Järjestelmällistä sekasortoa | Taskuvarkaani

17. syyskuuta 2012

Järjestelmällistä sekasortoa

Sainpas kaivettua koulukiireiden, näätäkiireiden ja yleiskiireiden lomasta hieman aikaa bloginkin kirjoittelulle. Tälläkin hetkellä minun kannattaisi kirjoittaa äidinkielen esseetä huomiseksi, ja kaivella kouluun poissaolotodistuksia hyvistä kätköistäni, mutta menköön tämä niiden edelle. Niin, minunhan ei tosiaankaan ollut tarkoitus pitää taas näin pitkää väliä postausten välillä, mutta minkäs teet kun joskus ei vain aika tosiaankaan riitä. En ole ollut tietokoneen äärellä lähestulkoon ollenkaan edellisen postauksen jälkeen, vaan jos minua on näkynyt internetin erilaisilla keskustelupalstoilla, on se tapahtunut niin ihanan nykypuhelimeni välityksellä. Onneksi nykyisin puhelimilla pääsee nettiin, ja sen käyttäminenkin on ihan siedettävää verrattuna niihin ensimmäisiin puhelimiin joilla nettiä pääsi käyttämään.




Sitten asiaan, blogin pääaiheeseen eli fretteihin ja niiden elämään. Frettirintamalla on asiat kohtalaisen hyvin. Fera ei enää pahoinpitele pienempäänsä yhtä rajusti kuin ennen. Oikeastaan asian suhteen ollaan edistytty aika hyvinkin, on ollut niin ylä- kuin alamäkiäkin. Viime päivinä ollaan taas oltu pienoisessa alamäessä. Tuo tyttöjen välinen tappeleminen on muuttunut enemminkin leikkimieliseksi painimiseksi, enää ei kuulu hirveää rääkymistä sohvien alta, tytöt eivät ole 24/7 kiinni toisissaan ja osaavatkin siis nykyään hereillä ollessaan keskittyä myös muihin asioihin kuin toisiinsa. Välillä ovat molemmat eri puolilla kämppää leikkimässä ja touhuilemassa omiaan, syömässä tai jopa nukkumassa eri aikaan. Silti asuntomme on edelleen rajattu kahtia. Tyttöjä ei voi edelleenkään jättää keskenään valvomatta, joten öisin niitä on pidettävä erillään. Olen aidannut pienemmän puolen asunnosta Playpenillä Mojitolle, ja loput on sitten Feran käytettävissä nukkuessani tai meidän molempien poissaollessa. Onneksi kuitenkin minun ollessani koulussa kundikaverini on yleensä kotona (ellei nuku) ja tyttöjen erillään pito rajautuu lähinnä yöaikaan. Tälläkin hetkellä ne oikeastaan vetävät molemmat sikeitä tyytyväisenä Mojiton alueella. Laitan tyttöjä välillä Mojiton alueelle yhdessä, vaikkei tässä nyt enää missään tutustuttamisvaiheessa ollakaan, frettien ja usein myös muiden eläimien tutustuttaminen luonnistuu parhaiten puolueettomalla maalla. Tässä tapauksessahan alue ei täysin puolueetonta ole, sillä sehän on Mojiton aluetta, mutta on parempi totutella frettejä nättiin yhteiseloon mieluummiin tulokkaan alueella kun kodissa jo valmiina olleen, tulokasta kurmuuttavan fretin alueella.

