26. heinäkuuta 2012

Epäasiaa

On näköjäänkin jo vierähtänyt parisen viikkoa siitä, kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Ei se mitään, toivon mukaan tämä postaus korjaa asian. Ensin hieman juttua tästä blogista, kun on niin uusikin.

Aloin siis pitää tätä kyseistä blogia kertoakseni avoimesti ja rehellisesti elämästä frettieni kanssa. Tänne kirjoitan niiden toilailuista ja elämästä; niin hyvistä kuin huonoistakin asioista. Joskus tosin poikkean aiheesta rajustikin, mutta kaikki asiat ovat kuitenkin sidoksissa toisiinsa, tavalla tai toisella.
Blogini on edelleenkin kesken, olen nyt lähinnä kirjoitellut peruspostauksia elämästämme ja kuulumisistamme. Tarkoituksena olisi tehdä jossakin vaiheessa (mahdollisimman pian) infosivut näädistä, sekä muutama mielipidekirjoitus ja tietopläjäys. Myös ulkoasua tullaan varmasti kehittämään ennemmin tai myöhemmin, ei sillä, että siinä jotakin vikaa omasta mielestäni olisi. Sanokaa tekin mielipiteenne? Onko ulkoasu aivan liian tumma, vai toimiiko se? Blogi siis kehittyy kehittymistään, eikä varmasti tule koskaan olemaan valmis! 


Minulla on nyt ollut hieman kiireistä viimeiset pari viikkoa (myös tämä on varmasti vaikuttanut kirjoittamattomuuteeni), ja siitäkös Fera onkin ottanut nokkiinsa! Olen toki ollut joka päivä myös kotona, mutta olen myös ollut arkipäivinä lähes joka päivä monta tuntia poissa. Minulla on muutamana iltana mennyt suhteellisen myöhään, ja olen parina päivänä ollut kotona vasta puolen yön aikoihin. Tällöin tosin olen myös lähtenyt vasta illan puolella, mutta sepäs ei Feraa kiinnosta.
Havaittavissa on siis ollut muunmuassa eteiseen, oven eteen mielipidekakkaamista, kenkien rikkomista ja yleistä sotkemista. Lisäksi neiti oli kerran niin loukkaantunut, että puri minua, ja vastoin kaikkea aiempaa - todella kovaa! Fera käyttäytyy siis samoin kuin Doussi tapasi; minulla on kotiintuloajat, ja jos tulen pari tuntia myöhässä, saan kyllä kuulla kunniani! Kyllähän minä tämän ymmärrän sinänsä, ja onneksi tuo kiireys oli vain ohimenevää, ja olenkin nyt saanut olla muutamana päivänä kotona, ihan aamusta iltaan. Harmi vain, että heti kun saan olla rauhassa kotona, minuun iskee kova kuume! Toivottavasti en tartuta sitä Feraan..



Nyt lauantaina, 28.07 on Pk-Frettien järjestämä Kesäpiknik -näyttely, jonne olen Feran ilmoittanut jo ajat sitten. Kesäpiknik siis järjestetään Espoon Keskuksen Kirkkopuistossa infon mukaan klo 10-18. Olisi siis todella huono juttu, jos nyt onnistuisin Feraan tuon kuumeen tartuttamaan; joutuisimme jäämään pois näyttelystä. Näyttelyssä on tosin toinenkin pieni ongelma. Minun piti nimittäin työntää Fera samaan aitaukseen ystäväni näädän kanssa, mutta nyt ystäväni ei ikävä kyllä pääsekkään paikalle, aitaus on hänellä parinsadan kilsan päässä, enkä ehdi millään käydä tähän hätään ostamassa omaa Playpeniä, joka toki on tarkoituksena mahdollisimman pian ostaakin. Minulla on siis tuonne näyttelyyn vain joku säälittävä kantokoppa, jossa en tietenkään pitäisi Feraa kauempaa kuin siellä on pakko (että näätä kannetaan tuomarien eteen jne.). Eli se tarkoittaa siis sitä, että valjaat päälle ja sitten pysymme varmaan hieman etäämpänä kaiken keskeltä suurimman osan ajasta, ettei porukka katso että mitä helvettiä se toi näätänsä tänne tartuttamaan kaikkiin jotain näätäkuumetta tai muuta vastaavaa. Ellei joku sitten tietenkin haluaisi ottaa aitaukseensa yhtä ylimääräistä näätää? Fera on ihan rokotettu (no tietenkin) ja terve, jos se saa flunssan tmv. niin jätämme koko tapahtuman väliin. Todennäköisesti olemme sinne tulossa, sillä Fera vaikuttaa ihan hyvinvoivalta, ja minunkin kuumeeni on jo alkanut laskea (aloin kirjoittamaan tätä postausta jo eilen..).

