28. joulukuuta 2013

Frettien joulutunnelmat kuvin

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla


Ennenkuin pääsette silmäilemään kuvia, kerron suuren uutisen. Eräässä postauksessa noin kuukausi sitten kerroin rakkaan, vanhan kissaherramme Piksun olevan kateissa. Silloin Piksu oli kuitenkin ollut jo kolme kuukautta teillä tiettymättömillä, eikä päivittäiset etsintäreissut tuottaneet tulosta useista näköhavainnoista huolimatta. Oli täysin selvää ettei Piksu enää itse löytäisi kotiin millään. Havainnot tulivat kaukaa, ja välissä oli pari isompaa vilkasliikenteistä tietä. Hajujäljet haihtuvat jo parissa viikossa, autoteiden kohdalla vieläkin nopeammin. Eräänä aamuna kuitenkin saimme puhelun naishenkilöltä jolle oli Viikin löytöeläintalolta annettu meidän yhteystietomme, sillä hän oli löytänyt samankaltaisen kissan, kuin jonka me olimme kadonneeksi ilmoittaneet. Kävin katsomassa kissaa, mutta niin paljon kuin se minua ärsyttikin, en vain osannut sanoa onko kyseessä meidän Piksu vai ei. Kumpaakaan vaihtoehtoa en varmaksi osannut sanoa. Kaikki tuntomerkit kyllä täsmäsivät, iänkin tarkistin hampaista ja tutkailin kissaa kaikin puolin. Kaikki sopi, paitsi yksi asia; kissa näytti silmissäni vain täysin vieraalta. En tunnistanut sitä, se oli minun silmissäni aivan vieras. Tiesin kyllä, että 3,5 kuukaudessa kissa voi muuttua huimasti, varsinkin laihtuessaan. En voinut ottaa kissaa mukaani, sillä en todellakaan ollut varma että se olisi meidän Piksumme ollut. Seuraavana päivänä kuitenkin äitini ja isoveljeni (joka on kissan varsinainen omistaja) menivät katsomaan kissaa. Jännitin niin kovin, odotin ovella sormet ristissä kun kuulin auton oven paukahtavan.. Kuultuani oven läpi naukaisun olin sanoinkuvaamattoman huojentunut! Se oli kuin olikin meidän kadoksissa ollut Piksumme, joka on nyt ollut kotona jo yli kuukauden päivät. Vaikka kolmen kissamme tämänhetkiset välit tuovatkin haastetta arkeemme, on pääasia että jokainen karvakuono on turvallisesti kotona. Piksun karkaaminen nimittäin hiersi tämän ja äitinsä välejä, eikä äitikissa voi nykyään sietää kuritonta kakaraansa lähellään.

Sitten kevyempiin asioihin, eli jouluun! Joulu tuli, oli ja meni, ei siinä sen kummempaa. Kaikki karvanassutkin toki saivat ruokavalionsa rajoissa jouluherkkuja syödä, avata paketit ja leikkiä huolettomasti lahjoillaan. Tällä kertaa Feran ja Mojiton lahjaröykkiö ei ollut yli muiden, kuten vuosi sitten. Tosin tämä johtuu vain siitä että tilasin lemmikkieni joululahjat vähän liian myöhään eivätkä ne ehtineet saapua ennen joulua! En kuitenkaan silti ostanut yhtä paljoa lahjoja näille kuin viime vuonna, mutta odotan jo innolla sormet syyhyten että tilaamani älypelit saapuvat! Nyt joulun tunnelmat lyhyesti kuvin!


fretti+joulu

fretti+joulu

fretti+joulu

fretti+joulu


Vie hiiri kuvan päälle ja näet miksi frettien kuvaaminen on välillä 
niiden nopeuden vuoksi hivenen turhauttavaa,

fretti
Tee sama uudestaan.

frettihuone+lemmikin+tarvikkeet
Miten lukijoiden joulu meni?

11. joulukuuta 2013

Capital! 2013 frettinäyttely

Kauan odotettu, marraskuun viimeisen viikonlopun Capital! -frettinäyttely oli ja meni. Mukavasti lauantainen näyttelypäivä menikin, joten on aika kertoa näyttelystä ja fiiliksistä hieman tarkemmin. Pääkaupunkiseudun fretit ry:n jokavuotinen Capital! -frettinäyttely järjestettiin tänä vuonna yhdistyksen toimesta jo viidettä kertaa, tällä kertaa Helsingin Tattarisuolla Avoinluokka-agilityhallissa 30.11.2013. Kyseessä oli siis 5-vuotis juhlanäyttely ja järjestely oli sen mukaistakin, muunmuassa palkinnoissa. Näyttelyn teemavärinä toimi ihana kirkkaanvihreä jonka värinen palkintopöytäkin kauttaaltaan oli. Capital! on ajan myötä kasvanut Suomen suurimmaksi frettinäyttelyksi, ja on kapasiteetiltaan 200 frettiä.

