Toissalauantaina oltiin frettien kanssa tämän näyttelykauden viimeisessä frettinäyttelyssä, nimittäin otsikossakin kuvatussa, lyhyemmin WCWFS:ssä Raisiossa. Kyseessähän on Suomen toiseksi suurin frettinäyttely, jonka järjestelyt on aina tehty kiittämisen arvoisesti. Vaikka päivän alku näyttikin vähän huonolta, alkoi loppupäivää kohden sujumaan! Herätys taisi olla soimassa puoli kuudelta, mikä tarkoitti kolmen tunnin unia - ihanaa! No, sainpas sitten nukuttuakin hitusen pidemmät yöunet, kun en herännyt kännykän piipitykseen ennen puoli seitsemää! Kyyditsijänä toiminut äitinikin oli vahingossa laittanut herätyskellon soimaan tunnin liian myöhässä, sopiva yhteensattuma! Siitä sitten hirveällä kiireellä päästiin lähtemään tunti alkuperäisestä aikataulusta jäljessä, ja tulipa siinä sitten pimeässä väsyneenä ajettua oikean liittymänkin ohi alkumatkasta. Aikamoinen lenkki tuli kierrettyä, mutta oltiin kuitenkin perillä vain puolisen tuntia myöhässä. Pienen alkusäädön jälkeen (frettieni numerolappujen etsimisen, siis) saatiin fretit kirjattua sisään ja näyttelyaitauksellekin löytyi sopiva paikka keskeltä salia.
Meinasin saada sydänhalvauksen huomattuani että Feran luokka oli aika alkupäässä, mutta arvosteluthan eivät kulkeneet iha numerojärjestyksessä. Onneksi näyttelypaikan seinälle ilmestyi luokkien arvioidut arvosteluajat, niin ei tarvinnut hätäillä. Ehdin ihan hyvin laittaa fretit valmiiksi, joskin Mojiton kanssa jäi kynsien viimeistely tekemättä. Neiti kyllä tykkääkin manikyyreistä niin vähän, että aika vääntöä se varmasti olisi ollutkin. Porukkaa oli paikalla hyvin, ja paikkakin oli ihan mukava.
Erikoista näyttelyssä oli italialaiset tuomarit, jotka olivat kaikille täysin uusia tuttavuuksia. Kukaan ei siis osannut odottaa minkälaisia tuloksia sieltä tuleekaan. Italiassahan fretit ovat reilusti pienempiä kuin pohjoismaiset köriläät, ja etukäteen oli paha sanoa, onko se koko sitten tuomarien mielestä hyvä vai huono juttu. Tuomarointi sujui nopeasti, ja arvostelu erosi todella paljon totutusta arvostelutavasta. Tuomarit jättivät freteiltä kokonaan tai lähes kokonaan vähentämättä pisteitä asioista, joihin mielestäni täytyy kiinnittää huomiota, ja yleensä aina kiinnitetäänkin. Tarkoitan siis esimerkiksi karvatonta häntää, poikenneita, puuttuvia tai huonokuntoisia hampaita, huonoa turkkia tai vaikkapa ruvella olevaa niskaa. Suurimmalta osalta freteistä ei vähennetty juuri ollenkaan pisteitä näistä eikä niihin jokaisen fretin rakenteellisiinkaan pikkuvikoihin kummoisemmin puututtu. Meiltä nyt oli lähtenyt pisteitä mm. tuomareiden mielestä liian pitkistä kynsistä ja käytöksestä. Puoli pistettä korvien asennosta toiselta. Tuomarit eivät myöskään uskaltaneet käsitellä hybridejä (tai niiden näköisiä, tummia frettejä) puremisen pelossa. Ikävää näiden frettien kannalta olikin, että tuomari saattoi käännyttää tällaisen fretin samantien pois ja merkata arvostelulomakkeeseen sitten tämän olemattomaksi jääneen kohtaamisen perusteella pisteet. Arvosteluperiaatteet poikkesivatkin tutusta tavasta siis todella paljon.