Kuten varmaankin olen kertonut, meille pitäisi toivon mukaan olla tulossa pieni pastellityttönen ehkä elokuussa tai syyskuussa Feran kaveriksi. Pentu on varattu Pickpocket's Ferretsiltä ajat sitten, ja kasvattaja onkin varannut minulle yhden tyttöpennuista. Alun perin toivoin  siis väritykseltään suklaata, sillä ihastuin pentueen emon, Daran (Pickpocket's Milkyway) väritykseen kovin, ja olisinkin toivonut pennun perineen emonsa upean värityksen. Pentueen isä on upea, unkarilais-latvialainen albiino Para. Pentuja syntyi kahdeksan, tasaisella sukupuolijakaumalla, mutta aivan koko pentue onkin pastellia. Meille on näin ollen siis tulossa tosiaan pastellityttö, joka ei minua todellakaan haittaa, sillä mielestäni pastelli on myös aivan upea väri, ja olenkin suunnitellut pastellin värisen fretin myös hankkivani. En vain odottanut saavani sitä juuri tästä pentueesta. Pennut ovat sattuneiden ongelmien vuoksi kehityksestään jäljessä, ja ovat todennäköisesti kasvattajalla pidempään, kuin 8-viikkoisiksi. Toivon todella, että pennut saavat kirittyä kehityksessään ja kasvussaan kiinni, ja kasvavat normaaleiksi, terveiksi fretinpennuiksi.

Kuten kuvista näkyy, olemme edelleen ulkoilleet Feran kanssa ahkerasti lähes päivittäin. Toissapäivänä olimme erittäin pitkällä lenkillä kiertämässä tuota lähimetsää ja frisbeegolf -rataa (hey cm'on siis frisbeegolf!?!). Lenkki kesti lähes kolme tuntia, ja olimme sen lopussa molemmat todella väsyneitä; kannoin viimeiset parisataa metriä Feran kotiin. Metsäpolulle lähtiessämme emme todellakaan tienneet reitin olevan niin pitkä, vaan kuvittelin, että pääsemme jossakin vaiheessa oikaisemaan takaisin samalle reitille, mitä yleensä käytämme. Niin ei ihan käynytkään, vaan voin todellakin myöntää, että siinä lenkin loppuvaiheessa minulla ei todellakaan ollut hajuakaan, missä me olimme. Siitä vähän eteenpäin kävelimme siirtolapuutarhoiden ohi (en edes tiennyt täällä sellaisia olevan!), ja jatkoimme vain eteenpäin toivoen, että polku loppuu kohta, ja ettei se ole johdattanut meitä jonnekkin aivan hevon kuuseen. Onneksi se sitten heti loppuikin ja johdatti meidät tutun urheilupuiston laidalle, josta olimme liikkeelle lähteneetkin. En kyllä tosin aio samaan reissuun toiste lähteä, tai ainakin ensi kerrarra olen varautunut hieman paremmin.