frettinäyttely+ferret+show+capital
Omalla kohdallani erittäin positiivista oli näyttelypaikan sijainti. Ei tarvinnut herätä aamuviideltä lähtemään näyttelyyn, vaan sai herätä rauhassa 06.30 ja lähteä parin tunnin päästä ajamaan viiden minuutin matka paikalle.Tosin oli hyväkin, että sain rauhassa nukkua tuohon asti sillä yöunia ei kyllä kertynyt varmaankaan kolmea tuntia enempää. Illalla oli hirveä häslinki listata mitä kaikkea tarvitsen mukaan, paikantaa ne ja pakata. Yön pikkutunneille jäi sitten näätien pesu, johon siihenkin tovi upposi. Mojitolle kokeilin uutta, valkoiselle turkille tarkoitettua shampoota (joka oli muuten suhteellisen hintava), mutta ikäväkseni sain todeta sen kuivattavan turkkia jonka myös tuomari totesi arvostelupaperissa. Olimme paikalla viimeisien joukossa, ja 9.30 frettien sisäänkirjaamisen päättyessä olimme korvapunkkitarkastusjonossa vuoroa odottelemassa. Paikalla oli siis eläinlääkäri tarkistamassa frettien korvat mikäli loishäädöstä ei ole esitetty asianmukaista todistusta tai sitä ei ole tehty. Itse en häätöjä laittanut tällä kertaa ollenkaan, sillä en näe tarpeelliseksi laittaa sitä joka kerta ennen näyttelyä näin näyttelykauden ollessa tiheimmillään käynnissä. Edellisestä häädöstä ei ollut aikaa kuin pari kuukautta eikä frettini sinä aikana ole olleet talouteen kuulumattomien lemmikkien kanssa tekemisissä. En tosin jätä häätöjä missään nimessä laittamatta ellen ole varma ettei freteillä korvapunkkeja ole. Sen voi käydä toteamassa eläinlääkärillä tai tutkia itse mikroskoopilla fretin korvavaikkua. Säikähdin tosin hieman, sillä meidän kanssa samaan aikaan jonossa olleella, juuri edellisenä tutkitulla fretillä oli kuin olikin korvapunkkeja! En ole koskaan ennen kuullut että ketään olisi näyttelystä käännytetty korvapunkkitartunnan vuoksi pois, sillä frettien omistajat ovat huolehtineet ettei näyttelyaamuna korvista löydy yllätyksiä. Kannattaa siis aina tarkastaa korvat punkkien varalta ennen näyttelyä, joko loishäädön laittamalla tai mikroskoopilla. Korvia pitää ehdottomasti tarkkailla myös näyttelykauden ulkopuolella, jottei tartunnan saanut fretti joudu elämään pummilla matkustavat korvissaan seuraavaan näyttelyyn asti!

frettinäyttely+ferret+show+capital
Itse näyttelypäivä meni ihan kivasti, joskin sain tosin mattimyöhäisenä aitaukselleni huonon paikan näyttelytilan reunalta myyntipöytien läheisyydestä. Tila olikin juuri ja juuri sopivan kokoinen, mikäli myös yläkerta lasketaan mukaan. Muutama aitaus oli ylätasanteella, sillä alas ei vain yksinkertaisesti olisi mahtunut. Nytkin teki tiukkaa sillä tilan halki ei kulkenut kunnollista käytävää koko matkalta, vaan jossakin kohdassa piti änkeä pienestä raosta näyttelyaitauksien lomasta. Lisäksi vessareissut olivat pelottavia, sillä ylätasanteelle veivät erittäin huteran tuntuiset ja jyrkät laudoista kasatut rappuset. Voin sanoa että kyllä puolessavälissä rappuja alkoi huippaamaan kun alla vain huojui! Näyttelytilana toiminut halli kuitenkin itsessään sopi tarkoitukseensa oikein hyvin, ja olikin hieman vaihtelua. Kirkkaanvihreä teemaväri sopi hienosti hallin vihreään nurmimattoon eikä järjestelyissä ollut valittamista!

Lisäksi paikalla oli arpapöytä, josta mukaani tarttuikin 10 arpaa päivän mittaan. Mukava juttu arvoissa oli, että jokaisella voitti jotakin. Toki osa palkinnoista oli muunmuassa ikkunan rapsuttimia ja halpoja ripsivärejä, mutta joka tapauksessa voitti aina jotakin. Itselleni tarttuikin matkaan siis kassillinen arpajaisvoittoja, ja vain yksi niistä oli ikkunanrapsutin! Oli leluja freteille, pyyhettä, hiustenhoitosuihketta ja ties mitä. Yksi voitoista oli hieno Käsityön Ajan lahjoittama liivi johon oli brodeerattu fretinkuva rinnuksiin. Koko tosin on XL, joten se odottaa reilua kavennusta. Toinen iloinen yllätys oli kaksoiskappale Herra Kilpparista, edesmenneen frettini Doussin lempilelusta, jonka ostin aikoinaan kymmenellä pennillä Pelastusarmeijan kirpputorilta aivan vaahtisammuttimena. En ole frettieni antanut koskea Doussin omaan, joten nyt Feralla ja Mojitolla on oma. Hienoin juttuhan on se, että päivän päätteeksi pidetään arpajaiset jossa kaikkien arpojen kesken arvotaan muutaman päävoiton voittajat. Minä olinkin valinnut arpani hyvin, sillä matkaan tarttui aivan ihana palmun näköinen kissojen pieni raapimispuu jota tytöt rakastavat!

