Frettimäistä ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää kaikille tassuttelijoille ja lukijoillemme!

Viimeaikoina onkin frettinäyttelyitä riittänyt! Tässä kuussa on huomenna vielä Valentines Ferret show ja 29.2 SpringShadow Ferret Show Hyvinkäällä. 

Hillerihipat Winter Edition 2020 näyttely

Lauantaina 25.1 järjestettiin Hillerihipat Winter Edition, ja päivä sujuikin ihan mukavasti. Tuomarina toimi Jaan Palmisto Virosta. Näyttely järjestettiin Vantaalla, Askiston koululla joten ajomatkakin oli alle tunnin. Tilat olivat suhteellisen pienet mutta hyvin kaikki osallistujat aitauksineen mahtui. 

Päivä sujui verkkaisesti tutuissa merkeissä kuten näyttelypäivät nyt yleensäkin, tosin pari tuntia ajastani meni fretinkantajana. Alunperin minun piti sihteeröidä, mutta luokkajärjestelyistä johtuen se ei ollut mahdollista. Tuomarin sihteerithän eivät saa sihteeröidä luokissa, joissa heillä on omia frettejä. Tuli kyllä huomattua että kantamistaidot olivat vähän ruosteessa, sillä edellisestä kerrasta on pari vuotta ja käytännötkin muuttuneet.

Ilja tuomarin arvostelussa

Tämänkertainen aitauksemme

Pistein Minya 83,5 ja Ilja 87 kumpikaan ei ollut onneksi luokkansa viimeisiä, vaikken olisi ollut yllättynyt mikäli molemmat olisivat olleet. Minyahan ei ole koskaan Suomalaisessa näyttelyssä voittanut muuta palkintoa kuin tuomarin tai yleisön suosikin, ja Iljan hampaan poikettua on turha unelmoida enää luokkasijoituksista. Iljan upeassa pikimustassa nenässä on myös nykyään vaalenpunaisia täpliä, sillä siitä lähtee väri! Iljalla on todella kuiva iho nenässä ja tassuissa, joten meiltä löytyy jos jotakin rasvapurkkia Iljalle, mutta tämä huomattiin liian myöhässä enkä voi enää estää kuin tulevat vahingot. Mistään ei saa takaisin jo Iljan nenästä lähtenyttä väriä. En kyllä ymmärrä miten mustan pigmentin alta voi paljastua vaaleanpunaista, mutta mitäs pienistä..

Päivän mukava yllätys kuitenkin oli Iljan ollessa Paras kuviollinen, mikä on toki parempi kuin luokkasijoitus! Jo toisessa näyttelyssä putkeen vieläpä tuli tämä palkinto napattua, sillä Ilja oli paras kuviollinen myös Capitalissa, joka on Suomen suurin frettinäyttely!

Värien parhaat

Frettikuulumisia!

Frettirintamalta olisi tietenkin kaikenlaista kerrottavaa. Seuraava näyttelymme on 29.11 Vantaalla aivan kivenheiton päässä kotiani järjestettävä Capital! Fera ja Mojito ovat onneksi molemmat taas super-upeissa ja pehmoisissa talviturkeissaan vaikka emme olekaan viime aikoina ulkoilleet yhtä ahkerasti kuin yleensä. Tarhastakin puuttuu edelleen se katto, sillä aikani ei vain ole millään riittänyt sen rakentamiseen.

Valitettavasti uusin tulokkaamme ei ehdikään vielä Capitaliin mukaan, sillä viivästyksien vuoksi pääsen pienokaisen noutamaan vain hieman näyttelyn jälkeen. Neidillä ei nimittäin ollut vielä rabies-rokotusta, jonka jälkeen joutuu varotoimenpiteenä odottamaan kolme viikkoa ennen matkustamista. Pentua ei siis tuodakaan minulle tuohon näyttelyyn kuten aiemmin oli suunniteltu, vaan haen hänet itse kasvattajaltaan ulkomailta. Saatan samalla reissulla tuoda Ruotsiin menossa olevan pennun ja viedä sen omistajalleen helmikuussa ruotsalaiseen Mälarillern-näyttelyyn. Se ei tosin ole vielä aivan varma, joten katsellaan mitä tapahtuu. Olisihan toki mukavaa, jos pienokaiseni saisi kotiin tullessaan olla vielä hetken aikaa siskonsa kanssa, vaikka vanhemmat frettini sitä saattaisivatkin hieman (ja vähän enemmänkin..) karsastaa. Tytöt tosin varmasti katsovat uutta tulokasta kieroon ihan ilman mitään lisiäkin. Uudesta tulokkaasta lisää kohta!

