18. helmikuuta 2013

Eläintarhan kuulumisia!

Tällä kertaa minun piti ihan miettiä mitä teille kirjoitan ja miten sen aloitan. Pääkoppa tuntui ihan tyhjältä vaikka yleensä tekstiä tulee niin luontevasti. Varmaankin johtuu tästä kuumeesta. Niin, olen siis ihanasti kuumeessa näin hiihtolomalla, mikäs sen mukavampaa. Kuume alkoi lauantaina eli missasin sekä frettien ystävänpäivätapahtuman että ulkomaille muuttavan ystäväni valmistujais- ja läksiäisjuhlat. Mitäs tässä muutakaan voisi sanoa, kun että ketuttaa, ja aika vietävästi mutta minkäs sille voi. Mielessäni kävi, että pitäisikö vihdoin kirjoittaa niitä kauan kaivattuja asiapostauksia, tehdä valmiiksi Misjan ja Doussin esittelysivut, mutta ehkäpä tyydyn kirjoittelemaan kuulumisia ja päivittelemään Mojiton ja Feran esittelysivuille näyttelytuloksia ja uusia kuvia. 

fretin+ruokinta+fretti ja kissa+syömässä+raakaruoka+barf
Suhteellisen rauhallista ruokailua vaikka katti vähän Mojiton ruokaa mulkoileekin..

Lunta sataa taas tälläkin hetkellä, ja ulkona onkin ihan mukava kerros sitä vaikka hetken aikaa näyttikin että se olisi ehkä voinut pikkuhiljaa alkaa sulaa pois. Näädät tykkää, itse odottelen jo kesää ja lämpimämpiä ilmoja. Siellä nuo kaksi riiviötä ovat nytkin parvekkeella telmimässä lumihangessa. Niin, parvekkeella. Olen viime aikoina ollut todella laiska käymään tyttöjen kanssa ihan ulkona lenkillä, joten ovat saaneet tyytyä parvekkeella peuhaamiseen. Joskin todennäköisesti saavat siellä aivan yhtä paljon liikuntaa kuin lenkeilläkin, sillä aika riehakkaasti ne siellä juoksentelevat. Mojito varsinkin saa varmasti enemmän liikuntaa, sillä neiti on lenkeillä välillä niin huono kävelemään ja pistää välillä hanakasti vastaankin, kun mennään hänen mielestään väärään suuntaan tai liian nopeaan tahtiin. Mojiton kanssa pitää mennä yleensä paljon hitaammin kuin Feran, neiti on muutenkin niin hidas ja vähän kömpelö, uskoisin tämän johtuvan siitä pentuajan murtumasta jonka vuoksi Mojitolla jäi pienempänä harjoittelut väliin. Kuitenkin oln todella tyytyväinen neitiin, sillä tuo kömpelyys on alkanut pikkuhiljaa karsiutumaan pois. Mojito on oppinut ihan itsestään nyt pienen ajan sisällä kiipeilemään (olin kirjoittamassa "ja hyppimään," mutta... perun sanani :D). Mojito osaa nykyään kiivevä molemmille sohvillemme ihan selkänojia myöten, sekä parvekkeen pöydälle, tuolille ja ikkunalaudalle joille onkin nyt sitten kiipeilty todella ahkerasti! Olen neidistä niin ylpeä, sillä ennen näissä paikoissa kiipeily on ollut ainoastaan Feran puuhaa (ja kissan tietenkin, joka on muuten alkanut nukkua vaatekasassani..)