frettinäyttely+ferret+show+capitalfrettinäyttely+ferret+show+capital


frettinäyttely+ferret+show+capital+voittaja+winner+tuloksetItse päivä meni nopeasti ja tyttöjen luokatkin olivat sopivassa kohdassa. Feran arvostelunumero oli alkupäässä, luokka vitosessa ja Mojito luokassa yhdeksän. Päivän lopuilla sitä alkoi jo pikkuhiljaa odotella palkintojenjakoakin, jota odotellessa Fera tultiin kahdesti noutamaan re-calleihin. Odotetusti Mojitoa ei niihin kekkereihin kutsuttu. Palkintojenjaon katsominen on mukavaa, kun saa seurata iloisia omistajia fretteineen noutamassa ruusukkeita. Onkin mukava seurata mikä fretti voitti tällä kertaa, ja minkä näköinen se onkaan. Myönnän Feran luokan kohdalla hieman jännittäneeni, ja sittenhän se tuttu nimi sieltä lausuttiinkin. Lausuttiin vielä uudestaankin, ja Feran sijoitukset olivat Luokan I. ja näyttelyn Paras suklaa. Saa olla ylpeä vauvastaan. Todella hieno tyttö Fera onkin joten sijoitukset ovat ihan ansaittuja, eikä pistemäärältäänkään neiti jäänyt paljoa isommistakaan sijoista! Tässä kohtaa alkoikin melkein myöhemmin harmittamaan etten leikannut Feralta kaulasta niitä kuuluisaa kuutta valkoista karvaa joista pisteitä oli vähennetty. Myöskin arvostelupaperin eräs kohta sai minut raapimaan päätäni, sillä siinä sanottiin päinvastoin kuin edellisissä arvostelupapereissa, joissa tuota osaa Feran kehossa on kehuttu. Mutta tuomareilla on aina omat arvosteluperiaatteensa sekä ulkomailla erilainen näkemys ihanne fretistä kuin meillä Suomessa. Onkin hienoa, että näyttelyissä on eri tuomareita ulkomailta, jotta saa usean tuomarin näkemyksen fretistään ja tuloksissa on vaihtelevuutta. Vaikkei se tuomarin näkemyskään aina jokaista miellyttäisikään! Kotiin raahattiin siis arpajaispalkintojen lisäksi viellä kaksi kassillista palkintoja, kaksi ruusuketta sekä pokaali ja palkintopatsas! Palkintoihin oli kyllä panostettu, ja ne olivat todella hienoja! Kyllä nyt neidin kelpaa. Feran pistemäärä oli 89 ja Mojiton saalis 79 pistettä, ja luokan viimeinen. Rassu onkin taas aika tuhdissa talvimassassa, mutta silti ei monella pisteellä jäänyt kärjessä olevista. Itse odotin suurempaa eroa pisteissä, mutta olen silti varma että Mojitokin tulee vielä joskus voittamaan sen ensimmäisen ruusukkeensa! Onneksi se on freteille yhdentekevää kuka ne herkut on voittanut, vai onko kukaan!

frettinäyttely+ferret+show+capital

frettinäyttely+ferret+show+capital

frettinäyttely+ferret+show+capital
Kuvasta ei nyt välttämättä oikein erota, mutta tuon kasan pohjalla on oikein kiva kaksikerroksinen riippumattokin. Kaksi herkkupakkausta puuttuu kokonaan; kanafile on syöty ja herkkupussin nämä viekkaat neitokaiset ovat onnistuneet varastamaan jonnekin piiloon. Ikäväkseen he piilottivat sen jonnekin muualle kuin omaan huoneeseensa.. :D
Kaiken kaikkiaan hieno päivä, vaikka ehdinkin päivän aikana jo eksyäkin noutaessa hyvää ystävääni bussipysäkiltä paikalle. Takaisin ei meinannut löytää niin millään, sekä kännykän navigaattori että ihmiset neuvoivat päin honkia. Onneksi äitini oli tulossa hakemaan minua näyttelyn jälkeen ja pääsimme Ooan kanssa takaisin näyttelypaikalle kyydillä, ehdimme vieläpä reilusti ennen palkintojen jaon alkua! Näihin tunnelmiin päätän raporttini, ja totean että seuraavia frettinäyttelyitä odotellaankin jo innolla, vaikka tiedänkin jo valmiiksi italialaisten tuomareiden fretti-ihanteiden olevan kaukana rakkaista möllyköistäni. Niitä odotellessa, siis! Näyttelyn tulokset pääsette muuten lukemaan täältä, ja lisäilen Feran ja Mojiton omille sivuillekin kohtapuoliin heidän tuloksensa.

frettinäyttely+ferret+show+capital
Mojito tanskalaisen tuomarin arvosteltavana.
frettinäyttely+ferret+show+capital


frettinäyttely+ferret+show+capital
frettinäyttely+ferret+show+capital
frettinäyttely+ferret+show+capital
frettinäyttely+ferret+show+capital
Kaunein häkki -kilpailun yleisön äänestämä voittaja.
frettinäyttely+ferret+show+capital
frettinäyttely+ferret+show+capital
frettinäyttely+ferret+show+capital
frettinäyttely+ferret+show+capital
frettinäyttely+ferret+show+capital
frettinäyttely+ferret+show+capital
frettinäyttely+ferret+show+capital
Re-calleissa näätien vertailua.
frettinäyttely+ferret+show+capital
frettinäyttely+ferret+show+capital
frettinäyttely+ferret+show+capital
frettinäyttely+ferret+show+capital
Tytöt lähettävät palmussa loikoillessaan tyytyväiset kiitokset onnettarelle, joka arpoi juuri meidän arvalle tämän päävoiton!