Ilmoitus! Pidän tästedes varmaan kuulumispostaukset hieman lyhyempinä jotta kaikki jaksaa lukea ne. Keskityn tulevaisuudessa myös enemmän tiedon jakamiseen, sillä infopostaukset ovat ehdottomasti luetuimpia tekstejäni, tuhansia kertoja luetumpia kuin kuulumisemme sun muut. Tiedolle frettien hoidosta ja kaikelle muulle fretteihin liittyvälle tärkeille asioille on tottakai selvästi enemmän kysyntää, varsinkin kun korrektia informaatiota on vaikea löytää netin syövereitä navigoidessa.

Pets Go yhteistyö

Meille tuli tänne Taskuvarkaani -blogiin jokin aika sitten yhteydenotto Pets Go-lemmikkieläinliikkeestä, nimittäin mahdollisuus testata uudesta lemmikkieläimille tarkoitetusta verkkokaupasta tilaamista ja sitten kokemuksestamme kertomista. Lähdimme sitten kokeilemaan lahjakortin voimin tilaamista Pets Go -verkkokaupasta. Pets Go on Espoolaisen eläinkaupan Fast'n'Furryn verkkokauppa. Liike sijaitsee Isossa Omenassa, ja veikkaankin että seuraavalla kerralla siellä vieraillessa käyn katselemassa myös liikkeen valikoimia. Olen nimittäin aina intona kokeilemassa uusia eläinkauppoja, ja usein kiertelenkin niitä ihan huviksenikin vaikken mitään eläinkaupasta juuri sillä hetkellä tarvitsisikaan.

Tämä postaus on ollut luonnoksissa odottamassa julkaisua jo pitkään, mutta tarkoituksellisista syistä viivästytin julkaisua hieman. Esimerkkinä edellisen postauksen keskustelu, jossa tuli esille ihan hyviäkin pointteja. Suosittelen kaikkia uusia fretinomistajia, joilla on vasta koulutusvaihe meneillään, lukemaan kyseisen keskustelun.
 

 

  

Pets Go:sta minulla ei montaa negatiivista sanaa löydy. Verkkosivut olivat selkeät ja tuotteet kategorioitu niin, että löytää etsimänsä. Tilaamisessa ei kauaa mennyt eikä tarvinnut alkaa rekisteröitymään erikseen mihinkään. Se positiivinen yllätys oli kuitenkin tilauksen toimittamisessa.. Nimittäin pakettini saapui valitsemaani Postiin heti seuraavana päivänä siitä kun tilaukseni oli vastaanotettu! Tein tilauksen siis jo yön puolella, joten se on nähty vasta tiistai-aamuna ja keskiviikkona tuli jo tekstiviesti että paketti odottaa postissa! Noutaminenhan itselläni kyllä hieman viivästyi, mutta olin kyllä erittäin tyytyväinen supernopeaan toimitukseen! Ei ole mistään verkkokaupasta ikinä tullut paketti näin nopeasti. Toinen ihmetyksen aihe oli että pakettiautomaattiin tilaaminen oli maksutonta.

 

Itseäni tosin hieman häiritsi verkkokaupassa tiuhaan esiintyneet kirjoitusvirheet, mutta nyt uudemman kerran käydessä ainakin suurin osa niistä oli korjattu. Lisäksi useista tuotteista olisi voinut olla tarkempi tuotekuvaus ja lisäkuvia tuotteesta, sillä joskus yhden ainoan kuvan perusteella on kyllä hankala tehdä ostopäätöstä. Ostopäätöstä vaikeuttaa myös joidenkin tuotteiden kohdalla kokonaan puuttuvat kuvat sekä tuotekuvaukset, mikä on verkkokaupoissa kyllä aina iso miinus.