Tyttöjen implanttien laittamisesta onkin aikaa jo kolmisen viikkoa, ja Feralla on hienosti mennyt kiima ohi. Pelkäsin ensin kovasti, ettei implantti olisi mennyt paikoilleen, sillä erittäin epäammattimaisen oloinen eläinlääkäri joutui tökkimään neidin selkään kolme jättimäistä reikää ennenkuin sai implantin paikoilleen. Aikaa varatessani kuvittelin eläinlääkärin olevan pätevä, sillä hän on joskus esimerkiksi ollut joukkorokottamassa frettejä. Tästedes kuitenkin kartan tuon paikan kaukaa. Saimme antibioottireseptinkin mukaan ettei puoliselkää veriseksi värjänneet reiät tulehtuisi. Vältyimme kuitenkin tulehduksilta ja parin viikon kuluttua implantin laittamisen jälkeen, rupien ja arpikudoksen vähennyttyä tunnustelin implanttia Feran ihon alta, ja siellähän se onneksi tuntuikin. Mojitohan nyt ei edes ollut kiimaa tajunnut aloittaakaan ennen implantin laittoa, tiedä vaikkei olisi älynnyt sitä aloittaa ollenkaan. :D 

fretin+ruokinta+fretti ja kissa+syömässä+raakaruoka+barf


fretin+ruokinta+fretti ja kissa+syömässä+raakaruoka+barf
Tadaa! Normaalisti omasta ruoastaan niin tarkat karvakuonot aterioimassa rauhallisesti samalta lautaselta!

Meillä on hienosti kolmen hengen eläintarhan kanssa ollut jo pitkään rauha maassa, ja nyt olen yrittänyt kitkeä pois Misjan ruokakäyttäytymistä. Eli siis sitä hullua murinaa joka kuuluu aina kundin syödessä. Tulokset ovatkin olleet hyviä, sillä nämä nälkäiset ahmatit (puhun nyt siis kissasta ja Mojitosta) unohtavat kaiken muun kun saavat ruokaa naamansa eteen, kunhan sitä vain saa. Ferakin on hienosti ottanut katin vastaan kun se on tunkenut neidin seuraan jonkin kivan leikin ollessa meneillään, eikä yhteenottoja enää tapahdu. Misjakin on tajunnut jättää Mojiton oman turvapaikan rauhaan eikä enää pompi sinne kokoaikaa, vaikka välillä täytyykin käydä tarkistamassa onko se kaveri siellä nukkumassa. Mojito on siis ominut erään nurkan asunnostamme, jonne neiti on raahannut melkein kaikki lelut koko asunnostamme. Muille ei siis ole jätetty lähestulkoon mitään. Mojiton omaan paikkaan menee kulkureitti patterin alta, sillä neiti on tukkinut nurkan muuten järjestelemällä lattialla sijaitsevat lehtitelineemme uudelleen. Mojito ei enää olekaan pariin kuukauteen meinannut tahtoa nukkua muualla kuin tuolla kolossaan, välillä Ferakin ryömii sinne nukkumaan mutta yleensä Mojito röhnöttää siellä yksin typerässä asennossa josta en saanut kuvaa. :)

fretti+ferret+lemmikki+kissan+lelut+aktivointi
Mojito tyytyväisenä lelujensa keskellä....
fretti+ferret+lemmikki+kissan+lelut+aktivointi

Teinkin Mojiton kolosta hieman nätimmän peittämällä rumat lehtitelineet kivannäköisellä kankaalla. :)

Ajattelin kerrankin pitää postauksen lyhyehkönä, ja siirtyä sitten muihin puuhiin. Voipi olla, että saan jo tänään aloitettua jonkin järkevämmän postauksen, mutta yritän ottaa sen nyt tämän viikon tavoitteeksi (eli lukuloma taitaakin mennä kirjoitellessa, mutta onhan niihin uskonnon kirjoituksiin viellä kuukausi aikaa...). Ystävänpäivänä jäi postauksen kirjoittaminen väliin, mutta itse pidän koko päivää suhteellisen turhana. Kuitenkin itselläni oli tuuria, sillä voitin erään kynsiblogin ystävänpäiväarvonnan. :) Kuitenkaan onneni tuskin jatkuu, mutta osallistuinpa nyt pariin muuhunkin arvontaan.

11. helmikuuta 2013

Esittelyssä uusin perheenjäsenemme!