5. marraskuuta 2013

Katsaus näätäkuluihin - fretin kustannukset osa 2

Lue myös aiempi Katsaus näätäkuluihin, jossa on eriteltynä kolmen frettini rahalliset kustannukset 20.11.2012 asti. Tässä postauksessa erittelen näätäkuluja tuosta päivämäärästä tähän päivämäärään asti. Lähtökohtahan on nyt, että tuohon päivämäärään mennessä minulla oli kulunut fretteihini rahaa noin 5800 euroa. Tähän on luettu mukaan edesmenneen frettini, Doussin kulut kokonaisuudessaan sekä Feran ja Mojiton kulut siitä päivästä lähtien kun ne minulle tulivat, päivämäärään 20.11.2012 asti. Doussin kuluja oli tuossa summassa yhteensä noin 4000 euroa, kun taas Feran ja Mojiton kuluja vain reilu 1800e. Nyt jatkan siitä, mihin aiemmassa näätäkulupostauksessa jäin.

fretin hinta kustannukset ferret price money lemmikki raha

Feran ja Mojiton kulut 20.11.2012 - 4.11.2013:
- Raakaruoat 11/12-11/13                                  noin 565e
- Kuivaruoat (Applaws)                                                  40e
- Suprelor hormoni-impantit yht.                                 240e
- Korvapunkkihäädöt                                                     30e
- Penikkatautirokotteet v.2013 yht.                              90e
- Lisäravinteet, lääkkeet & vitamiinitahnat yht.   n.   130e
- Pelletit                                                                  n.   100e
- Joululahjat 2012 (mökki, petejä, leluja)                  160e
- Mustekalapeti                                                             20e
- Putki                                                                             20e
- Toinen hiekkalaatikko varalle                                   10e
- Kantokoppa/ -laukku (mennyt jo rikkikin)                 40e
- Kaatumaton vesikuppi + ruoka-alustat                     20e
- Mojiton ja Feran omat shampoot (2kpl) yht.             40e
- Lelut yht.                                                                       60e
- Frettihuoneen remontti tähän mennessä                  50e 
- Ulkotarha tähän mennessä                              noin 400e 
- Eläinlääkäri                                                                130e
- Harjat, kammat ja hoitovälineet                                 40e
- Hoitomaksut kasvattajille                                         100e
  20.11.2012 - 4.11.2013 yhteensä             noin 2325e


Näyttelykustannukset:
Finnish Ferret Festival 2012 osallistumismaksu: 27e
Finnish Ferret Festival 2012 matkakulut:              45e
Kesäpiknik 2012 osallistumismaksu:                      5e
Capital! 2012 osallistumismaksu                           37e
(Yhteensä 114e 20.11.2012 mennessä)
WCWFS 2013 osallistumismaksu:                        33e
KesäPiknik  2013 osallistumismaksu:                   10e 
Capital! 2013 osallistumismaksu:                          35e
WCWFS 2014 osallistumismaksu:                        35e 
Yhteensä 227e 4.11.2013 mennessä.

Eli edellisen Katsaus näätäkuluihin -postauksen jälkeen minulla on mennyt kahteen frettiini, ja niiden näyttelyiden ilmoittautumismaksuihin laskelmieni mukaan 2438 euroa. Tässähän ei tietenkään ihan pennilleen jokainen euro ole laskettu, sillä näin jäkkikäteen on hirveän vaikeaa yrittää muistella, mitä kaikkea on freteille ostanut ja paljonko siihen on mennyt. Tästä syystä kirjasin tähän ylös vain sellaiset kulut, jotka muistan. Näiden lisäksihän jotakin pieniä kuluja on saattanut olla, mutten kuollaksenikaan voi niitä kaikkia muistaa. Esimerkiksi tuosta listasta puuttuu muunmuassa herkut. Niitäkin on tullut freteille osteltua, joten vuoden ajalta jokusen kympin voi niistäkin varmasti lisätä. Tässä kuitenkin on pääpiirteittäin fretteihini menneet kulut, joten se antaa varmasti hyvän kuvan siitä, paljonko fretteihin voi mennä rahaa. Huomioikaa myös, ettei tuossa ole laskettuna kuin yksi eläinlääkärireissu, sillä frettini eivät muistaakseni ole itseään enempää teloneet vuoden aikana.