 

Meille tilattiin freteille tuollainen kiva aktivointilauta jonne tiputellaan herkkuja, niin saavat kaivaa herkkupalansa välillä aivan itse sen sijaan että ihan suoraan suuhun annetaan. Mojito tosin oli hieman eri mieltä sen käyttötarkoituksesta, kuten kuvasta voi huomata.. Neiti oli sitä mieltä ettei nyt mitään yhtä herkkua kerralla kannata alkaa juoksemaan jemmaan vaan koko härveli samantien!

 

Fretit saivat myös aivan yli-ihanan Skinneez kanin, josta Mojito ikävä kyllä sai molemmat vinkuvat osat rikki ensimmäisenä iltana. Näiden lisäksi mukaan tuli pari pussia herkkuja, Misjalle pari kivaa pikkulelua ja lopuksi lähemmäs parikymmentä kissan märkäruokapussia, eli aikamoinen kasa siis! Erittäin iloinen yllätys oli kyllä kissojen märkäruokapussien hinta! Ne olivat aivan uskomattoman halpoja nimittäin! Tuolta tilaa kyllä oikein mielellään märkäruokaa useammankin kerran. Misja kun ei nykyään enää syö kovin hyvin  pelkkää raakaruokaa ilman että sinne sekoittaa hieman märkäruokaakin, joten monesti märkäruokapussien lähestyessä loppua tulee suunniteltua että käväisenpäs tuossa eläinkaupassa vaikkapa ylihuomenna tai viikonloppuna. No, kun täällä nyt taas on niin uskomattoman nopeat toimitusajat, niin ihan yhtä hyvin voin tilata ne pussit Pets Go:lta ja noutaa ne parin päivän päästä postista, kun että kipaisisin sinne eläinkauppaan parin päivän päästä! Mitään moittimista kyseisestä paikasta tilaamisen kannalta minulla ei siis ole, aivan normaali eläinkauppa.

 

 

Frettikuulumisia!

Meillä on tosiaan nyt kesän aikana ollut blogissa hieman hiljaisempaa, mutta nyt alkaa uudet syksyisen tuulet puhaltamaan! Kesä on ollut laiskottelun lisäksi niin tekemisentäytteinen, ettei ole ehtinyt kuin ajatella kirjoittamista. Frettien ulkotarhaan on rakennettu kattoa muiden asioiden rakentelun lomassa, pidetty hauskaa kavereiden kanssa ja ulkoiltu ahkerasti niin frettien kuin kissankin kanssa. Pahoittelen muuten jo etukääteen kuvien puuttumista, johtuen että kamerani piuha on teillä tiettymättömillä, eikä yhtään toimivaa muistikortinlukijaakaan talossa ole. Järjestän etsintäpartion, ja yritän löytää sen tässä parin päivän sisällä kun blogin lisäksi kuvia kinuaa eräs deadlinekin, joka haamuilee ylihuomisessa. Niin, ja vaikka tämä onkin nyt tällainen kuvaton postaus, kannattaa silti lukea loppuun niin saat tietää mitä kivaa yllätystä olen teille lukijoille kehittänyt aivan kohta toteutettavaksi.

Meille ei sinänsä mitään kovin ihmeellistä kuulu, kun melkeinpä koko kesä oltiin ihan kotosalla vaan, eikä Kesäpiknik -frettinäyttelyynkään keretty ilmottautumaan. Nyt kuitenkin yritetään päästä loppuihin tällä frettinäyttelykaudella järjestettäviin näyttelyihin, toivottavasti pienen vahvistuksen muodossa. Frettien määrän pitäisi nyt syksyn aikana lisääntyä kahdesta kolmeen, mutta ihan hirveästi en tulevasta pikkuisesta vielä paljasta. Sukupuoli kuitenkin on tälläkin kertaa tyttö, enkä edes malttaisi odottaa että pääsen pallottelemaan pientä untuvapalleroa käsissäni. Väristä voin paljastaa sen verran, että pennun väritys on eri kuin Feralla tai Mojitolla. Tämän pitäisi nyt olla viimeimen frettini nykyisten elinaikana, mutta... Pakko kyllä myöntää että kyseisen kasvattajan repertuaareihin on tullut yksi aivan sanoinkuvaamattoman upea kasvatusyksilö, jolla kasvattaja on alustavasti suunnitellut ensi vuodeksi pentuetta josta odotettaisiin syntyväksi unelmieni värityksellä ja kuvioinnilla olevia frettejä, joten hieman kyllä houkuttaisi seuraavanakin vuonna kasvattaa laumaa hieman.

