Sopusuhtaista yhteiseloa ja muuta sälää | Taskuvarkaani frettiblogi

29. syyskuuta 2012

Sopusuhtaista yhteiseloa ja muuta sälää


Olen jo alkanut katselemaan sivusilmällä kasvattajien kotisivuilta hieman ensi vuoden pentuesuunnitelmia, vaikka tämän vuotinen pentusesonki on vasta juuri ohi! Olenkin löytänyt erään aivan upean frettineidon, jonka sukua olenkin jo muutaman vuoden ajan netistä seurannut kuolaten. Kyseisen linjan edustajat ovat todella upeita, mutta ongelma on ollut se, että kasvattaja asuu ulkomailla lentomatkan päässä. Jos kyseessä olisi jokin naapurimaistamme, olisin jo varmasti hakenut pennun kotiin menneinä vuosina. Todennäköisesti tulevaisuudessa joskus hankinkin fretin myös hieman pidemmältä kuin Suomi tai Venäjä, mutta se ei vielä ole ihan ajankohtaista. Nuoren ihmisen (opikelijan) tuloilla otan mieluummin fretin jostakin läheltä, kun lennän kerran-kaksi kertaa kaukaiseen maahan, mahdollisella toisella kerralla juttelemaan ja tutustumaan kasvattajan kanssa, ja lopulta hakemaan pentu - siis jos sen saa. Tässä on kuitenkin pieni juju, jota en paljasta vielä. Saatte kuulla kevään aikana lisää!


Kaikki kasvattajathan eivät siis ole vielä ensi vuoden pentuesuunnitelmia julkaisseet, mutta aion kuitenkin pitäytyä tuossa pentueessa jos kaikki menee niinkuin kasvattaja on suunnitellut. Kaikkien SFL ry:n hyväksymien virallisten kasvattajien pantuesuunnitelmat ovat julkaistu varmaankin vasta talven aikana, eli saattaa mennä kuukausiakin ennenkuin kaikki vuoden 2013 pentuesuunnitelmat ovat selvillä. Tänä vuonna laitoin pentukyselyt tammi- ja helmikuussa, ja toissavuonna vasta maaliskuun paikkeilla. Tosin vuoden 2010 pentueesta kyselin yhdessä henkilön kanssa, joka oli kasvattajaan ollut yhteydessä jo aiemmin. Jos hän ei olisi tuolloin pentua tältä kasvattajalta ottanut, eikä olisi ollut mukana minun pentuni hankinnassa ja kyselemisessä, en välttämättä olisi juuri Doussia koskaan saanut. Ensi vuonna olenkin liikkeellä jo paljon aiemmin, eli jo tämän vuoden puolella heti pentusesongin jälkeen.