Palataksemme takaisin viellä edelliseen näätäkulupostaukseen, yhteenlaskiessani on Feraan ja Mojitoon mennyt minulla niiden elämän aikana 4257 euroa, jonka saa pyöristää ainakin 4350 euroon. Tuon verran minulla on siis mennyt kahteen tyttöfrettiini. Koko fretinomistajan aikanani, viimeisen kolmen vuoden aikana minulla on 4.11.2013 mennessä kulunut fretteihini noin 8350 euroa. Tähän summaan sisältyy kolmen fretin kulut. Otathan huomioon, että nykyiset kaksi frettiäni tulivat minulle vasta kesällä ja syksyllä 2012 ja edesmennyt frettini menehtyi alkuvuodesta 2012. Mikäli minulla olisi ollut yhtäaikaa kolme frettiä viimeisen kolmen vuoden ajan, olisi fretteihin kulutettu summa paljon suurempi.

fretin hinta kustannukset ferret price money
Myös leluja täytyy ostaa usein, sillä tällaisen tuhoajan kanssa kuin Mojito, ei yksikään lelu kestä kauaa. Mojito rikkoo muutamassa tunnissa lelun pahemmin kuin Fera muutamassa kuukaudessa.

Minua ei kuitenkaan hätkähdytä fretteihini, eli rakkaisiin lemmikkeihini käyttämäni rahasumma ollenkaan. Kun hankin fretin, olin varautunut käyttämään siihen paljon rahaa. Minä itseasiassa haluan käyttää rahani mieluiten lemmikkeihini, eli fretteihini ja kissoihini. Faktahan on, että laadukas ruoka ja hoitovälineet maksavat rahaa, joten sitä rahaa sitten kuluukin. Haluan yksinkertaisesti antaa freteilleni parhaan mahdollisen elämän, sekä hoidollisesti ja ruokinnallisesti parhaat lähtökohdat. Halvemmallakin toki pääsisi, mutta esimerkiksi ruokintakulujen suhteen en alkaisi tinkimään penniäkään, sillä silloin tingitään jo laadustakin. Rahallakaan ei tietenkään kaikkea saa, vaan kaiken sillä saatavan lisäksi fretit tarvitsevat omistajaltaan paljon aikaa, rakkautta, keskittymistä, huomiota, kärsivällisyyttä sekä säännöllisesti aktiviteetteja ja liikuntaa, kuten ulkoilutusta. Muistathan aina tämän! Myöskään niin päin ei käy fretinpitäminen, että sinulla on antaa fretille yli tarpeen yllä lueteltuja asioita, kuten rakkautta, aikaa ja huomiota, mutta sinulla ei oikein ole rahaa muuten pitää sitä, vaan rahallisista kuluista pitäisi tinkiä jatkuvasti. Tällöin on, kumpaa sinulta puuttuukin, rahaa vai aikaa, parasta olla hankkimatta frettiä.

3. marraskuuta 2013

Lasinsiruja tassunpohjissa ja hulluja naapurinrakkeja!

Syksyistä kissakuvapostausta saattekin vielä hetken odotella, sillä en ole saanut kissaamme Mistyä poseeraamaan ulkona päivänvalon aikaan. Misja on jo kuvattu, joten saatte kuitenkin tässä pienen maistiaisen tulevista kuvista.

Niin, meillähän on siis kyllä kolmaskin kissa, Piksu. Piksu ei tule olemaan osallisena tuohon kissakuvapostaukseen, vaikka niin sitä toivoisinkin. Toivottavasti näemme Piksua edes jossakin tulevassa postauksessa vielä, sillä Piksu on ikävä kyllä kateissa. Ollut jo monta viikkoa, mutta mikään ei ole tuottanut tuloksia. Havaintoja ei ole tullut ainakaan kahteen viikkoon, joten etsijätkin ovat jo hieman lannistuneet. Jatkan silti partioimista, ja katoamisilmoitusten jakamista. Niitä on esille laittamisen lisäksi jaettu jokaiseen postilaatikkoon alueella, jolta havaintoja on tullut. Ajattelin tehdä uudenlaisen katoamisilmoituksen, jos se saisi alueen asukkaatkin taas innostumaan ilmoittamaan havainnoista. Ihmisethän alkavat unohtaa koko asian, kun ei heitä siitä muistuta. He voivat myös kuvitella, että kaksi kuukautta vanhat ilmoitukset ovat unohtuneet paikoilleen, ja että kissa olisi joko löydetty jo, tai etsinnöistä luovuttu. Kumpaakaan ei ikävä kyllä ole tapahtunut, mutta jatkan etsintöjä silti niin kauan, kunnes saan taas jotakin uutta tietooni. Minähän itseasiassa olen se, joka etsii kissaamme eniten. Voi olla, että siihen vaikuttaa huono omatuntonikin. Tuntuu kamalalta, että Piksu on kateissa, jossakin tuolla ulkona, minun takiani. Se otti niin nokkiinsa Misjan muutosta tähän taloon, että karkasi sen takia. Ja Misjahan on minun kissani; minä raahasin sen mukanani tähän taloon. Minusta siis tuntuu siltä, että on minun syytäni, että vanha, rakas kissamme on jossakin teillä tietämättömillä. Lisäksi katoamisilmoituksien tekeminen on hankalaa, sillä Piksusta ei ole yhtään hyvää kuvaa, kiitos vain tietokoneeni, joka kadotti kaikki kuvani. Yksi, viime jouluna otettu huono kuva on, sekin Googlen kuvahausta pienikokoisena, sillä bloggerhan on viime joulun kuvapostauksestani mystisesti kadottanut kaikki kuvat.