Lauman kasvattamisessa on kuitenkin pari pientä ongelmaa. Ensinnäkin haluan ettei freteilläni olisi keskenään kovin suuria ikäeroja jotta a) kaikki tulee hienosti toimeen keskenään ja tärkeämpänä b) jotta minulla tulee näiden frettien eliniän jälkeen olemaan pieni fretitön kausi elämässäni tulevaisuudensuunnitelmieni vuoksi. Toinen ongelma onkin sitten ehkä jopa se hankalampi. Kun nyt satun asumaan äitini talossa, on alunperin sovittu eläintarhan koon rajoittuvan kolmeen yksilöön sekä frettejä että kissoja. Tämänvuotisen pennun jälkeen tuo määrä on täynnä. Kuitenkin olen unelmoinut jo pitkän aikaa erään tietynlaisen värityksen ja kuvioinnin omaavasta fretistä, mutta sellaisia ei vain ole Euroopan rajojen sisäpuolella hetkeen näkynyt syntyvän. Luulin joutuvani odottamaan vuosia että tulee sellainen pentue sopivalla kasvattajalla vastaan. Eihän tuo ensi kevääksi suunniteltukaan pentue toki mikään varma ole, mutta ainakin sellaista on alustavasti suunniteltu. Täytyy katsoa miten tässä nyt käy, syntyykö oikeanlaisia pentuja lainkaan, luovunko suunnitelmistani ja jään kuolaamaan näiden ihanuuksien kuvia netissä, vai korotetaanko lemmikkimäärämme rajaa vielä yhdellä yksilöllä..

Mitään ihmeellisiä suunnitelmia meillä ei ole nyt syksyksikään suunniteltu. Itse jatkan koulua syyslukukauden verran, menen samalla töihin ja yritän saada aikani riittämään tasapuolisesti kaikille eläinperheemme jäsenille. Fretit täytyy vielä tämän vuoden puolella muistaakseni käydä rokottamassa ja Fera pitää viedä eläinlääkärin vastaanotolle hammastarkastukseen ja sen jälkeen sitten toimenpiteeseen lohkeaman vuoksi. Tarkoitus on käydä hiotuttamassa hammas jottei siitä koidu myöhemmin sitten isompia ongelmia ja ettei siihen jää mitään suun limakalvoja ärsyttäviä teräviä reunoja ym.

Lähiaikoina blogin suhteen olisi tarkoitus julkaista eräs yhteistyöpostaus (tai periaatteessa parikin) sekä kirjoittaa frettien sijaan Misjan kuulumisia. Syksyn aikana suunnitelmissa on myös vihdoinkin tehdä sekä kirjoittajalle että kissoillekin omat esittelysivut ja kirjoittaa ehkä myös pieni postaus vanhempienkin kissojen, Mistyn ja Piksun, elämästä niin kauan kun ne nyt vielä maisemissa ovat. Piksu on kyllä aivan upeassa kunnossa, mutta ikävä kyllä Mistystä ei voi sanoa samaa. Hieman jo pelottaa tulevaisuus, että kuinkahan pitkään meillä enää on yhteistä aikaa jäljellä. Toivotaan kuitenkin että vielä vuosia. 

Ja nyt siihen alussa vihjailemaani tulevaan yllätykseen! Eli teille lukijoille on luvassa hauska arvonta Bloggerin käyttäjäraadin kautta rekisteröityneiden lukijoiden määrän saavutettua 150, jota se jo hipookin. :) Toivon mukaan saamme pitää arvonnan mahdollisimman pian vaikka harva enää käyttääkin tätä bloggerin toimintoa.