Jotakin positiivista lenkissä oli myös sen lisäksi, että Fera (ja myös minä) sai paljon liikuntaa ja raitista ulkoilmaa; Sain nimittäin otettua paljon kuvia, jotka (muistaakseni) olivat ainakin jokseenkin onnistuneita. Tästä en tosin mene takuuseen, mutta mielestäni oli todella kivaa kuvata näätää erilaisissa ympäristöissä, kuten kallioilla ja erilaisten kasvien ja puiden lähettyvillä. En tosin muista, näkyvätkö nämä asiat välttämättä yhtä hyvin kuvissa, mutta sanokaa te, sillä saatte ihailla niitä samantien!







Niin no, eivät nuo kuvat nyt niin kovin juhlinnan aiheita ollutkaan. Äsryttää, että nuo rumat punaiset valjaat näkyvät jokaikisessä kuvassa >:( Sitten kun Fera on kasvanut täysikasvuiseksi, tilaan sille ihan normaalit kunnon valjaat. Nyt kun se vielä voi kasvaa ties minkä verran, ei viitsi teettää kalliita valjaita, jos ne sitten jäävätkin heti pieniksi.










11. heinäkuuta 2012

Ulkoilua, kuulumisia ja kuvia!


Olemme olleet Feran kanssa erittäin ahkerasti ulkona tässä lähipäivinä. Oikeastaan, viime perjantaista lähtien olemme olleet joka päivä ulkona tunnin ajan yleensä kerran päivässä. Eräänä päivänä, kun Feralla oli aivan liikaa energiaa, kävimme ulkona toisenkin kerran. Meillä on mielestäni mennyt ulkona todella hyvin, ja ulkoilu myös rakentaa luottamusta ympärillemme. Kun olemme sisällä kotona, niin Fera pitää turvapaikkanaan sohvanalustaa, ja kipittää sinne aina kun säikähtää jotakin (mm. minua). Nyt taas ulkona Fera turvautuu minuun tuntiessaan olonsa pelokkaaksi tai epävarmaksi. Fera on monta kertaa kipittänyt ulkona jalkojeni alle kun olen kyykistynyt, tai kiivennyt syliini. Näin tapahtui esimerkiksi, kun yht'äkkiä alkoi sataa ollessamme ulkona. Fera ei pitänyt tästä yhtään (omaehtoinen kastuminen on jees, kaikki muu vesi on kamalaa!), ja neiti kiipesi syliini sateensuojaan. Pidin Feraa jonkin aikaa sylissäni ja suojasin tyttöä vedeltä. Vaikutti siltä, että Fera olisi voinut jopa nukahtaa siihen paikkaan!      

            
Olen tottakai kantanut ulkoillessamme ahkerasti kameraa mukana, ja yrittänyt saada Ferasta hyviä kuvia. Kuten jokainen näädän omistaja varmasti tietää, joskus niiden kuvien napsiminen on vain aivan mahdotonta! Vasemmassa reunassa on palkki, jossa on niitä yleisimpiä kuvia, joita tällaisesta vauhtihirmusta olen saanut. Näitähän olisi toki riittänyt kymmeniä lisääkin  tähän, mutta etteköhän noistakin saa suhteellisen selvän käsityksen turhautumisestani..                                                                             

 Emme päässeet vielä kokeilemaan ostamiani vaaleanpunaisia valjaita, sillä luulen niiden olevan hieman liian isot. Tai oikeastaan olen ostanut jo kahdet samanlaiset ensimmäisten kadottua mystisesti. Toisella ostokerralla kävin Kannelmäen Faunattaressa (jossa samat valjaat olivat 8e kalliimmat!), ja kassalla ollessani ajattelin sitten ääneen, että toivottavasti eivät ole liian isot pienelle frettitytölleni. Suunnilleen minun ikäinen myyjä kävi katsomassa, josko heiltä löytyisi pienempiä valjaita, ja palasi mukanaan freteille tarkoitettujen valjaiden kera. Nämä ovat siis nuo punaiset kuvissa näkyvät valjaat (jotka juuri ja juuri meni Feralle, oli melkein liian pienet!). Valjaat olivat viimeinen kappale tuota kokoa ja väriä, niistä puuttui hihna ja pakkaus oli revitty rikki. Hmm.. näitä tuskin olisi voinut täyteen hintaan myydä kenellekkään, joten myyjä antoi ne minulle kaupan päälle!