Nyt olen vain miettinyt kuumeisesti, että kyselenkö kasvattajilta yhtä vai kahta pentua. Olen jo jonkin aikaa halunnut tuosta yllämainitusta linjasta tyttöpentua, mutta mielestäni kyllä olisi ajankohtaista nyt ensi vuonna hankkia se uroskin taloon, jotta tytöt saavat jonkun komenneltavan. ;) Olenkin nyt miettinyt josko siis ottaisinkin tuolta upealta frettinaaraalta urospennun, jos siis tuosta pentueesta pennun saan ja jos sieltä uroksia tarpeeksi syntyy. Olen kuitenkin katsellut ko. suvun edustajia jo pitkään, ja myös kyseisen linjan urokset ovat olleet aivan uskomattoman upeita ja komeita. Näin ollen päätin aika äkkiseltään, että aion nyt lähiaikoina ottaa kasvattajaan yhteyttä ja kertoa toiveistani saada urospentu juuri tuosta pentueesta. Menette varmaan aivan sekaisin lukiessanne kun mieleni muuttuu kirjoittaessanikin! x) Päädyin kuitenkin siihen, että varaan yhden pennun, jonka varmasti otan. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kyseinen pentue toteutuu kuten suunniteltu onkin. Syynä siihen, että päädyin kyselemään nyt vain yhtä pentua on se, etten vielä voi tietää ensi kesän rahatilannettani, olisiko minulla ylipäätään varaa ostaa kahta pentua lyhyellä aikavälillä ja ruokkia neljää frettiä. Neljän fretin kitusiin varmaan katoaisi rekkalastillinen raakaruokaa. Suurempi syy tähän on se, että asunto jossa tällä hetkellä asun on mielestäni aivan liian pieni. Noin 36m2 yksiö saattaisi käydä himpun verran liian pieneksi neljälle ylivilkkaalle, hyperaktiiviselle näädälle ja kahdelle ihmiselle. Kolmas, joka ei ole syy mutta seuras on se, että kun pentuja ei tule taloon tiuhaan tahtiin, on minulla paljon enemmän aikaa tutustua uuteen tulokkaaseen. Tosin aiemmat fretit vievät myös aikaa ja huomiota, joten ensimmäinen fretti saa pakostakin taloon tullessaan aina enemmän huomiota kuin toinen tai kolmas jne. Haluan kuitenkin kehittää fretteihini syvän ja luottamuksellisen suhteen, joka on kaikkien frettien kanssa yksilöllinen. Minua esimerkiksi ärsyttää hieman se, etten saa Mojiton kanssa yhtä paljoa kahdenkeskeistä aikaa, kuin minulla on aiemmin uuden pennun kanssa ollut. Kahdelle fretille huomion joutuu jakamaan, ja vaikka tulokkaan kanssa yrittääkin viettää enemmän aikaa alkuvaiheessa, ei se silti saa olla kanssasi yhtä paljoa aikaa kuin aiemmin tullut fretti ennen seuraavan pennun tuloa.


Läheltä piti!





Odotan kyllä tällä hetkellä suurempaa asuntoa Vantaan puolelta, joka on noin 75 -neliöinen kaksio, jossa on suuri parveke ja erillinen keittiö. Tuolla kelpaisi pienen frettilauman kanssa asustella, tosin tulisi varmaan näätien kanssa tappelu että tehdäänkö makuuhuoneeksi tarkoitetusta huoneesta frettihuone vai minun ateljeeni. >:) Yhtiövastikekaan ei ole kuin 200euroa, eli vähemmän kuin nykyisessä asunnossa on vuokra. Minulle siis tarjottiin tätä asuntoa neljä kuukautta sitten, mutta koska en heti osannut päättää, haluaisinko muuttaa Vantaan puolelle ja pidentää koulumatkaani, asunto ehti mennä serkulleni ja hänen lapselleen väliaikaiseksi asunnoksi. Ajattelin typeränä että kyllä minä saan Helsingistä, eräältä ihanalta alueelta jossakin vaiheessa jonkinmoisen asunnon, mutta kadun kyllä toden teolla etten tuolloin tuonne Myyrmäkeen muuttanut. Oikeastaan aloin katumaan sitä jo kaksi viikkoa sen jälkeen, kun asunto oli mennyt. Nyt sain jonkin aikaa sitten tietää, että serkkuni väliaikainen majoitus saattaa venyä parin-kolmenkin vuoden pituiseksi, sillä äitini oli sanonut että he saavat asua siellä kunnes lapsi menee kouluun, jottei tämän tarvitse vaihtaa tarhaa kesken kaiken. Ikää tällä lapsella on neljä vuotta..wääh ;(( Toivon kyllä totisesti, että asunto vapautuu aiemmin, eikä se ole varmaa asuvatko he siinä niin kauan.