Aika siirtyä kissa-asioista blogimme päätähtiin, fretteihin. Fera ja Mojito, varsinkin Mojito, ovat alkaneet jo aikaa sitte valmistautua kylmään talveen. Talvimassaa, joka keväällä laihdutetaan taas pois, on kerätty oikein ahkerasti. Tytöt eivät kuitenkaan ole nyt yhtä läskejä, kuin viime vuonna, sillä osa painosta on lihastakin, enkä ole tänä syksynä antanut rasvaa freteille niin paljoa. Olemme varsinkin Feran kanssa treenanneet aika ahkerasti ulkona, niin lenkkien kuin fretti-agilityn, eli fregilityn parissa. Mojitokin on toki tehnyt molempia, oman jaksamisensa ja kapasiteettinsa rajoissa. Talviturkit ovat vielä hitusen kesken, mutta uskon niiden valmistuvan täysin seuraavaan frettinäyttelyyn, tämän kuun 30. päivä järjestettävään Capital! 2013:een. Ulkoilemme kuitenkin tyttöjen kanssa niin ahkerasti, että olisi ihme mikäli turkit olisivat vielä lähestulkoon kuukauden päästä keskeneräisiä.

Poikkeuksena nyt Mojito parka, joka ei ole päässyt yli viikkoon lenkeille mukaan. Mojito astui noin reilu viikko sitten lenkillä ilmeisesti lasinsiruun, mikä viilsi jalkapohjassa sijaitsevaan polkuanturaan haavan. Jalka vuosi verta kahdesti, sillä haava aukesi seuraavana päivänä uudestaan. Onneksi frettien lääkekaapista löytyy tyrehdytyspulveria, jolla verenvuoto saatiin hetkessä loppumaan, sekä tassuvahaa joka on auttanut Mojiton tassua paranemaan nopeammin. Tänään Mojitokin pääsi ulos, sillä tassussa ei enää näy kuin pieni arpi, joka sekin tulee häviämään. Säikähdyksellä selvittiin, mutta inhottaa tuollaiset idiootit, jotka heittelevät metsään, lenkkipolulle lasinsiruja! Vihaan ylipäänsä lasinsirujen heittelyä ja pullojenrikkomista paikasta riippumatta, mutta että vielä lenkkipolulla! Sinänsä on kyllä ollut ihan mukavaakin käydä Feran kanssa kahdestaan lenkeillä, sillä kahdestaan voimme kävellä pidemmän lenkin, ja ripeämpään tahtiin kuin Mojiton kanssa. Juuri olimme Feran kanssa illalla kahden tunnin lenkillä, jonka aikana kävelimme (pikemminkin juoksimme) useita kilometrejä. Vaikka Mojitokin on ketteröitynyt todella paljon, täytyy sen kanssa ottaa hieman rauhallisemmin, eikä voi lähteä kovin kauas kotoa jos neiti väsähtääkin kesken kaiken. Kuitenkin Mojitonkin kanssa lenkki kestää aina vähintään tunnin, sen lyhyemmillä lenkeillä frettejä harvoin käytän, ellei ole aivan kamala koiranilma ja erittäin yliaktiivinen fretti, jonka on pakko päästä ulos purkamaan energiaa.


albiino+fretti+ferret


Mojiton ainoa ikävä sattumus ei ole ollut nuo lasinsirut tassunpohjassa, vaan myös eräs läheltä piti -tilanne lenkillä. Olimme Feran ja Mojiton kanssa kävelemässä kotitietämme pitkin kotiin lenkin jälkeen, tytöt tietysti nätisti hihnoissa kiinni kävelemässä suoraa päätä kotia kohti. Naapurin koira (ärsyttävä, räksyttävä mikälie-terrieri) olikin toista mieltä kotiinmenemisestämme. Se oli irrallaan omassa kotipihassaan, ja käveltyämme naapurimme portin ohi lähti koira juoksemaan hirveää vauhtia meitä kohti räksyttäen ja yritti hyökätä frettien kimppuun. Minulla ei ollut edes aikaa kumartua nostamaan frettejä syliini, vaan minun täytyi äkkiä kiskaista ne hihnoista ylös, turvaan syliini. Oli erittäin lähellä, ettei tuo koira ehtinyt purra Mojitoa, muutamasta sentistä kiinni. Onneksi kyse oli noin pienestä koirasta, että sain sen pidettyä loitolla sylissäni olevista freteistä. En edes uskalla ajatella mikä tilanne olisi ollut jonkun ison, minun kanssa yhtä painavan koiran kanssa.. Koiran omistaja juoksi paikalle tapahtuneen jälkeen, sillä tuo tapahtui sekunneissa. Sanoin pari tiukkaa sanaa tutulle omistajalle, että mikäli koirasi olisi ehtinyt osua Mojitoon sen yrittäessä purra, olisi tullut aika pirun kallis eläinlääkärilasku. Ja minähän en sitä laskua olisi tietenkään maksanut. Päästyäni kotipihaan, oli pakko ihan istua alas hengähtämään, kun sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Mojitokin säikähti kunnolla, sillä neiti puri minua pihassamme ja tärisi edelleen kotiovella. Onneksi ei käynyt pahemmin, ja parin päivän päästä tapahtuneesta oli naapurimme pihaan ilmestynyt koiralle juoksunaru. Hyvä niin, en halua tuollaisen koiran olevan irti kotimme lähellä, enkä halua enää koskaan joutua tilanteeseen, jossa minun täytyy suojella lemmikkejäni jonkin toisen eläimen hyökkäykseltä.