Vihdoin on aika esitellä teille uusi perheenjäsenemme, joka siis saapui ilostuttamaan (ja karvastuttamaan) elämäämme joulukuun puolessa välissä. Monet ovatkin siis jo saattaneet törmätä tämän lemmikin tarkempiin tietoihin  jossakin internetin syövereissä. Ja onhan täällä blogissakin ollut yksi kuvakin jo, joten kaikki varmaankin tietävät mistä eläinlajista on kyse. 

Tähän kuvaan ihastuin netissä.
Kyseessä on siis kesäkuussa syntynyt poikakissa Misja. Upea lumivalkoinen puolipitkäkarvainen Mishjamme onkin siis jo seitsemän kuukauden ikäinen, joten ei hän ihan mikään pentu enää ole. Misja on todella nätti kissa, ja kun etsin kissailmoituksia netistä, ihastuin tähän suloisuuten ensi silmäyksellä. Kävin läpi myös melkein kaikki eläinsuojeluyhdistykset kissanetsintäprosessissa, mutten löytänyt sieltä sitä juuri oikeaa vaikka olisinkin enemmän kuin mielelläni tarjonnut kodin sitä vailla olevalle kissalle. Ilmoituksen Mishjasta löysinkin eräältä netin ilmoituspalstoilta, ja vaikka hinta oli aika kova maatiaiskissalle, tiesin heti että minun on pakko saada juuri tämä yksilö. 

Petyin aluksi kovin, kun myyjältä ei kuulunut vastausta yhteydenottopyyntööni, joten laitoin uuden viestin toisesta sähköpostiosoitteestani parin viikon odottelun jälkeen. Kävi ilmi, että myyjä oli kyllä vastannut minulle mutta meilini oli ollut täynnä joten se ei ollut tullut perille. Onneksi siis tajusin lähettää uuden viestin! Myyjäkään ei ollut tätä tajunnut, sillä hän oletti että kiinnostukseni lopahti kertoessaan pennun olevan kuuro, useimmiten näin onkin kuulemma käynyt eikä halukkaasta ostajasta ole enää kuulunut mitään. Kissa sijaitsi Kangasalalla joten laskeskelin päässäni kissan tulevan kalliiksi. Onni onnettomuudessa, henkilö jolta kissan ostin, oli tulossa joulukuussa Helsinkiin hakemaan tytärtään jouluksi kotiin, ja hän ilmoitti ystävällisesti voivansa tuoda kissan minulle samalla reissulla. 







Aluksi Misja oli todella arka, eikä tullut pois sohvan alta jonka se valloitti turvapaikakseen. Pikkuhiljaa poika alkoi kuitenkin rohkaistua ja pyöriä ympäri uutta kotiaan, mutta oli silti edelleen todella arka ja luikahti silmänräpäyksessä sohvan alle piiloon jos joku teki äkkinäisen liikkeen (eli käveli normaalivauhtia asunnossa tai nousi sohvalta ylös..). Tämä meni onneksi kuitenkin meni ajan kuluessa ohi ja Mishjasta kuoriutui huomionhaluisin ja seurallisin kissa jonka koskaan olen tavannut. Misja pyörii lakkaamatta jaloissa kinuamassa rapsutuksia ja silityksiä, tulee aina sohvalle kun joku istuu siinä, tulee syliin vähänväliä eikä anna nukkuakaan rauhassa! Öisin kyllä välillä ihan tosissaan menee hermot kun olisi aikainen herätys eikä poju anna nukkua ollenkaan, se kun haluaisi puoliyötä nuolla varpaitani, käsiäni tai naamaani. Misjalla on myös kiva tapa riehua sängyssä öisin hyppimällä päälläni ympäri sänkyä puolelta toiselle, pyydystellä jotakin olemattomia otuksia ja kävellä ylitseni vähänväliä.