Syy miksi itse en enää jaksa etsiä uutta vuokra-asuntoa on se, että eräässä vaiheessa etsin suhteellisen aktiivisesti yli vuoden ajan Helsingin alueelta (tosin todella pieneltä alueelta) asuntoa, ja juoksin vähän väliä asuntojen esittelyissä. Välillä pidin toki parin kuukauden taukoja lamaantuneena siitä, etten asuntoa ollut saanut. Opin tästä, että ainakin Stadilaiset vuokranantajat pelkäävät opiskelijoita eivätkä näille välttämättä suostu asuntoa vuokraamaan ilman takaajaa. En tiedä miksei kenellekään riittänyt, että vuokranmaksu tulee Kelalta opintotuen asumislisän muodossa, ja kuitenkin olen luottotietoinen ja rauhallinen opiskelija, jolla on säännöllisiä tulojakin. Eräs todella hyvä puoli tuolla äitini omistamassa asunnossa on tietenkin se, että siellä saa olla eläimiä. Moniin hakemiini asuntoihin ei olisi eläimiä saanut ottaa, joten olisin joutunut luopumaan freteistäni. Haha, vitsi oli, sainpas aiheutettua lukijoilleni sydänkohtauksen! xD Okei, huono vitsi. Tämän siitä saa kun kirjoittaa blogiin kello neljältä aamulla. Oikeasti olisin joka tapauksessa fretit asuntoon ottanut, sai sinne sitten viedä eläimiä tai ei. Harvat vuokranantajat kuitenkaan käyvät millään tarkastuskäynneillä asunnoissa nuuskimassa että onko siellä nyt kissaa/koiraa/frettiä/jääkarhua/gerbiiliä/torakoita tai mitä nyt ikinä ihmiset lemmikeiksi keksivät ottaakaan. Mikäs tässä odotellessa, ehkäpä tässä oli aivan tarpeeksi minun nillitystäni omista asioistani. Palataan siis takaisin fretteihin. (:



Niin, ennenkuin hankkii lisää frettejä, tulee nykyisetkin saada elämään keskenään sujuvasti ja toimeentullen. Onneksi meillä ei tätä ongelmaa enää ole, sillä tytöt ovat ystävystyneet oikein hienosti, näin melkein kuukauden aikana. Rauha on ollut maassa jo viikon päivät, ja olenkin ollut molempiin neitosiin niin tyytyväinen kuin vain olla ja voi. En olisi uskonut, että tyttöjen kunnollisessa ystävystymisessä kuluisi näinkin kauan, mutta hyväähän kannattaa odottaa. Olin kuin puulla päähän lyöty, kun näin Mojiton ja Feran nukkuvan ensimmäistä kertaa vierekkäin. Nykyään ne nukkuvat lähes päivittäin samassa pedissä, tyynyllä tai ihan missä tahansa, kuten vaatekasassa tai repussani. Mojito on nimittäin oppinut avaamaan reppuni vetoketjun ja Fera taas on oppinut avaamaan keittiön alkovin. Että nuo ovat kyllä vahvoja otuksia, en ollut ihmeissäni että Doussi sai siirreltyä sellaista suurta, rautaista ja painavaa vanhaa (jollainen kaikilla oli ennen) työkalupakkia, mutta Mojitokin osaa siirtää sitä mielensä mukaan. Eräänä päivänä näin sen työntävän sitä kuonollaan eteenpäin, ja siis työkalupakkiin osui ainoastaan Mojiton pieni, vaaleanpunainen nenä! Noin pienestä ja nuoresta pennusta löytyy voimaa kuin pienestä kylästä, tai tässä tapaksessa ehkäpä kuin pienestä kaupungistakin. Nykyään tappelut ovat leikillään painimista, ja paljon hiljaisempia kuin ennen. Toki Mojito päästelee edelleen koko ajan niitä ilon äännähdyksiä ja Fera taasen sähinää, suhinaa, tuhinaa ja ja ja...sihinää. x) Enään vain ei kuulu kiljaisuja, rääkäisyjä tai muita vastaavia ääniä, joista kuulee tappelun olevan liian pitkällä. Tokihan fretit leikilläänkin painivat aika rajusti, pennut varsinkin käyttäen hampaitaan, kynsiään ja kaikkea irtoavaa voimaansa, mutta se on normaalia leikkimistä. Freteillä on paksu nahka joka kyllä kestää kovemmankin puremisen lajitoverin toimesta. 