Niin, jos meillä on näin hyvin mennyt, miksi minun täytyy edelleen pitää frettejä öisin erillään? Tähän löytyy erittäin yksinkertainen syy, joka on (ehkä hieman liioitellusti) demonifrettini Fera. Tiesittekös muuten, että Fera tarkoittaa latinankielellä petoa. Tyttö on nimensä mukainen. Jos olisin nimen merkityksen tiennyt, olisin nimennyt neidin Enkeliksi... ;D

Useimmiten tytöt siis leikkivät ja painivat ihan siedettävästi, mutta välillä ihanan ja rauhallisen, hellien putputuksien ja ilon vaimeiden mutta innokkaiden äänien täyttämän hiljaisuuden rikkoo äkillisen kivun huuto pienen albiinolapsemme suusta. Fera saa aina välillä, joko liikaa innostuttuaan tai Mojitoon ärsyynnyttyään jotakin ihmeen hepuleita jolloin se kurittaa pienokaista taas aivan tosiaan, käy kurkkuun kiinni ja riuhtoo menemään. Tuo ei enää ole leikkiä, kun pienempi huutaa ja uikuttaa isomman kynsissä ja hampaissa, jolloin tytöt on erotettava ja Fera lähtee usein jäähylle rauhoittumaan. Onneksi olemme kuitenkin koko ajan matkalla parempaan päin, ja voin vaikka pistää pääni pantiksi siitä, että tytöt tulevat olemaan vielä ylimpiä ystävyksiä. Toivottavasti ne vain ovat sitä Finnish Ferret Festivaliin mennessä, joka on jo ensi kuussa. Olisi ikävää pitää tyttöjä samassa Playpenissä niin, ettei Mojito-rukka saisi Feran ärsyyntyessä edes mennä nukkumaan rauhassa. Uskon kuitenkin tyttöjen siihen mennessä leikkivän nätimmin, onhan meillä nytkin mennyt jo paljon paremmin kuin ensimmäisen viikon aikana. Tytöt nukkuvat edelleen Mojiton alueella molemmat erittäin tyytyväisenä, ja Mojito lipoo kielellään huuliaan unissaan, välillä heilutellen tassujaan samaan aikaan ilmassa. On se kyllä aivan uskomattoman suloinen näky.



Niin, ja jos ette tiedä nykyisistä frettiemme tilakäytännöistä, niin edellisen postauksen kirjoituksista poiketen asuntomme on siis jaettu kahteen osaan Playpenillä. Hankalanmuotoisen asuntomme vuoksi alueet tosin ovat todella eri kokoiset; pienempi alue on kooltaan noin 6m2, kun taas isompi alue, joka on Feralla öisin ja meidän molempien poissaollessamme käytössä taas kattaa käytännössä koko lopun asunnon vessaa lukuunottamatta. Asunto on siis kokoluokkaa 38m2, jonka lisäksi suuri, noin 6neliöinen parveke, on siedettävän lämpöisinä päivinä myöskin Feralle käytössään. Ja Mojito-raukka joutuu viettämään aikansa öisin pienemmässä tilassa. Itselleni tulee tästä hieman huono omatunto, mutta se on Mojiton kannalta parempi, sillä jos tytöt ovat keskenään valvomatta ja Fera sattuu kilahtamaan, ei Mojitolla ole mitään paikkaa jonne päästä isompaansa karkuun. On vain paikkoja, jonne Fera pääsee muttei Mojito. Kuitenkin tytöt ovat aina hereilläollessamme koko päivän aamusta iltaan (satunnaisia poissaoloaikoja lukuunottamatta, jolloin kotona ei ole ketään ihmistä valvomassa). Onneksi ne osaavat olla pienemmässäkin tilassa, kuten aidan pienemmällä puolellakin nätisti nykyään. Tytöt eivät siis enää ole öisin toinen keittiössä ja toinen vessassa, tuo järjestely oli käytössä vain pari ensimmäistä yötä Mojiton saavuttua ennenkuin saimme rajattua asunnon kahtia. Onneksi kohta Playpenin voi jättää pois ja tytöt viettävät loppuelämänsä keskenään samassa tilassa. >:) Oikeastaan Playpenillä rajataan sänkymme (käytännössä pelkkä patja lattialla), tyttöjen pentuajaksi. Kun tytöt ovat hieman vanhempia ja täysin puruvarmoja, niin ovat molemmat kaikin mokomin enemmän kuin tervetulleita viereeni nukkumaan sänkyyni, joka onkin varmaan paras tunne jonka fretinomistaja voi mielestäni saada. Siis se tunne, kun pikkuinen on oppinut luottamaan sinuun niin paljon, ja kiintynyt sinuun täysin nukkuakseen vieressäsi öisin. Siitä lisää ehkä sitten kun se joskus on tytsyjen kanssa ajankohtaista. (:

