Lauantaina 25.1 järjestettiin Hillerihipat Winter Edition, ja päivä sujuikin ihan mukavasti. Tuomarina toimi Jaan Palmisto Virosta. Näyttely järjestettiin Vantaalla, Askiston koululla joten ajomatkakin oli alle tunnin. Tilat olivat suhteellisen pienet mutta hyvin kaikki osallistujat aitauksineen mahtui.
Päivä sujui verkkaisesti tutuissa merkeissä kuten näyttelypäivät nyt yleensäkin, tosin pari tuntia ajastani meni fretinkantajana. Alunperin minun piti sihteeröidä, mutta luokkajärjestelyistä johtuen se ei ollut mahdollista. Tuomarin sihteerithän eivät saa sihteeröidä luokissa, joissa heillä on omia frettejä. Tuli kyllä huomattua että kantamistaidot olivat vähän ruosteessa, sillä edellisestä kerrasta on pari vuotta ja käytännötkin muuttuneet.
 |
| Ilja tuomarin arvostelussa |
 |
| Tämänkertainen aitauksemme |
Pistein Minya 83,5 ja Ilja 87 kumpikaan ei ollut onneksi luokkansa viimeisiä, vaikken olisi ollut yllättynyt mikäli molemmat olisivat olleet. Minyahan ei ole koskaan Suomalaisessa näyttelyssä voittanut muuta palkintoa kuin tuomarin tai yleisön suosikin, ja Iljan hampaan poikettua on turha unelmoida enää luokkasijoituksista. Iljan upeassa pikimustassa nenässä on myös nykyään vaalenpunaisia täpliä, sillä siitä lähtee väri! Iljalla on todella kuiva iho nenässä ja tassuissa, joten meiltä löytyy jos jotakin rasvapurkkia Iljalle, mutta tämä huomattiin liian myöhässä enkä voi enää estää kuin tulevat vahingot. Mistään ei saa takaisin jo Iljan nenästä lähtenyttä väriä. En kyllä ymmärrä miten mustan pigmentin alta voi paljastua vaaleanpunaista, mutta mitäs pienistä..
Päivän mukava yllätys kuitenkin oli Iljan ollessa Paras kuviollinen, mikä on toki parempi kuin luokkasijoitus! Jo toisessa näyttelyssä putkeen vieläpä tuli tämä palkinto napattua, sillä Ilja oli paras kuviollinen myös Capitalissa, joka on Suomen suurin frettinäyttely!
 |
| Värien parhaat |
Lauantaina 25.1 järjestettiin Hillerihipat Winter Edition, ja päivä sujuikin ihan mukavasti. Tuomarina toimi Jaan Palmisto Virosta. Näyttely järjestettiin Vantaalla, Askiston koululla joten ajomatkakin oli alle tunnin. Tilat olivat suhteellisen pienet mutta hyvin kaikki osallistujat aitauksineen mahtui. 
Pistein Minya 83,5 ja Ilja 87 kumpikaan ei ollut onneksi luokkansa viimeisiä, vaikken olisi ollut yllättynyt mikäli molemmat olisivat olleet. Minyahan ei ole koskaan Suomalaisessa näyttelyssä voittanut muuta palkintoa kuin tuomarin tai yleisön suosikin, ja Iljan hampaan poikettua on turha unelmoida enää luokkasijoituksista. Iljan upeassa pikimustassa nenässä on myös nykyään vaalenpunaisia täpliä, sillä siitä lähtee väri! Iljalla on todella kuiva iho nenässä ja tassuissa, joten meiltä löytyy jos jotakin rasvapurkkia Iljalle, mutta tämä huomattiin liian myöhässä enkä voi enää estää kuin tulevat vahingot. Mistään ei saa takaisin jo Iljan nenästä lähtenyttä väriä. En kyllä ymmärrä miten mustan pigmentin alta voi paljastua vaaleanpunaista, mutta mitäs pienistä..