Aluksihan Misja pelkäsi frettejä ihan tosissaan, kuten oletinkin asian olevan. Poika kuitenkin kotiutui ongelmitta ja nykyään leikkii tyttöjen kanssa mielellään, ja vielä mielellään se katselee niiden puuhia vierestä. Misjan alun arkuuteen saattoikin vaikuttaa freteille ominainen näätäeläimen haju, joka on todella voimakas petoeläimen haju. Lisäksi Fera taas tapansa mukaan muuttui uuden perheenjäsenen saapuessaan samaksi omistuthaluiseksi mustasukkaisuushirviöksi pomottajaksi kuin Mojitonkin tullessa, ja kissa koki saman kohtalon kun Mojito-rukka meille tullessaan. Tosin Mojito koki hieman kovempaa höykytystä, sillä pitihän kisua välillä vähän pelastaa tuon paholaisen kynsistä. 


Olen myös vakavasti sitä mieltä, että tuolla kissalla on jotakin vakavia mentaalisia ongelmia. Se muunmuassa pyydystelee jotakin olemattomia asioita hyppien ja juosten niiden "perässä" ympäri kämppää. Lisäksi se hyppii seinille ja tuijottelee typerä tyhjä katse kasvoillaan kattoon päätään pyöritellen ihankuin siellä olisi jotakin, vaikkei sinne edes heijastu mitään valoa tai erityisiä varjoja. Misja saattaakin tuijotella kattoon tuntejakin, kun siellä on jotakin niin kiinnostavaa meneillään. Loppujen lopuksi se yleensä yrittää itsekin päästä sinne yrittämällä juosta ylös seinää pitkin tai hyppimällä hurjan korkeita pystysuuntaisia loikkia. Diagnoosini onkin, että se joko näkee hallusinaatioita, tai sitten kuurona kissana ollessaan sen muut aistit, tärkeimpänä näkökyky, ovat terävöityneet niin paljon, että se erottaa pienimmätkin ilmassa leijailevat pölyhiukkaset sun muut. Tämä kuitenkin tarkoittaisi sitä, että täällä olisi kipeästi siivouksen paikka, sillä se tosiaan tekee sitä koko ajan.



fretti+Misja hyppäämässä alas+kissa


Kun näin Misjan livenä ensimmäisen kerran, totesin sen olevan todella säälittävä rääpäle poikakissaksi, eikä turkkikaan ollut kovin kehuttava vaikkei se missään surkeassa kunnossa ollutkaan - ihan tavallinen kissanpentu joka on elämänsä ensimmäiset kuukaudet syönyt kauppojen moskaruokaa. Tuo ruokavalio ei missään vaiheessa käynytkään mielessäni, sillä meillä kaikki elukat ovat raakaruokinnalla. Misjakin siis syö laadukasta raakaruokaa, joka ei paljoa eroa frettien ruokavaliosta joskin se on muokattu kissalle sopivammaksi. Syötän kissalleni ainoastaan sellaisten eläinten osia, jotka luonnollisesti sen ruokavalioon kuuluisivatkin, eli lähinnä siipikarjaa ja pieneläimiä kuten freteillekin. Kissan ruokavalioon ei sika tai nauta kuulu, sillä se ei luonnossakaan sellaisia pyydystäisi. Misja onkin tämän melkein kahden kuukauden aikana saanut hyvin lihaa luidensa ympärille eikä ole enää mikään rääpäle. Nykyään Misjalla on myös upea turkki ja kaunis puuhkahäntä, joskaan se ei vielä täydessä loistossaan ole. Osasyy tähän on se, ettei poika ole vielä päässyt ulkoilemaan ollenkaan valjaissa. Aion nyt ilmojen lauhtuessa kuitenkin totuttaa pojun valjaissa ulkoilemiseen.

Cat senses aktivointirata+fretti
Mishja nukkumassa tyytyväisenä leikkiratansa keskellä 10 minuuttia sitten.. :D

Kaiken kaikkiaan Misja on todella upea ja ihana kissa ja olen erittäin tyytyväinen että sain juuri tämän yksiln itselleni, vaikka se välillä hieman hermoille käykin yliseurallisuutensa vuoksi. ;-) Misjan kanssa pitää vielä hieman myös harjoitella tuota valokuvaamista, sillä pojalla on lähes joka kuvassa silmät kiinni salaman vuoksi, eikä sisällä tunnu iltaisin riittävän valo ilman salamaa kuvaamiseen. 