Olenkin nyt näinä rauhan aikoina innoissanut yrittänyt kuvailla tyttöjen yhdessä nukkumista, vaikken välillä olekaan raaskinut niitä kameran salamavalolla herättää, kun niin suloisesti ovat nukkuneet lämmittäen toinen toista. Minulla olisi ollut monia kuvia Feran ja Mojiton yhteisistä unihetkistä, mutta säästän osan kuvista myöhemmäksi ja esittelen teille nyt vain muutaman. Neidit myös nuolevat toisiaan ahkerasti, Mojito hellemmin ja Fera.. noh, hieman rajummin. Saatte itse katsoa asian huonolaatuisesta, äänettömästä videosta josta minun oli pakko editoida mussutukseni ja lässytykseni pois jaksamatta laittaa tilalle musiikkia. 8) Korjaus: Ettepä saakaan, video ei vain lataudu tähän postaukseen.Täytyy yrittää huomenna uudestaan tai lisätä kaikki videot youtubeen ja linkata sieltä.

Eilen sain todistaa jotakin todella suloista, annoin tytöille nimittäin molemmille muutaman kuivanappulan kädestä, ja Mojito yllätys yllätys hotki omansa sekunnissa. Ferahan ei nappulaa oikein kovinkaan syö, paitsi jos pelkää kuolevansa nälkään jos yöruoka on vaikkapa tunnin tai pari myöhässä. Täällä ei kuitenkaan frettien tarvitse nälässä olla, sen verran hyvin niille kyllä ruokaa annetaan. Kun annoin raksun Feran suuhun, se kiikutti sen Mojitolle ja antoi sen omasta suustaan suoraan Mojiton suuhun rouskittavaksi. Näytti hieman siltä, että ne olisivat pussanneet.. Ihmisethän joskus tekevät sellaista, että antavat jotakin (vaikkapa karkin) suusta suuhu(hyi :<) rakkaalleen, mutta tuo oli kyllä jotakin niin suloista kuin vain voi olla. Kaipa Mojito oli nälissään, vaikka olikin juuri muutamaa tuntia ennen syönyt taas aivan hirmuisen lautasen broilerin kauloja ja selkärankoja, sekä itse leikattua broilerin rasvaa. Ihmisille tarkoitetuissa, jättimäisissä tehotuotettujen broilereiden koivissahan on aivan suunnattomasti rasvaa, siis aivan järjettömästi. En nyt voi mennä vannomaan, että kaikkien valmistajien koivista sitä rasvaa löytyy, enkä ikävä kyllä muista tuon paketin valmistajan nimeä. Onneksi kundikaverini antoi minun leikata kolmesta hänelle tarkoitetusta koivesta kaikki rasvat ja läskit rustoja tietenkään unohtamatta tytöille, sillä Vauhti-Raksun broilerin lihainen rasva oli ainakin jokin aika sitten loppu, sekä heiltä että minun pakastimestani. Toivon todella että he saavat sitä pian varastoon lisää, sillä muuten olemme pulassa talvella, kun tytöt tarvitsevat runsaasti enemmän rasvaa ruokavaliossaan. Näköjään kaikki fretinomistajat ovat jo alkaneet hamstrata talvivarastoja pakkasiinsa, ja minä myöhästyin. Jos käy niin, ettei tuota tule lisää, enkä mistään löydä samankaltaista, voin ostaa joltakin hieman ylihintaan paketin tai pari, jos joku on niitä varastoon ostanut talveksi. ;)




