirjoituksia oikein tahtonut tulla. Tämä osaltaan liittyy niihin asioihin, joista en viitsi tänne vielä kirjoittaa, sillä minulta ei vaan löytynyt intoa kirjoittaa blogia säännöllisesti. Asiat tosin tulee kyllä julki. Kaikkien tapahtumien yhteisvaikutuksesta kirjoitusintoni lopahti kuin seinään, vaikka välillä sieltä päätään nostikin. Tänä vuonna asiat kuitenkin tehdään toisin. Blogille on tavoitteita vuodeksi 2014.

Ulkoasu: Kuten olette varmasti huomanneet, on blogin ulkoasu muuttunut, ehkä radikaalistikin. Muutos on viimeistelyjä ja uutta banneria vaille valmis. Banneri tulee toivon mukaan lähiaikoina, joten en viitsinyt alkaa rustaamaan mitään väliaikaisia hirvityksiä. Kun uusi banneri on blogissa, olen enemmän kuin tyytyväinen. Olen myös tehnyt Taskuvarkaani-blogin seuraamisen teille lukijoille helpommaksi liittämällä sivupalkkiin Blogilista- ja Bloglovin -ikonit. Näitä klikkaamalla pääsette blogin omille sivuille valitsemassanne palvelussa. Ikoneita on tulossa pari lisää, joista yksi on muunmuassa Youtubeen Taskuvarkaani-blogin omalle kanavalle, josta voitte alkaa seuraamaan hauskoja frettivideoita. Youtube-tiliä blogille ei ole vielä tehty, ilmoitan teille varmasti kun se on valmis ja sieltä löytyy videoita katseltavaksi.

Aktiivisuus: Blogi tulee tänä vuonna olemaan huomattavasti aktiivisempi kuin edellisenä, niin kirjoitusten julkaisemisen, kuin muidenkin asioiden osalta. Kirjoitusinnon puuttuminen viime vuonnahan laski kävijämääriä kuin lehmän häntä, ja lukijamääräkin junnasi samassa kohdassa puolisen vuotta, vaikka normaalisti se nousee hitaasti mutta varmasti. Ohimennen mainittakoon muut sosiaaliset mediat, blogi tulee jonnekin ainakin saamaan oman tilinsä, muunmuassa Youtubeen kuten yllä jo mainitsinkin. Pyrin myös päivittämään niin omaani, kuin frettien ja kissojenkin sivuja nyt pian kuntoon, ja sen jälkeen aina muutoksien tapahtuessa (esim. näyttelytulokset ym.).

Sisältö: Sisällön laatuun aion kiinnittää huomiota entistä enemmän. Toki saatte edelleenkin lukea arkisista kuulumisistamme, harrastuksistamme sekä ulkoilulenkeistämme, mutta tarkoituksenani on kirjoittaa enemmän faktatietoa freteistä sitä kaipaaville, ja tuoda enemmän esille kuinka frettejä olisi suotavaa hoitaa. Kaikki informaatiopostaukset ilmestyvät sivupalkin listaan, kun yltävät sinne kävijämäärältään. Tämän vuoden aikana blogissa tullaan näkemään tekstejä mm. frettien sairauksista ja fysiologiasta, hoidosta sekä muista tärkeistä asioista, jotka saattavat helposti jäädä huomaamatta freteistä tietoa etsittäessä. Muistakaa myös, että autan parhaani mukaan ja minulta saa kysyä mitä vain kommenttiboxissa tai sähköpostilla. 

Muuta: Pyrin kaikin tavoin parantamaan blogia, jotta se olisi lukijoille mieleinen kokemus. Olemaan avoin ideoiden ja aiheiden suhteen, mutta kuitenkin keskittymään myös muuhun kuin pelkkään blogiin. Järkkäämään lukijoille kivoja arvontoja aina välillä (seuraava tulossa pian, kun 150 lukijaa on täynnä). Parin lemmikkieläinliikeketjun kanssa alkaa mahdollisesti jo pidempään mietitty yhteistyö blogin kanssa, mutta siitä ilmoitan tuonnempana. Sitä ennen teen kuitenkin blogin ulkoasumuutokset kokonaan loppuun.