5. helmikuuta 2013

West Coast Winter Ferret Show

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


Nyt onkin aika kirjoittaa hieman tarkempaa raporttia frettinäyttelykauden viimeisestä näyttelystä, eli Naantalissa 26.01.2013 järjestetystä WCWFS:tä, joka oli tyttöjen viimeinen näyttely junioriluokassa. Edellisenä iltana pakkailin hieman tavaroita valmiiksi ja pesin sekä tytöt että nukkumapaikat. Perjantaina kävin myös hakemassa postista uuden kantokopan, joka onneksi ehti tulemaan juuri sopivasti ennen näyttelyä. Alunperin verkkokaupasta lähetettiin vahingossa aivan liian pieni kantokoppa, joka oli pakko vaihtaa. Nukkumaan pääsin joskus kahden maissa yöllä, ja herätyskello soi lauantaina jo aamuneljältä. Roudasin aamulla tavarat ja näädät Leppävaaran asemalle, jonne olin sopinut tällit erään Mojiton siskon omistajan, Emilian kanssa jolta sain kyydin näyttelypaikalle. 


Kantokopissa oli huomattava ero.. :D

Paikalle saavuimme sopivaan aikaan sisäänkirjaamisen alettua, ja saimmekin hyvän paikan aitauksellemme. Laitoimme tytöt samaan aitaukseen, osasyynä näyttelynjärjestäjän ilmoittama tilanpuute, ja osasyynä se, etten vain yksinkertaisesti jaksanut roudata painavaa aitausta Leppävaaran asemalle aamukuuden maissa. Lisäksi minun olisi pitänyt perjantaina käydä hakemassa aitaus äitini luota jonne se on jäänyt. Kuitenkaan itse näyttelypaikka ei tuntunut yhtään liian ahtaalta, vaan se oli juuri sopivan kokoinen! Tähän kuitenkin varmasti vaikutti se, että näyttelynjärjestäjät osoittivat aitauksille paikat eikä kukaan voinut vain mennä ja heittää omaa aitaustaan keskelle salia. Tämän lisäksi monilla freteillä oli pienempiä aitauksia, tai yhteisiä kuten meillä. Meidän neljän tyttönäädän yhdistelmä ei kuitenkaan aivan niin ongelmattomasti sujunutkaan kuin olin odottanut. Mojiton Veela-sisko oli nimittäin alkupäivästä aikamoinen kiusankappale kiimahormonien hyrrätessä. Veela näytti isommille tytöille kaapin (ja terävien hampaidensa) paikan ja kävikin Mojitoon ja Feraan välillä hurjan kovasti kiinni. Eräällä kerralla pelkäsinkin, että Mojitolta lähtee kohta silmä irti päästä kun Veela tarrasi oikein kovasti silmäkulmaan kiinni. Vaikka Mojito on paljon isompi kuin siskonsa, on tämä meidän vauva niin nössykkä, ettei raasu osannut laittaa vastaan. Eihän Mojito Ferallekkaan ole koskaan laittanut vastaan kun Fera on tyttöä kurittanut oikein huolella. Feran reaktiosta Veelan hampailuun olinkin taas todella yllättynyt, sillä tämä tyttöhän on kurittanut vaikka minkämoisia otuksia eikä koskaan ole antanut kenenkään talloa itseänsä (jep, Mojito sai kerran turpaansa ihan vain koska käveli Feran päältä, voin sanoa sen olleen jo hieman koomista).Feraan kuitenkin aina näyttelyissä iskee ihmeellinen näyttelyväsymys, ja neiti on aivan vetelä koko päivän ja hereillä ollessaan vaeltaa tyhjä katse silmissään päämäärättömästi. Fera siis antoikin Veelan vain raahata itseään niskasta ympäri aitausta. :D Ja minä kun pelkäsin meidän kiimaisen neidin pistävän muut lyttyyn, mutta pelko osoittautuikin aivan turhaksi. Mojitohan ei edes ollut näyttänyt mitään merkkejä kiiman aloittamisestakaan, mutta olenkin aina pitänyt Mojitoa jotenkin hieman... lapsempana kuin muita pentuja. 