Edellisestä postauksesta poiketen, Fera on taas normaali, oma ihana ja suloinen nätti itsensä eikä neidin turkissa ole enää vilahdustakaan mistään harmaasta. Tuo oli vain jokin outo välivaihe talvikarvan vaihdon alkamisessa. Muistan kyllä, että Doussilla oli toisena talvenaan tuo sama juttu, ja se meni hänelläkin aika nopeasti ohi, vaikkakin Feralla taisi mennä hieman nopeammin. Ferasta on tullut todella kaunis ja upea frettineito. Pentuina ne ovat söpöja, suloisia ja lutuisia, mutta kasvettuaan hieman niistä tulee kauniita, komeita ja niin edelleen. Feran väritys on tummunut neidin kasvamisen myötä todella upeaksi, tytön jalat ja häntä ovat syvän tumman suklaan väriset, toisinkuin suklaanväristen frettien useimmiten sanotaan olevan maitosuklaan värisiä.

Tosin olen sössinyt muutenkin huonon digipokkarini asetukset, ja Fera näyttää joka tapauksessa joissakin, varsinkin ulkona sinertävässä valossa otetuissa kuvissa hieman harmahtavalta ja värittömältä. Täytyy palauttaa kameraan tehdasasetukset, jotta voin siitä sitten taas uudelleen lähteä muuntamaan niitä suuntaan tai toiseen, puhtaalta pohjalta. Haaveilenkin tällä erää uudesta kamerasta, joka olisi tällä kertaa järkkäri. Olen kuullut todella paljon hyvää Canonin EOS-sarjasta, mutta toisaalta itse olen käyttänyt aina Nikonia, ja olenkin siihen jonkin verran tykästynyt. Täytyy hieman vertailla kyseisten kameramerkkien järkkäreiden ominaisuuksia ja hinta-laatu -luokkaa. Voisin pyytää kameran vaikkapa vanhemmiltani joululahjaksi(Ja varmaan ostavat..), niin pääsisin jo pian kuvailemaan tyttöjä paremmalla kameralla. Tämä kamera ja kuvat eivät tee meidän näteille frettineideille kyllä oikeutta. /:





Olen varma, että Mojitostakin tulee kasvaessaan mitä kaunein ja nätein frettineitokainen, nyt Mojiton ollessa niin nuori (=niin pentu) pätee häneen enemmän nuo yllämainitut pentuja kuvaavat sanat. Onhan Mojito tietenkin söpön lisäksi todella upeakin, mutta eihän tytöstä vielä näe lopputulosta, että kuinka upea hänestä tuleekaan. Katsotaan sitten muutaman kuukauden päästä. Mojito on edelleen yhtä kiltti kuin meille kotiuduttuaan kasvattajan luota. Mojihan ei siis purrut ollenkaan meille tullessaan, josta olin todella yllättynyt. Oletin tytön kuitenkin rohkaistuvan kokeilemaan rajojan ja hampaitaan kotiuduttuaan ja sopeuduttuaan hieman paremmin tänne.
Aluksihan kun pentu viedään tutusta ja turvallisesta ympäristöstä yhtäkkiä vieraiden ihmisten keskelle uuteen paikkaan ilman sisaruksiaan joiden kanssa hän on siihen asti ollut koko elämänsä yhdessä, on pentu varmasti hämmillään, ihmeissään, epävarma ja mahdollisesti jopa peloissaankin. Pentu keskittää kaiken energiansa tuolloin uuden ja oudon ympäristön tutkimiseen ja ihmettelemiseen; onhan pennun koko elämä muuttunut aivan varoittamatta. Tällöin pentu ei välttämättä iske heti uuden omistajansa käteen kiinni, sillä uuden paikan lähes pakonomainen tutkiminen vie suurimman osan pennun energista ja mielenkiinnosta. Usein kuitenkin pennun kunnolla kotiuduttua ja totuttua paikkoihin, se tajuaa että kyseessä on hänen kotinsa ja hänen ihmisensä. Tuolloin pentu ymmärtää että voi tehdä about mitä tahansa ja koetella uuden omistajan hermojen lisäksi hänen rajanvetokykyään. Eihän pentu sitä tietenkään noin ajattele, ei sen päässä lue "Pure uutta omistajaa ja saa hänet hermoloman partaalle olemalla mahdollisimman hankala." Oikeastaan, kun en satu olemaan ajatustenlukija, en tiedä mitä pentu tuolloin ajattelee, vai ajatteleeko se mitään. Fretit kuitenkin usein elää niin hetkessä ettei pääkoppaan välttämättä mahdu ainakaan leikin keskellä muuta kuin "LELU LELU LELU." Mojito tuskin tuosta alkaa enää kuukauden meillä oltuaan niitä rajoja tai minun hermojani koettelemaan, joten kyseessä on todella helppo pentu. Mojito on muutenkin todella kiltti, mutten pidä sitä oikein normaalina fretinpentuna kun se ei kerran pure ollenkaan. En ole saanut hampaasta kertaakaan tämän tytön toimesta. Asiaan kyllä varmastikin vaikuttaa tytön vanhempien luonne, sekä se, että tyttö oli kasvattajan luona "koulutettavana" kolmena kuukauden ikään asti.  Oli miten oli, olen erittäin tyytyväinen Mojiton käytökseen vaikken kyllä olisi yhtään pahaksi pistänyt jos neiti normaalia pentupuremista harrastaisi. ;)