Ja Fera muuten on tätä kirjoittaessani leikkinyt tuossa vieressä jo parikymmentä minuuttia tyhjällä keksipaketilla... Onkohan tytöltä virikkeet vähän vähissä... :D

Ja jotta ette nyt aivan pettyisi, myönnän antaneeni tuossa aiemmin hieman ehkä väärintulkittavan argumentin noista Ferasta otetuista kuvista ulkona. Jos aivan totta puhutaan, niin olen saanut neidistä aivan upeita kuvia! Ja saattekin ihailla niitä samantien!











Olemme siis ulkoilleet onnistuneesti päivittäin, ja meillä menee muutenkin paremmin kuin hyvin! Fera on ilmoitettu Espoossa 28.07 järjestettävään Kesäpiknik -näyttelyyn, joten siellä varmasti näen joitakin ihmisiä. Lisäksi odotamme edelleen, josko saisimme noin 4-5viikon kuluttua hakea toisenkin suklaaneitokaisen Pickpocket's Ferretsiltä! Pennut alkavat jo olla siinä iässä, että mitään käänteentekevää enää tuskin sattuu, joten näillä näkymin saamme kuin saammekin perheenlisäystä elokuussa! Yksin en halua näätäsiä pitää, omasta mielestäni niitä pitäisi olla vähintään kaksi, ja meillä se varmaankin menee niin, että enempi parempi! ;)

5. heinäkuuta 2012

Opitaan uutta (ja vanhaa)



Eilistä sohvan tutkiskelua omatoimisesti..
Fera on nyt siis ollut täällä kotona jo kuukauden, neiti on oikeastaan tällä hetkellä päivää yli 3kuukautta iältään. Kuukausi on mennyt suhteellisen nopeasti normaalissa arjessa ja pikkuisen kouluttamisessa ja neitiin tutustumisessa. Neiti osaa kyllä edelleen purra aika lujaa, joskin kertaakaan ei keneltäkään ole verta tullut. Pureminen ei siis ihan toivotonta ole, eikä sitä kokoaikaa tapahtu, lähinnä kun Fera on turhautunut, tylsistynyt tai leikin keskellä oikein riehaantuessaan, silloin saattaa hammasta tulla ja kovaa.

Oikeastaan jos totta puhutaan, niin olin kyllä aluksi ehkä hieman yllättynytkin siitä kuinka kiltti tyttö on nuoresta iästään huolimatta. Vaikka kyllä tästäkin neidistä sitä rasavilliä löytyy, eikä tarvitse edes kovin pitkään etsiäkkään!
Mutta: ensimmäisten päivien jälkeen Fera on tehnyt tarpeensa täysin poikkeuksettomasti hiekkalaatikkoon! Tästä olen kyllä niin ylpeä. Tuo poika kun oli ihan toista maata, vaikka hänkin jotenkin oppi sanomalehtilaatikkoon, niin huteja oli, tuli ja meni. Mutta näinhän se usein on, että tytöt ovat  siistimpiä oli kyse eläimistä tai ihmisistä! ;)

Ja nyt neiti on kovasti opetellut kiipeämään sohville, pöydille ja muihin paikkoihin, joissa näätä aiheuttaa omistajalle päänvaivaa. Tosin, itse olen sitä mieltä että sohva on sallittu paikka näädille, mutta poikaystäväni ei ole oikein samaa mieltä, sillä toiselta sohvalta pääsee juuri sopivasti aisan yli hyppäämään sänkyymme, ja toiselta taas samaisen aidan yli eteiseen.
Fera on kuitenkin valvontani alaisena ollut temmeltämässä molemmilla sohvilla, viimeksi juuri eilen.Tästä saattekin nähdä hieman kuvia samantien!