On toki hyvä, että ulkomailta tulee uusia tuomareita näyttelyihin ja näin saadaan vaihtelevuutta tuloksiin ja pistemääriin. Mielelläni myös kuulenkin usean tuomarin arvion fretistäni kuten kaikki muutkin, joten on vain hyvä ettei aina näyttelyissä ole samoja tuomareita. Kuitenkin arvosteluperiaatteiden tulisi mielestäni kohdata edes jonkin verran. On tylsää, jos tuomarin omat mieltymykset ja mielipiteet vaikuttavat arvosteluun liikaa. Tässäkin näyttelyssä esimerkiksi eräs upea, rakenteellisesti hyvä fretti oli saanut luokkansa huonoimmat pisteet, vaikka se on ominaisuuksiltaan ennemminkin sitä voittajaluokkaa. Tämä todennäköisesti johtui siitä, että tuomari on luultavasti pitänyt frettiä tumman värinsä vuoksi hybridinä. Vaihtelu kuitenkin virkistää, ja seuraavassa näyttelyssä asiat ovatkin taas aivan eri tavalla!
Päivä eteni verkkaisesti, ja pian tulikin palkintojenjaon aika. Kukaan ei tiennyt mitä odottaa.. Voittajissa olikin moniakin täydellisiä yllätyksiä, yksi sellainen oli meidän Mojito. Rakas Mojito-rassu ei ollut koskaan ennen voittanut vielä mitään, ja tässä näyttelyssä Moissukka voittikin elämänsä ensimmäisen palkinnon olemalla Luokkansa ensimmäisellä sijalla! Mojito sai oikein nätin ruusukkeen ja hienon palkintoesineen (en keksinyt sille sanaa, verrattavissa pieneen pokaaliin). Fera puolestaan sijoittui luokan 2. sijalle. Noh, arvelinkin oikeastaan että Mojito voisi hyvinkin tulla näyttelyssä toiselle sijalle, kun näyttelyluottelosta luin luokkaan osallistuvia frettejä, mutta yllätyshän tuo silti oli. On se hienoa, että tämäkin pikkuinen sai vihdoin päivänsä. Veikkaisin toisilla tuomareilla tyttöjen sijoituksien vain menneen toisinpäin, joten meidän tuloksiamme ei hirmuisesti muuttanut uudet tuomarituttavuudet. Näyttelyn paras fretti olikin muuten Mojiton veli, suurikokoinen poika sekin! :)
 |
 |
| Palkintojenjakokuvista kiitos Saara Liimanille! |
 |
Tällä kertaa - varmaankin nopeahkon arvostelun myötävaikutuksella - näyttely loppui jopa aikaisin, ja kotiin pääsi ihmisten aikoihin sen tavallisen puolenyön sijaan! Olin niin rättipoikki että osa automatkasta menikin nukkuen, ja kotiin päästyäni laitoin pikaisesti näädät välttämättömine tavaroineen huoneeseensa, ruokin ne ja kissat ja rojahdin tyytyväisenä sänkyyn!
 |
| Mojiton kuvat © Iitu Kaukolinna |
Seuraavaan frettinäyttelyyn onkin nyt lähestulkoon puoli vuotta, sitä siis odotellessa! Melkein tuntuu liian pitkältä tämä tauko näyttelyissä. Tänä vuonna tarkoituksena olisikin osallistua kaikkiin Suomessa järjestettäviin frettinäyttelyihin, ja loppuvuoteen on suunnitelmissa yksi frettinäyttelymatkakin. Innolla odotammekin siis jo seuraavaa näyttelykautta!
Ihania! <3 Oi olisipa ihanaa joskus itekkin osallistua tollaseen frettinäyttelyyn! (siis ihan katselijana vaan)! Voiko tonne tulla yleisöä ja maksaako se jotain? :-)
VastaaPoistaHöh, aika tylsä juttu nämä tuomarit. Mutta sama tullut vastaan itsellänikin ja taitaa olla varmaan kaikissa eläinlajeissa sellaisia tuomareita välillä jotka antaa pisteitä oman mielipiteensä mukaan eikä eläimen ominaisuuksien perusteella.
VastaaPoista