Kyllä neiti silti yrittää, osaakohan mojito purra ollenkaan? :')



Tässä taisi olla kaikki tällä kertaa, pahoitteluni hieman sekavasta tekstistä, jolla ei ole yhtenäistä juonta ollenkaan vaan koostuu monista pienistä eri asioista. Ehkäpä ensi kerralla postaus on hieman yhtenäisempi ja käsittelee vain yhtä asiaa tai aihealuetta? Toivottavasti näemme sen pian (eli siis toivottavasti jaksan kirjoittaa seuraavan postauksen pian..)!


18 kommenttia :

  1. Keneltä kasvattajalta ulkomailta olet pentua katsellut? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja heti kysellään jo juonipaljastuksia!! ;-)

      http://nostrofuretti-eng.gportal.hu/gindex.php?pg=28849651 eli Nostrofuretti Ferretry joka toimii Unkarissa. Taisin laittaa tuon linkin tämän vuoden pentueisiin, joiden tuotoksista yksi on tänne Suomeenkin juuri rantautunut. Esimerkiksi tuo Lacoste, jonka kuva löytyy tuolta Breeding 2012/2013 kuvista, on aika hyvännäköinen omiin silmiini ehkä vähän vinoista kulmahampaista huolimatta. Sieltä löytyy muitakin, vaikka tuolla kyllä kasvatetaan myös sellaisia värejä joita en itselleni koskaan ottaisi. Ja muutamat fretit näyttävät vähintäänkin oudoilta. O.o

      Poista
    2. Ollaan sitten katseltu ihan samaa henkilöä, olen itse ollut häneen jonkin verran yhteyksissäkin jo. :D

      Poista
    3. Hahaa meillä on hyvä maku! ;) Millaisia yksilöitä itse olet katsellut? Mulla kävi kyllä aika tsägä että juuri tuosta linjasta yksi kaunis neitokainen tänne Suomeenkin saapui. Jos nyt tuon Miisan pentueesta saan sen uskomattoman pennun josta olen haaveillutkin, voisin tulevina vuosina katsella tämän Livian mittilinjoja harkitsevalla sillmällä. Tosin niistä haluan aina nähdä sukupuut että taustat ovat ok, ja hänen kotisivuillaan oli kyllä muutama mittikin, jotka eivät omaan silmääni niitä maailman kauneimpia olleet.