albiino+fretti+ferret
suklaa+fretti
Rakennusprojektit ovat taas edistyneet todella hyvin, mutten vielä laita niistä kuvia. Ulkotarhasta teen sen valmistuttua ihan oman postauksen, frettihuoneen remontin mahdutan varmaankin samaan postaukseen muiden kuulumisien kanssa. Molemmissa projekteissahan kyllä tekemistä viellä riittää, mutta hyvällä mallilla kumpikin on. Frettihuoneen väliseinästä puuttuu enää pieni palanen vain portin lisäksi, ja osa seinästä on tapetoitukin jo. Ja täytyy kyllä myöntää, että itse tehdyksi se näyttää aivan uskomattoman hyvältä. Toivottavasti te lukijatkin saatte pian nähdä sen! Seinässähän on myös lattianrajassa pieni ikkuna, joka on tehty minkkiverkosta. Näin fretit voivat seurata käytävällä liikkuvia ihmisiä, eivätkä ne ole täysin eristettynä 125cm korkean seinän takana. Myös nyt, kun freteillä on suurempi tila, voi siellä olla useampi ihminen kerralla pitämässä niille seuraa. Tämänhetkiseen väliaikaisratkaisuun ei mahdu änkemättä kuin yksi henkilö kerrallaan, aiemmin mahtui kaksi. Frettien väliaikaisen aitauksen koko ja muotohan ovat siis koko ajan muuttuneet sen mukaan kun huoneeseen on väliseinää tehty, ja minkälainen aitaus sinne juuri sillä hetkellä mahtuu. Odotan jo innolla, että pääsen sisustamaan uutta frettihuonetta, sillä olen suunnitellut sinne (kuin myös ulkotarhaankin) vaikka ja mitä kivaa freteille! Ensi kesänä katsotaankin sitten sitä tunnelia frettihuoneen ja ulkotarhan välille, jotta fretit saisivat itse kulkea vapaasti tarhan ja huoneensa välillä. Olen jo saanut nimittäin äitini myöntymään tunnelin rakentamiseen, mikäli siitä tulee hieno ja se sopii taloomme.

fretti+ferret
Ihana pikkuveljeni leikkimässä frettien kanssa. Fera kiipesi veljeni vaatteita pitkin suoraan hihaan.




20. lokakuuta 2013

Uusi yritys!

Nyt kävi näin, ettei sitten edellisen postauksen sävystä huolimatta tullutkaan sitä tekstiä sen julkaisemisen jälkeen. Yritetään siis uudelleen, eikä pelkästään yritetä vaan tosiaan tehdään se mitä aiotaankin. Luulin edellistä postausta kirjoittaessani että minulla olisi enemmän motivaatiota jatkaa blogin kirjoittamista, mutta ei nähtävästi sitten ollutkaan. Nyt jonkin aikaa mielessäni on jo ollut, että haluan jatkaa kirjoittelua. Se on kuitenkin vain viivästynyt ja viivästynyt, sillä mitä kirjoittaisin sen jälkeen kun kuukausiin tekstiä ei ole tullut nimeksikään? Miten aloittaisin postauksen? En ainakaan normaalisti kuulumisien kertomisilla noteeraamatta mitenkään sitä, ettei uusia postauksia ole ilmestynyt aikoihin. Eikä ne ihan noin vain ilmestykään, pitäähän minun ne itse ensin kirjoittaa.


Tämän lisäksi on ollut monia asioita jotka ovat vaikuttaneet ehtimiseeni. Ensinnäkin, tietokoneeni on ollut rikki.Täysi romu, joutaisi jo kaatopaikalle vaikka ei ole kuin kolme vuotta vanha. Sain kuin sainkin kuitenkin pitkän yrittämisen jälkeen formatoitua koko roskan, mutta ikävä kyllä varmuuskopiointivaiheessa jotakin meni pieleen, ja kaikki, siis ihan kaikki kuvat ja tiedostot katosivat koneelta. Onneksi kuitenkin parhaat kuvat ovat blogissani, vaikka blogger onkin esimerkiksi viime joulun jälkeisestä postauksestani kuvat jonnekin mystisesti kadottanut. Ja saattaa ne saada vielä täältä kovalevyn uumenista kaivettuakin tietyllä ohjelmalla, jos vain se kovalevy on ehjä (mitä epäilen, kone on hidas kuin mikä ja suorituskyvyn ylityksestä varoitetaan jo ihan pelkästään yhden nettisivun ollessa päällä, tuskin tässä mikään on ehjää). Uusi läppäri on siis hankintalistalla, toivottavasti tämä kestää siihen asti että saan sen! Harmittaa kyllä että kuvat menivät taas, näinhän menetin ensimmäisen frettini Doussinkin lähestulkoon kaikki kuvat (kyllä, kyseessä oli tämä sama helvetin romu silloinkin). Tästedes varmuuskopioin kaiken ennenkuin se tietokone pamahtaa rikki.