Tammerferret 2014 näyttely

Tästä näyttelyreissusta ei voi kyllä sanoa muuta kuin että huh mikä reissu! Tähän mennessä elämäni hirvein ja kamalin näyttelyreissu. Näyttelyn järjestelythän oli toki hoidettu hienosti, eikä siinä itsessään ollut mitään vikaa. Kiitokset siis Tammerferretin järjestäjille! Kuten nimestä voi päätellä, järjestettiin näyttely Tampereella, Hervannassa lauantaina 14. kesäkuuta. Fretikapasiteetti oli 70 frettiä ja tuomarina toimi Hannah Munkhammar Ruotsista. 

Edellisenä päivänä minun oli tarkoitus laittaa kaikki valmiiksi hyvissä ajoin, mutta tottakai matkaan tuli viivästyksiä. Pääsimme ystäväni Alinan kanssa meille vasta illalla käytyämme ruokkimassa hänen kissansa ja kaninsa sekä siivoamassa niiden jäljet. Herätys oli aamuneljältä, mutta kuinka ollakaan etten kerennyt menemään nukkumaan ollenkaan! Neljän maissa pesin nämä hapsuturkkiset frettini, ja laittelin kiireellä loput tavarat kasaan näyttelyä varten. Koska tällä kertaa ei ollut kyytiä saatavilla, olimme päättäneet tulla julkisilla. Junaan ehtiäksemme meidän piti kävellä bussipysäkille noin kolmen kilometrin matka. Ei siinä mitään, mutta hirveässä kiireessä, sillä kävelymatkan alkupuolella tavaroiden alta hajosi vetokärry, joten jouduimme kantamaan kaikki näyttelytavarat käsin. Frettien näyttelyaitaus, painoltaan noin 10 kiloa, kantokoppa sekä kassi jossa on loput tavarat. Sekä tottakai minulla oli selässä reppu joka painoi niin paljon että välillä teki mieli vain luhistua sen alle. Jo muiden tavaroiden kantaminenhan oli ihan täysin toivotonta, eikä tuollaista lastia pitäisi ikinä joutua kenenkään mielestäni kantamaan.

Ehdittiin kuitenkin bussiin ja junaan, itse junamatka olikin kaikkein rennoin osuus koko reissusta, ja ihanasti saimme onneksi Tampereen asemalta kyydin näyttelypaikalle (Kiitos Kati!), jottei tarvinnut alkaa leikkiä vieraan kaupungin bussiliikenteen kanssa. Tottakai tässä automatkalla vielä sattui pieni vastoinkäyminen, nimittäin autossa pahoinvoiva fretti. Mojito oksensi kantokoppaan juuri ennenkuin olimme perillä. Siitä sitten perillepäästyä pesemään fretit vessan lavuaarissa.. Mojitollahan oli kaiken lisäksi kiima, sillä neidin viime vuonna laitetu implantin vaikutus lakkasi jä kävin nakkaamassa uuden niskaan viikko ennen näyttelyä. Pientä hämmennystä silti aiheutti, että implantoitujen naaraiden luokassa on fretti jolla on kiima.

Päivä meni, yllätys yllätys, väsyneesti. Varsinkin loppupäivästä tuntui jo siltä, että on varsin totta että yksi nukkumaton yö vastaa noin promillen humalatilaa. Piilolinssien käyttäjällä on myös se huono puoli, että pitkän valveillaoloajan jälkeen linssit tuntuvat menevän vähän sumeiksi, eikä minulla tietenkään sitten ollut vaihtoyksilöitä tai laseja mukana, sekin vielä. 

Koko päivän suurin järkytys kuitenki tuli, kun hain tyttöjen arvostelulaput. Noh, ensinnäkin sain tietää Mojitolta puuttuvan synnynnäisesti yhden hampaan, mutta ei siinä mitään. Järkytys tuli Feran lappua lukiessa, kohdassa "hampaiden kunto". Poikennut kulmahammas. Siis toistan, poikennut kulmahammas!! En vain voinut sille mitään, mutta törkeän väsymyksen ja tämän tiedon nujerrettua minut en voinut muuta kuin alkaa itkemään hysteerisesti. Siis poikennut kulmahammas. Feralla. Kulmahammas. Katki. Poikki. Se miltä olen frettejäni yrittänyt suojella koko niiden elämän on tapahtunut toiselle. Juuri tästä syystä olen yleensä käyttänyt näyttelyreissuilla kevythäkkiä tai kantolaukkua metallikalterisen kopan sijasta. Onneksi kuitenkin tarkemmin hammasta tutkittuani pystyin rauhoittumaan; se ei ole oikeasti poikki, vaan kärjestä puuttuu ihan pieni palanen. Sain siis mielenrauhan asian suhteen, vaikka eläinlääkäriaika hampaiden hoitoon Feraa odottaakin. Tästä sitten myöhemmin kuitenkin lisää omassa postauksessaan.