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show
Meidän aitauksen värisuora.
frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

Mojito oli taas vaihteen vuoksi tuomarille hankala kuten aina, mutta onneksi muutamalla tikullisella nutriplussaa tämäkin tyttö saatiin arvosteltua. Feraa taas tuomarit kuulemma rakastivat, neiti oli ensin nukahtanut tuomarin syliin jonka jälkeen oli alkanut pussailemaan tuomarin naamaa. Hahaa, Fera on vihdoinkin oppinut miten tuomareita käsitellään >:) Feran arvostelua en itse nähnyt, sillä olin tällä aikaa hankkimassa hieman energiaa loppupäivälle läheisessä Hesburgerissa, jossa söin hitsin hyvän kasvishampurilaisen. Olen kuitenkin näköjään todella hidas syömään, sillä kun kaikki muut olivat syöneet, oli minulla vielä puoli hampparia jäljellä minkä pakkasin kivasti taskuuni ja söin sitten loput kasvisateriastani pitkin päivää näyttelypäikalla. :D
frettinäyttely+wcwfs+ferret+show
Mojito arvostelussa.
frettinäyttely+wcwfs+ferret+show
Tuomareita nauratti. :)
Päivä menikin aika myöhään, mutta aika kului kuitenkin nopeasti jutellessa ihmisten kanssa ja kuvaillessa kaikenmoisia frettejä uudella kamerallani. Tämä olikin ensimmäinen näyttely, jossa järkkärini oli mukana ja tästedes se kulkee mukana niissä jokaikisessä. Illemmalla tuli uudelleenkutsujen ja palkintojenjaon aika, ja Fera käytiinkin taas hakemassa minulta uusintakatsaukseen. Kuitenkaan neidin pisteissä ei tapahtunut mitään muutosta, mutta tällä kertaa tuli Ferankin vuoro nousta palkintopallille. Fera tuli hienosti luokkansa toiseksi pistein 88,5 (eli samoin pistein kuin Capitalissa) yhdentoista fretin luokassa. Huomasin itsekin Ferasta kehittyneen todella nätti frettineiti, varsinkin nyt kun neiti on laihtunut ja on entiseen painoon verrattuna todella solakka. Ensimmäiseenkään sijaan ei ollut eroa kuin puoli pistettä!  