      Otin itsekin ko. kasvattajaan ensimmäistä kertaa yhteyttä noin vuosi sitten, ihan kyselypohjalta siis. Mietin silloin että entä jos unkarilaiset eivät osaakaan englantia, että mitä minä sitten teen. Onneksi asia ei kuitenkaan ollut näin. xDDD

      Poista
    4. Mittejä on tullut kuolattua, mutta ulkomailla frettien olot eivät ole aivan sitä mitä täällä joten taitaa kuitenkin jäädä hankkimatta, onneksi täällä Suomessakin on kuitenkin vastuullinen kasvattaja jonka mittilinjat ovat hyviä. :)

      Poista
    5. Tuo on mullekin se yksi isoimmista ongelmista, enkä usko että tulen todellakaan koskaan ottamaan frettiä kasvattajalta jolla on kymmeniä frettejä elämässä pienissä häkeissä. En ole ottanut vielä selvää, millaisissa oloissa fretit tuolla kasvattajalla ovat, mutta hänelläkin niitä frettejä on aika paljon.. todella paljon oikeastaan.. Haluaisinkin löytää ulkomailta jonkin pienen kasvattajan, samantyylisen kotikasvattajan kuin Suomessa. Olenkin todella tyytyväinen siihen, että E-Pic'sille tuli tuo tumma tyttönen tuolta Unkarista.

      Mullakaan ei fretin hankinta ulkomailta ole ajankohtaista vielä, varmaan pariin vuoteen ainakaan. Olen kyllä katsellutsaksalaisia kasvattajia myös aika paljon, sillä "nykyinen kummitätini" asuu Hamburgissa, ja on myös kiinnostunut freteistä ja omistaa kaksi tyttöä joista toinen on samalta kasvattajalta kuin Doussi.

      Poista
  2. Mitä suomalaista pentuetta olet ajatellut ensi vuodelle? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tämä vähän myös jatkoa tuolle edelliselle kommentilleni.

      Eli olen katsellut nyt E-Pic's Ferretsin Miisaa, eli Nostrofuretti's Scarlett of E-Pic's Ferrets joka on juuri tuo Suomeen Unkarista rantautunut kaunis ja tumma frettineitokainen josta ylempänä kirjoitin. (:
      Olen todella hyvilläni jos tuosta pentueesta saan pennun, sillä olen tosiaan jo pidempään katsellut tuolta Nostrofuretti's Ferretrystä samaa sukua olevia frettejä, vaikken Unkariin asti ole nyt vielä ajatellutkaan lähteväni. :-D

      Minua kyllä kiinnostaisi todella kovasti myös ACH's Ferretsin pentueet, sillä olen haaveillut hänen kasvattamastaan rounipennusta, kermana kakun päällä puolipitkäkarvaisena ja mitt-kuviolla. Voipi vain olla, ettei tuollaista pentua synny ollenkaan, tai välttämättä edes mitään sinnepäinkään olevaa. Saattaa olla, että jos asuntotilanteeni muuttuu, saatan talven aikana lähettää pentukyselyä myös tälle kasvattajalle, mutta nyt olen päättänyt kysellä pentua tuolta E-Pic'sistä. Tosin mieleni saattaa syksyn aikana muuttuakin, en ole nimittäin vielä ottanut kasvattajaan yhteyttä. Olen kuullut huhuja, että ensi vuoden jälkeen ei välttämättä enää rounipentueita kasvateta yllämainitun kasvattajan toimesta joka onkin ainoa kasvattaja Suomessa tällä hetkellä joka sellaisia pentueita on teettänyt. Tästä en ole varma, mutta voisin oikeastaan kysyä asiasta suoraan ko. kasvattajalta. (:

      Poista
  3. Päivittelet varmaan tänne aina väli infoa miten asiat etenee. Tosi ihana lukea muidenkin ihmisten pentujen hankinta suunnitelmista ja odotuksesta! En tiedä miten, mutta jotenkin se vaan helpottaa sitä omaakin odotusta :D