Kotimatkan junasekoiluista ja säätämisistä ei sitten mainintaakaan, mutta sen sanon että koko reissu oli kyllä niin surullinen koominen ettei kotiinpäästyään enää voinut muuta kuin nauraa, vaikka matkan varrella nauramisen sijasta olisi tosiaan tehnyt kyllä mieli itkeä. Seuraava näyttelyreissu hoidetaan sitten kyllä täysin eri tavalla.

Ps. Rakastuin näihin kahteen alimpaan söpöläiseen (viimeiset kolme kuvaa, muistaakseni kaksi alinta ovat nimittäin eri fretistä kuin ylempi)! Aivan uskomattoman nättejä ja kauniita, varsinkin ylempi, ja alempi sulatti sydämeni söpöllä hännänheilutuksellaan. Neiti heilutti häntäänsä aina syliin halutessaan! Harmi ettei hännänheilutusta saa ilmenemään kuvista!

Mojito 2v! ♥

Tänään on taas vuorostaan rakkaan hölmöläislapseni Mojiton syntymäpäivä. Mojito on tämän kahden vuoden kasvanut upeaksi ja kauniiksi, mutta suurikokoiseksi ja vankkarakenteiseksi nuoreksi frettineidiksi. Mojiton pentuaikahan oli erilaista kuin normaalisti kahdesta kohdasta murtuneen takajalan vuoksi. Tästä syystä Mojito olikin kasvattajan luona pidempään ennen luovutusta. Varmuuttahan jalan korjaantumisesta täysin normaaliksi ei ollut, mutta enhän voinut jättää raasua sinne toista kotia odottamaan. Alunperinhän minulle oli siis tulossa pentu toisesta pentueesta, mutta olen kyllä niin hyvilläni että kasvattaja kysyi minulta voisinko ottaa Mojiton. Joka tapauksessa olisin myöhemmin halunnut Mojiton emolta pennun, ja olenkin enemmän kuin hyvilläni että sain juuri Mojiton. 

Mojiton jalka tosiaan parantui kokonaan, mutta neiti on pentuajan harjoituksen puutteesta johtuen ollut aina paljon kömpelömpi ja hitaampi kuin muut fretit. Raukkahan ei ennen osannut kiivetä edes sohvalle, jonne Fera taas hyppäsi kuin heittämällä. Mojito on kuitenkin ajan myötä ketteröitynyt aivan huimasti. Suurin vaikutus tähän on varmasti ollut erittäin ahkera ulkoilumme ja liikkumisemme. Olen enemmän kuin tyytyväinen siitä, että Mojito tuli juuri meille, sillä kodissa jossa se olisi saanut paljon vähemmän liikuntaa se ei varmasti olisi koskaan kehittynytkään yhtä paljoa. Liikumme frettien kanssa ulkona kuitenkin keskimääräisesti todella paljon enemmän kuin keskiverto-omistaja, eli suurin osa fretinomistajista. 

Mojito on ollut pennusta asti uskomattoman kiltti ja hoivaavaluonteinen, eikä se pentunakaan meille tullessaan koskaan purrut minua (viallinen fretti selvästi kun ei edes pentuna pure :D). Vierasvarma Mojito ei kuitenkaan ole, joten sitä en mielelläni tapahtumissa ventovieraille anna käsiteltäväksi. Kotona vieraat voivat toki pitää neitiä sylissä, mutta naaman lähelle sitä ei pidä päästää sillä silloin tulee kyllä hampaasta. Isot synttärionnittelut Mojitolle herkkulastillisen kera, toivottavasti meillä on vielä vuosia ja vuosia edessä yhdessä! ♥