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show+voittaja+winner+sijoitukset
Minä unten mailla olevalle Feralle: "Yritä nyt prkl näyttää innostuneemmalta."
frettinäyttely+wcwfs+ferret+show
Värien parhaat. Vasemmalla Feran hieno sisko Minttu joka oli paras soopeli. :)
frettinäyttely+wcwfs+ferret+show
Koko näyttelyn parhaat näädät: VSP ja Best In Show.
Mojiton kanssa odotukset nyt eivät ole koskaan ollut kovin korkealla (ilkeästi sanottu, mutta minkään suhteen :D), ja ennustaja kun olen tiesin meidän vauvan jäävän luokkansa viimeiseksi luokassa ollessa pelkästään Mojiton hienoja siskoja. Mojiton pistemäärä oli hurjat 74,5 ja arvostelupaperin käteen saadessani leukani loksahti lattiaan asti kuten monilla muillakin junioreiden omistajilla. Ferankin pistemäärästä yllätyin, sillä olin edellisessä näyttelyssä pitänyt samaa pistemäärää huonona. Junioreiden pisteiden keskiarvo oli näyttelyssä todella alhainen, sillä junnut olivat saaneet todella tiukan tuomarin jonka fretti-ihanne ei ollut yhtenäinen junioreiden linjan kanssa. Alin pistemäärä koko näyttelyssä oli hieman yli 60, ja monet junioriluokan frettien omistajat ihmettelivätkin pisteitä suuresti, sillä Suomessa ei olla näin erilaisiin arvosteluperiaatteisiin totuttu. Kuitenkin tuomareiden välillä on aina eroja, ja pistemäärään vaikuttaa fretin rakenteen ja ulkonäön lisäksi myös tuomarin oma mielipide siitä, millainen fretin tulisi olla sekä arvostelevan tuomarin kotimaan frettistandardi. Unkarissa ollaan varmasti totuttu pienempään ja sirompaan linjaan, kun Suomessa kuitenkin niin suurella osalla freteistä on venäläistä verta linjassaan. Vanhempien frettien luokkien tuomareiden antamat pistemäärät olivat lähempänä sitä luokkaa, mihin me Suomen frettinäyttelyissä olemmekin tottuneet, mutta huomattavissa oli myös suuriakin eroja. Nimittäin tässä näyttelyssä monet sellaiset fretit jotka saavat muissa näyttelyissä huonoimpia pisteitä, saivatkin tällä kertaa todella hyvät pisteet! Todella hieno juttu, että myös huonompikuntoisten frettien kauneus nähdään joskus, eikä niitä aina vain lytätä näyttelyiden jumbosijoille. :-)

Päivä oli kaikin puolin todella mukava ja rento näyttelypäivä, eikä väsymyskään tällä kertaa ollut hirveän uuvuttava vaikka päivä venyikin hieman pitkäksi (olin kotona vasta puolen yön aikaan). Aika kului kuin siivillä jutellessa muiden fretinomistajien kanssa, kuvaillessa näyttelyn tapahtumia ja frettejä sekä viettäessä aikaa hieman oman ikäluokkani fretinomistajien kanssa! Näyttelypäivästä jäikin todella hyvät fiilikset käteen, suuret kiitokset kaikille jotka olivat paikalla tekemässä päivästä niin hienon kuin se olikin! Nyt kyllä oikein harmittaakin että seuraavat Suomessa järjestettävät frettinäyttelyt ovat vasta elokuun tienoilla. Tässä onkin sitten todella pitkä tauko seuraavaa näyttelykautta odotellessa, jolloin taas kaikki näyttelyt kerääntyvät samaan kasaan. Toivoisinkin, että jossakin lähi-naapurimaassamme järjestettäisiin kesäkuun tienoilla näyttely jonne voisimme suunnata! :-)

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show
Palkintopöydän houkuttimia...
Ja seuraavaksi saatte ihailla näyttelyn muuta kuvasaldoa jota kertyikin aika mukavasti aitauksia kierrellessä. Kaikkia kuvia en kuitenkaan blogiin voinut laittaa, sillä niitä oli jotakin kolmensadan paikkeilla, mutta parhaimmistoa on valittu tänne. :)

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show


frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show
Fera osaa ottaa rennosti...
frettinäyttely+wcwfs+ferret+show
Samoin onneksi päivän päätteeksi väsähtäneet Mojito ja Veela-sisko. :)
frettinäyttely+wcwfs+ferret+show

Fera ja sisko Minttu Mintun omistajan Janniinan sylissä:
frettinäyttely+wcwfs+ferret+showfrettinäyttely+wcwfs+ferret+show

Mojito ja Pink-sisko Pinkin omistajan siirin sylissä. Kuten huomattu, ei Mojito ole mikään sylinäätä...

frettinäyttely+wcwfs+ferret+show
Näätäkasa nimeltään sisarukset Minttu, Fera ja Veeti.
frettinäyttely+wcwfs+ferret+show+fretti
Fera ja Minttu.
frettinäyttely+wcwfs+ferret+show+fretti
Fera ja Veeti.
frettinäyttely+wcwfs+ferret+show+fretti
Veeti... :D Näköjään näyttelyväsymys kulkee suvussa.. 
Fera ottaa edelleen rennosti..