    VastaaPoista
  4. Juu tänne tosiaan päivittelen kuulumistemme ohella kolmannen frettimme hankinnasta ja sen etenemisestä. Ja kuka tietää, ehkäpä myös neljännenkin.. ;-)
    Itsekin kun odotin Doussia ja Feraa roikuin koko ajan netissä lueskelemassa myötäeläjien kirjoituksia, sekä tietenkin pänttäsin frettitietoa niin.paljon kuin mahdollista, niinkuin nykyäänkin, mutta vain ulkomaisilta sivustoilta kun suomenkieliset koluttu sataan kertaan läpi. :D Se on totta että kullä se lueskeleminen auttaa vaikkei se itse odotusta lyhennäkään. Nousee pentukuume vaan entistä korkeammalle. x)

    VastaaPoista
  5. Myönnän, kyllä minä Mojitoakin odottaessani lueskelin näitä aina välillä vaikka yksi täydellinen pieni karvapallo kotona jaloissani pyörikin. ;)

    VastaaPoista
  6. Hyvä postaus jälleen kerran! (: On mukava lukea pitkiä tekstejä, ja vielä aika useastikin ! Kiva että laitoit myös minun blogini tuonne linkkilistaan, sehän on se Paljon putputusta. Kyselisin tässä että miten nuo tunnisteet/tagit pystyy laittamaan? Itse en löydä mistään sellaisia. :o

    VastaaPoista
  7. Heh, kiitos. Lyhyitä tekstejä en taida edes osatakaan kirjoittaa. ;-)

    Kun kirjoitat blogitekstiä, kirjoitusalueen oikealla puolella on painikkeita, jotka pitää avata klikkaamalla. Yhdessä niistä on ainakin kait kellonaika ja yhdessä taas tunnisteet. Muita en muista enkä pääse tarkistamaankaan koska puhelin. ;D Tuo on kyllä aika vaikea huomata, ja itsekin löysin sen aivan sattumalta. Toivottavasti löydät! Jos et, niin vika on varmaan selityksessäni ja voin asian tarkistaa. (:

    VastaaPoista
  8. Joo tässä tosiaan on pidetty kesä taukoa bloggauksesta, kun on ollut yhtä ja toista. Nyt olisi tosiaan tarkoitus alkaa postailemaan taas useammin, mutta saa nähdä miten aika, energia ja motivaatio riittää. Tosin taas olisi postaukseen aiheita, laiskottaa vain niin kovasti :---D Lisäsin sinun blogisi omaan blogilistaani :)

    VastaaPoista
  9. Heh, itsellänikin on välillä vaikeaa löytää aikaa tänne kirjoittelemiseen, kun noilla foorumeillakin yleensä pyörin puhelimella. Kuitenkaan en ehkä ihan viitsi alkaa puhelimella postauksia näpyttelemään.. 8DD
    Mullakin on kyllä tällä hetkellä noin 100 aihetta päässä, mistä voisi kirjoittaa, päällimmäisenä ehkä 5 jotka aion toivottavasti lähiaikoina toteuttaakin. Lisäksi pitäisi tehdä meidän poitsullekin oma esittelysivu kun tytöilläkin on. En vain ole oikein ehtinyt/jaksanut... :-)

    VastaaPoista
  10. omaan talouteeni on myös e-pic's:lta miisan pentu haaveissa saada, tosin on tullut naaraspentua varailtua

    VastaaPoista
  11. Miisa on kyllä todella upea frettineito, toivon todella, että saisin Miisalta äitinsä ulkonäön perineen urospennun. :-) Itse juuri pari päivää sitten vasta lähetin kasvattajalle pentukyselyä, joten en ole kyllä liian aikaisin ollut liikent

    VastaaPoista

Jätäthän meille tassunjälkesi!