Tavoitteet frettieni kanssa vuodelle 2014:

Ensimmäisenä mainittakoon kolmannen fretin hankkiminen. Tämä on tosin vähään aikaan viimeinen pentu, eikä lisää ole nykyistenvuoden elinaikana todennäköisesti tulossa. Miksikö? Koska minulla on oltava elämässäni muutaman vuoden lemmikkieläimetön vaihe tulevaisuuden ulkomaantyöpaikkani vuoksi. Pelkäänkin, että miten käy, sillä koska homma on armeijan leivissä tapahtuvaa, täytyy armeijaan mennä ennen 29. ikävuotta. Käykö minulle niin, että frettini ovat silloin vielä elossa olevia vanhuksia? Mitä sitten teen? No, intin ajanhan äitini voi niitä kuulemma hoitaa, mikäli niikseen tulee. Kyllähän muillakin on lemmikkieläimiä jotka jäävät hoitoon, mutta sanon, että mikäli vasta noin myöhään sinne lähden, melkein toivoisin yhteisen taipaleemme olevan ohi 9 vuoden päästä, jottei käy niin että joudun nimenomaan vanhat frettini jättämään hoitoon kotiin. Yritän kyllä mennä aikaisemminkin, mutta nämä lemmikit ovat kyllä pieni järjestelykysymys. Tarkoitus olisi lähteä noin viiden vuoden päästä. Kun olen päättänyt parin vuoden jälkeen työtehtävieni olevan ainakin hetkeksi ohi, voin taas hyvillä mielin ottaa frettejä. Voinhan myöhemminkin vielä lähteä puolen vuoden tai vuoden komennuksille, jos on kotijoukot joiden kanssa lemmikkien hoito on yhteistä. Se mietinnästä, eteenpäin. Ei tällä kannata vielä aivoja rasittaa paljoa, katsotaan miten asiat menee.

Useammissa frettinäyttelyissä käyminen. Kaikissa Suomen rajojen sisäpuolella järjestettävissä näyttelyissä, sekä jossakin ulkomailla järjestettävissä. Ainakin nyt kesällä Virossa, mutta syksyllä pyrkimys on lähteä jonnekin naapurimaata pidemmälle. Täytyy toki vilkuilla kesällä/ syksyllä onko siellä lähistöllä näyttelyitä, mistä pentua olen menossa hakemaan. Näitä näyttelyitähän voi aina tulla uusia, joita ei ennen ole ollut. Ikäväkseni kuukauden päästä järjestettävä Estonian Winter Ferret Show jäi meiltä samasta syystä väliin, kuin viimekin vuonna; tilipäivä oli jälleen kerran myöhässä. 

Frettieni kanssa ulkoileminen ja harrastaminen, mahdollisimman paljon. Käymme lähes päivittäin pitkällä lenkillä, ja siitä haluan pitää kiinni ulkotarhasta huolimatta. Treenaamme (ainakin kevään ja kesän tullen) ahkerasti fregilityä omalla radallamme, ja luon sekä ulkotarhaan että frettihuoneeseen luovuuteni ja kekseliäisyyteni (joista ei onneksi ole pulaa!) rajoissa freteille mahtavat puitteet. Suunnitelmat ovat selvät, mutta molemmat projektithan ovat edelleen hieman kesken, joten upeat sisusteet toteutetaan tässä kevään mittaan. Ulkotarhaan toki osa sisustuksista tulee vasta kesällä. Feran fregilityharrastukselle on suurempiakin suunnitelmia, katsellaan niitä sitten vuoden edetessä!

Frettihuoneen tekele, keskeneräinen. Jättimäinen kaappi lähtee pois, puoliseinä tapetoidaan myös frettien puolelta, ja huoneeseen rakennellaan vaikka mitä kivaa tytöille. Ei myöskään unohdeta tunnelia ulkotarhaan! 

Entistäkin paremmaksi fretinomistajaksi tuleminen, ja erään siihen liittyvän projektin aloittaminen. Mahdollisimman hyvän huolen pitäminen freteistäni jatkossakin, mahdollisimman hyvä hoito ja ruokinta. Koskaan ei ole liian hyvä lemmikkieläimen omistaja, vaan aina löytyy uutta tietoa, ja vanhaa jota täytyy päivittää. Olen itsekin muutenkin kasvanut tämän vuoden aikana iän lisäksi ihmisenä jonkin verran, joten kaikki on varmaan helpompi toteuttaa kun ei ole niitä teini-ikäisen typeryyslaseja silmien edessä. Nyt osaan kohdella ihmisiä niinkuin he kohtelevat minua, ja se jos mikä on tärkeä taito, omien puoliensa pitäminen! Suosittelen kaikkia muitakin opettelemaan, sillä vaikka sinulla kuinka olisi asennetta ja sanavalmiutta, saattaa tosipaikan edessä mennä sormi suuhun. Tämä todettu omakohtaisesti.