Toinen aikani ja huomioni blogista pois vienyt asia on ollut koko kesän kestäneet rakennusprojektit. Itse asuinrakennuksen viimeistely, jossa minäkin olen toki auttanut jonkin verran, muunmuassa muutamien seinien ulkolaudoitus jne. Se on vienyt eniten aikaa muista rakennusprojekteista, jotka ovatkin frettejä varten. Tällä hetkellä meillä on täällä kaksi keskeneräistä rakennusprojektia frettejä varten, viimeisimpänä aloitettu ja pienimpänä operaationa frettihuoneen remotti sekä väliseinän tekeminen huoneeseen. Portilla varustettu seinä estää frettejä kipittämästä huoneen kahdesta ovesta ulos niitä availlessa. Väliaikaisratkaisuna on toiminut (tai siis "toiminut ja toiminut") Playpenillä rajattu tila huoneesta. Niin, tämähän ei siis ole toiminut vaan Fera tulee tuosta aidasta heittämällä yli. Ja voin sanoa, että vaikka siihen yläreunaan mitä keksii niin tuo neiti kyllä keksii keinon tulla aitauksesta ulos, se on varma. Monta kertaa käynyt niin, että kun olen mukamas korjannut jonkin kolon tai liian matalan kohdan josta Fera tulee yli, ja kun tyytyväisenä lähden huoneesta ulos ja menen tekemään jotakin muuta, Fera ilmestyy jalkoihini viiden minuutin kuluessa pällistelemään. Tämän vuoksi tytöt ovat olleet paljon huoneessani, mutta koitas vaan pitää kahta frettiä ja yhtä erittäin aktiivista kissaa huoneessasi yöt.. Siis, yleensä frettini tulevat sänkyyn vain nukkumaan, eikä mikään olekaan parempaa kuin nukahtaa fretti kainalossa ja toinen päälläsi nukkumassa, mutta toisinaan joudut heittämään ne sängystäsi alas kolmekymmentä kertaa noin aamuviiden maissa. Kun hermosi ovat riekaleina ja yöunesi jo pilattu on pakko luovuttaa, kerätä kimpsut ja kampsut (lue: peitot ja tyynyt) ja mennä olohuoneen sohvalle nukkumaan.

Nyt kuitenkin ihme on tapahtunut, sillä vaikka tuosta Playpenistä on kuorittu pois kaikki korotukset ja esteet ja se on sellainen kuin pitääkin, on Fera pysynyt siellä kiltisti eikä ole kohta viikkoon tullut sieltä omin lupinensa yli. Vaikka se pääsisikin nyt tuosta yli vaikka silmät kiinni ja takaperin. Se johtuu todennäköisesti siitä, että aitauksessa ollessaan se saa olla enemmän Mojiton seurassa, ja vähemmän kissan kanssa tekemisissä. Mojito on siis nyt viime aikoina ollut välillä yksinkin aitauksessa Feran ollessa huoneessani. Misja-kissan kanssa molemmat fretit taas ovat, Mojitokin, vieraantuneet jonkin verran, sillä ne eivät enää kuukausiin ole eläneet samassa tilassa 24/7. Näkeväthän ne toisiaan päivittäin ja Misja hyppiikin usein aitaukseen, mutta ennenhän ne söivät toistensa ruokakupeilta, leikkivät keskenään ja käyttivät samoja nukkumapaikkoja.

Syksy on saapunut ja talvikin kovaa vauhtia tulossa. Itsehän en missään nimessä ole talvi-ihminen, ja vihaan kaikkea kylmää ja märkää yli kaiken. Kuitekin nyt kirpeässä syysilmassa on ollut mitä mukavinta valjastaa fretit ja lähteä oikein pitkälle kävelylle. Päivän paras hetkihän tyttöjen kanssa on aina jokapäiväinen lenkkimme! Ulkotarha on viittä vaille valmis, joten vielä en pääse luistamaan mukavista lenkeistämme, vaan se on tosiaan päivittäinen homma. Feran ja Mojiton hihnakäyttäytymiseenkin saan olla enemmän kuin tyytyväinen, sillä molemmat´ovat jo kokeneita lenkkeilijöitä jotka ulkoilevat enemmän kuin mielellään. Hihnassa kuljetaankin kuin koira konsanaan, joten lenkkeilymme kohentavat varmasti frettien kunnon lisäksi myös omaa kuntoani! Välillä tosin nykäisen tyttöjä hihnasta, ja totean että jäämmepä tähän ottamaan upeista karvaturrikoistani kuvia. Sen pidemmittä puheitta syksyisiin kuviin. Ps. Jos hetken maltatte odottaa, saatte pian myös syksyisen kissakuvapostauksen!


Huu nyt tarkkana, joku tulee!


fretti+ferret
fretti+ferret

fretti+ferret
fretti+ferret+suklaa
fretti+ferret+suklaa
fretti+ferret
fretti+ferret
fretti+ferret
fretti+ferret
fretti+ferret
suklaa+fretti+ferret