      Kuvissa on Feran uusi ja uskollinen Mustista & Mirristä ostettu siililelu, joka vikisee                pelkästä hipaisusta. Tästä on tullut ihan suosikkilelu meillä, ja kun vähän vikisyttää siiliä, niin neiti kiitää salamana paikalle. Oli kyllä niin onnistunut ostos kun vain voi olla, suosittelen lämpimästi muitakin näätäsilleen tällaisen ostamaan!


Sohvan selkänojan takana on näin kiva leikkiä!
Ostettiin Feralle myös neidin ensimmäiset valjaat, sellaiset söpöt vaaleanpunaiset paitamalliset. Harmi vain, ettei viellä olla päästy kokeilemaan niitä oli tuossa lauantaina kyllä tarkotus, mutta ikävä kyllä poikaystäväni laittoi ne silloin ostopäivänä "hyvään" talteen ettei vaan häviä eikä muista enää minne laittoi ne! Etsin koko kämpän ympäri kaapit, laatikot, pöydät, hyllyt, KAIKKI mahdolliset paikat eikä valjaita löytynyt. On katsottu myös ruoka- ja astiakaapit, lääkekaappi ja jääkaappikin...! Että juu, todella hyvään talteen tosiaan laittoikin...
Ja tokihan ne siis olisi tuosta pöydältä mihin niitä itse olin ensin laittamassa kadonnut jonnekkin. No, eihän sille nyt enää mitään voi. Huomenna vaan uusia valjaita ostamaan.

Ja jos nuo valjaat nyt jostain sattuu löytymään sen jälkeen kun uudet on jo ostettu, niin ei sekään yhtään haittaa. Meille on nimittäin todennäköisesti muuttamassa kuukauden päästä toinen pieni suklaatyttönen, niin sittenpähän on molemmilla neideillä valjaat. Tyttö on varattu jo ajat sitten, ja kasvattajakin oli nyt yhden suklaatytöistä minulle varannut. Eli jos kaikki menee hyvin, niin Fera saa elokuussa leikkikaverin tänne. Olisihan se kyllä niin hyvä että tyttö saisi tänne lajitoverin, minullakin kun elokuussa jatkuu taas (saa nähdä kuinka hyvällä menestyksellä) opiskelu.
Niin, ja vaikka viime postauksessa kirjoitinkin, että Feran sisko olisi saattanut olla muuttamassa meille, niin erittäin ikävistä syistä johtuen ei Brise meille muutakaan.

Fera pitäisi nyt käydä rokottamassakin, täytyypä varata eläinlääkärille aika. Harmi kyllä ettei tuohon joukkorokotukseen voitu osallistua, sillä palkkani on juuri täydellisen sopivasti viikon myöhässä! Palkkani olisi siis pitänyt tililläni olla perjantaina 29.06 mutta eipä paljon näkynyt..
Onneksi soitettuani palkanlaskijalle, sain tietää palkkani tulevan nyt sitten seuraavana perjantaina, eli huomenna! Huomaa kyllä olevan kaupungin työpaikka..
Olin aivan pulassa, kun palkka ei ollutkaan tullut kun Vauhti-Raksulta oli tulossa koko kuukauden ruoat eilen keskiviikkona, mutta onneksi isäni suostui nyt kustantamaan Feran tämän kuukauden ruuat (joihin valehtelematta menee melkein 50euroa kuukaudessa!). Toivottavasti ei ihan kuitenkaan tuplaannu tuo ruokaan menevä raha nyt sitten jos toinenkin neiti tänne muuttaa!