Siinä on tavoitteita vuodelle 2014 roppakaupalla, innolla odotan että 

pääsen niitä toteuttamaan. Kertokaa lukijat toki omia 

uudenvuodenlupauksianne ja tavoitteitanne! :)

Frettien joulutunnelmat kuvin

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Ennenkuin pääsette silmäilemään kuvia, kerron suuren uutisen. Eräässä postauksessa noin kuukausi sitten kerroin rakkaan, vanhan kissaherramme Piksun olevan kateissa. Silloin Piksu oli kuitenkin ollut jo kolme kuukautta teillä tiettymättömillä, eikä päivittäiset etsintäreissut tuottaneet tulosta useista näköhavainnoista huolimatta. Oli täysin selvää ettei Piksu enää itse löytäisi kotiin millään. Havainnot tulivat kaukaa, ja välissä oli pari isompaa vilkasliikenteistä tietä. Hajujäljet haihtuvat jo parissa viikossa, autoteiden kohdalla vieläkin nopeammin. Eräänä aamuna kuitenkin saimme puhelun naishenkilöltä jolle oli Viikin löytöeläintalolta annettu meidän yhteystietomme, sillä hän oli löytänyt samankaltaisen kissan, kuin jonka me olimme kadonneeksi ilmoittaneet. Kävin katsomassa kissaa, mutta niin paljon kuin se minua ärsyttikin, en vain osannut sanoa onko kyseessä meidän Piksu vai ei. Kumpaakaan vaihtoehtoa en varmaksi osannut sanoa. Kaikki tuntomerkit kyllä täsmäsivät, iänkin tarkistin hampaista ja tutkailin kissaa kaikin puolin. Kaikki sopi, paitsi yksi asia; kissa näytti silmissäni vain täysin vieraalta. En tunnistanut sitä, se oli minun silmissäni aivan vieras. Tiesin kyllä, että 3,5 kuukaudessa kissa voi muuttua huimasti, varsinkin laihtuessaan. En voinut ottaa kissaa mukaani, sillä en todellakaan ollut varma että se olisi meidän Piksumme ollut. Seuraavana päivänä kuitenkin äitini ja isoveljeni (joka on kissan varsinainen omistaja) menivät katsomaan kissaa. Jännitin niin kovin, odotin ovella sormet ristissä kun kuulin auton oven paukahtavan.. Kuultuani oven läpi naukaisun olin sanoinkuvaamattoman huojentunut! Se oli kuin olikin meidän kadoksissa ollut Piksumme, joka on nyt ollut kotona jo yli kuukauden päivät. Vaikka kolmen kissamme tämänhetkiset välit tuovatkin haastetta arkeemme, on pääasia että jokainen karvakuono on turvallisesti kotona. Piksun karkaaminen nimittäin hiersi tämän ja äitinsä välejä, eikä äitikissa voi nykyään sietää kuritonta kakaraansa lähellään.

Sitten kevyempiin asioihin, eli jouluun! Joulu tuli, oli ja meni, ei siinä sen kummempaa. Kaikki karvanassutkin toki saivat ruokavalionsa rajoissa jouluherkkuja syödä, avata paketit ja leikkiä huolettomasti lahjoillaan. Tällä kertaa Feran ja Mojiton lahjaröykkiö ei ollut yli muiden, kuten vuosi sitten. Tosin tämä johtuu vain siitä että tilasin lemmikkieni joululahjat vähän liian myöhään eivätkä ne ehtineet saapua ennen joulua! En kuitenkaan silti ostanut yhtä paljoa lahjoja näille kuin viime vuonna, mutta odotan jo innolla sormet syyhyten että tilaamani älypelit saapuvat! Nyt joulun tunnelmat lyhyesti kuvin!

Vie hiiri kuvan päälle ja näet miksi frettien kuvaaminen on välillä 
niiden nopeuden vuoksi hivenen turhauttavaa,

Tee sama uudestaan.

Miten lukijoiden joulu meni?

Ulkoasun päivitys kesken!