20. lokakuuta 2013

Uusi yritys!

Nyt kävi näin, ettei sitten edellisen postauksen sävystä huolimatta tullutkaan sitä tekstiä sen julkaisemisen jälkeen. Yritetään siis uudelleen, eikä pelkästään yritetä vaan tosiaan tehdään se mitä aiotaankin. Luulin edellistä postausta kirjoittaessani että minulla olisi enemmän motivaatiota jatkaa blogin kirjoittamista, mutta ei nähtävästi sitten ollutkaan. Nyt jonkin aikaa mielessäni on jo ollut, että haluan jatkaa kirjoittelua. Se on kuitenkin vain viivästynyt ja viivästynyt, sillä mitä kirjoittaisin sen jälkeen kun kuukausiin tekstiä ei ole tullut nimeksikään? Miten aloittaisin postauksen? En ainakaan normaalisti kuulumisien kertomisilla noteeraamatta mitenkään sitä, ettei uusia postauksia ole ilmestynyt aikoihin. Eikä ne ihan noin vain ilmestykään, pitäähän minun ne itse ensin kirjoittaa.


Tämän lisäksi on ollut monia asioita jotka ovat vaikuttaneet ehtimiseeni. Ensinnäkin, tietokoneeni on ollut rikki.Täysi romu, joutaisi jo kaatopaikalle vaikka ei ole kuin kolme vuotta vanha. Sain kuin sainkin kuitenkin pitkän yrittämisen jälkeen formatoitua koko roskan, mutta ikävä kyllä varmuuskopiointivaiheessa jotakin meni pieleen, ja kaikki, siis ihan kaikki kuvat ja tiedostot katosivat koneelta. Onneksi kuitenkin parhaat kuvat ovat blogissani, vaikka blogger onkin esimerkiksi viime joulun jälkeisestä postauksestani kuvat jonnekin mystisesti kadottanut. Ja saattaa ne saada vielä täältä kovalevyn uumenista kaivettuakin tietyllä ohjelmalla, jos vain se kovalevy on ehjä (mitä epäilen, kone on hidas kuin mikä ja suorituskyvyn ylityksestä varoitetaan jo ihan pelkästään yhden nettisivun ollessa päällä, tuskin tässä mikään on ehjää). Uusi läppäri on siis hankintalistalla, toivottavasti tämä kestää siihen asti että saan sen! Harmittaa kyllä että kuvat menivät taas, näinhän menetin ensimmäisen frettini Doussinkin lähestulkoon kaikki kuvat (kyllä, kyseessä oli tämä sama helvetin romu silloinkin). Tästedes varmuuskopioin kaiken ennenkuin se tietokone pamahtaa rikki.

Toinen aikani ja huomioni blogista pois vienyt asia on ollut koko kesän kestäneet rakennusprojektit. Itse asuinrakennuksen viimeistely, jossa minäkin olen toki auttanut jonkin verran, muunmuassa muutamien seinien ulkolaudoitus jne. Se on vienyt eniten aikaa muista rakennusprojekteista, jotka ovatkin frettejä varten. Tällä hetkellä meillä on täällä kaksi keskeneräistä rakennusprojektia frettejä varten, viimeisimpänä aloitettu ja pienimpänä operaationa frettihuoneen remotti sekä väliseinän tekeminen huoneeseen. Portilla varustettu seinä estää frettejä kipittämästä huoneen kahdesta ovesta ulos niitä availlessa. Väliaikaisratkaisuna on toiminut (tai siis "toiminut ja toiminut") Playpenillä rajattu tila huoneesta. Niin, tämähän ei siis ole toiminut vaan Fera tulee tuosta aidasta heittämällä yli. Ja voin sanoa, että vaikka siihen yläreunaan mitä keksii niin tuo neiti kyllä keksii keinon tulla aitauksesta ulos, se on varma. Monta kertaa käynyt niin, että kun olen mukamas korjannut jonkin kolon tai liian matalan kohdan josta Fera tulee yli, ja kun tyytyväisenä lähden huoneesta ulos ja menen tekemään jotakin muuta, Fera ilmestyy jalkoihini viiden minuutin kuluessa pällistelemään. Tämän vuoksi tytöt ovat olleet paljon huoneessani, mutta koitas vaan pitää kahta frettiä ja yhtä erittäin aktiivista kissaa huoneessasi yöt.. Siis, yleensä frettini tulevat sänkyyn vain nukkumaan, eikä mikään olekaan parempaa kuin nukahtaa fretti kainalossa ja toinen päälläsi nukkumassa, mutta toisinaan joudut heittämään ne sängystäsi alas kolmekymmentä kertaa noin aamuviiden maissa. Kun hermosi ovat riekaleina ja yöunesi jo pilattu on pakko luovuttaa, kerätä kimpsut ja kampsut (lue: peitot ja tyynyt) ja mennä olohuoneen sohvalle nukkumaan.

Nyt kuitenkin ihme on tapahtunut, sillä vaikka tuosta Playpenistä on kuorittu pois kaikki korotukset ja esteet ja se on sellainen kuin pitääkin, on Fera pysynyt siellä kiltisti eikä ole kohta viikkoon tullut sieltä omin lupinensa yli. Vaikka se pääsisikin nyt tuosta yli vaikka silmät kiinni ja takaperin. Se johtuu todennäköisesti siitä, että aitauksessa ollessaan se saa olla enemmän Mojiton seurassa, ja vähemmän kissan kanssa tekemisissä. Mojito on siis nyt viime aikoina ollut välillä yksinkin aitauksessa Feran ollessa huoneessani. Misja-kissan kanssa molemmat fretit taas ovat, Mojitokin, vieraantuneet jonkin verran, sillä ne eivät enää kuukausiin ole eläneet samassa tilassa 24/7. Näkeväthän ne toisiaan päivittäin ja Misja hyppiikin usein aitaukseen, mutta ennenhän ne söivät toistensa ruokakupeilta, leikkivät keskenään ja käyttivät samoja nukkumapaikkoja.

Syksy on saapunut ja talvikin kovaa vauhtia tulossa. Itsehän en missään nimessä ole talvi-ihminen, ja vihaan kaikkea kylmää ja märkää yli kaiken. Kuitekin nyt kirpeässä syysilmassa on ollut mitä mukavinta valjastaa fretit ja lähteä oikein pitkälle kävelylle. Päivän paras hetkihän tyttöjen kanssa on aina jokapäiväinen lenkkimme! Ulkotarha on viittä vaille valmis, joten vielä en pääse luistamaan mukavista lenkeistämme, vaan se on tosiaan päivittäinen homma. Feran ja Mojiton hihnakäyttäytymiseenkin saan olla enemmän kuin tyytyväinen, sillä molemmat´ovat jo kokeneita lenkkeilijöitä jotka ulkoilevat enemmän kuin mielellään. Hihnassa kuljetaankin kuin koira konsanaan, joten lenkkeilymme kohentavat varmasti frettien kunnon lisäksi myös omaa kuntoani! Välillä tosin nykäisen tyttöjä hihnasta, ja totean että jäämmepä tähän ottamaan upeista karvaturrikoistani kuvia. Sen pidemmittä puheitta syksyisiin kuviin. Ps. Jos hetken maltatte odottaa, saatte pian myös syksyisen kissakuvapostauksen!


Huu nyt tarkkana, joku tulee!


fretti+ferret
fretti+ferret

fretti+ferret
fretti+ferret+suklaa
fretti+ferret+suklaa
fretti+ferret
fretti+ferret
fretti+ferret
fretti+ferret
fretti+ferret
suklaa+fretti+ferret