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, frettien tutustuttamiseen ja totuttelemiseen sopii parhaiten täysin puolueeton maaperä, kuten vaikkapa raikas ulkoilma ja ei-kenellekään kuuluva jokamiehen metsä, polku, ruohokenttä tai ihan mikä vain. Ulkona ollaan täysin puolueettomalla maaperällä jota kumpikaan näistä karvakuonoista ei omista. Ulkona ollessa hyvä asia on myös se, että ulkona on niin paljon kiintopisteitä, joihin fretit kiinnittävät huomionsa eivätkä siis näin ollen välitä toisistaan ollenkaan. Näitä ovat jokainen uusi asia, kasvi, rakennus, oudot hajut, ja oikeastaan aika pitkälti kaikki mitä pihamaalta nyt sattuu löytymäänkään. Freteillä on niin kiire ja into päällä päästä tutkiskelemaan paikkoja lähestulkoon pakonomaisesti eikä niitä kiinnosta toverinsa samalla tavoin kuin oman kodin seinien sisäpuolella. Näin tytöt ainakin toimivat kun olemme yhdessä ulkoilemassa. Tosin Mojito hieman matkii Feraa; kun Fera juoksee, sekin juoksee, kun Fera kävelee, Mojitokin hipsuttelee hiljaa kunnes Mojito alkaa Feran tahattomasti näyttäessä esimerkkiä loikkimaan ruohikon seassa. Onkin aika mahtavan näköistä kun nuo menevät ulkona välillä iha peräkanaa, Fera edessä ja Mojito hieman jäljessä. Toki Feran ja Mojiton ulkoiluttamisessa on omat hankaluutensa, sillä niillä on ulkoilun suhteen vielä täysin erilaiset odotukset sekä tarpeet ja tottumukset. Fera haluaa aina juosta vauhdikkaan, pitkän lenkin paljoa hidastelematta lukuunottamatta satunnaisia pysähdyksiä. Mojito taas taapertaa hieman kömpelösti ja hitaasti perässä lukuunottamatta satunnaisia spurtteja. Mojitohan tosin on vasta totuttelemassa ulkoilemiseen, eikä siltä näin ollen voi edes odottaa Feran tahdissa pysymistä. Onneksi minun ei tarvitse ulkoiluttaa tyttöjä kerrallaan yksin, vaan kundikaverini auttaa, ja taluttaa toista. Yleensä minulla on se perässä laahaava Mojito ja Teemulla jo hieman vauhdikkaampaan, sanotaanko koiramaisempaan lenkkeilyyn tottunut Fera. Tosin Ferankin vauhti lenkkeillessä on hieman hidastunut ja muuttunut epärationaalisemmaksi kuin Mojito on ollut mukana. Välillä Fera pysähtelee eikä tahdo lähteä liikkeelle, pistää vastaan ja mutkittelee mitä kummallisimpia reittejä. Yksin Feran kanssa ollessa lenkillä se ei tätä tee, mutta ymmärtäähän sen, että tuollainen matkaa hidastava ja ehkäpä jopa hieman ulkoilukokemusta pilaava vauveli saattaa välillä ärsyttää jo kunnon ulkoiluun tottuneelle fretille. Nyt kaikki se uusi ja hauska ei ole enää yksin Feran, vaan se pitää jakaa Mojiton kanssa. Fera ei aina enää yksin saa päättää reittiä, vaan Mojitokin saattaa osallistua päätökseen. Lisäksi Feran ollessa vauhdissa täytyy välillä pysähdellä osottamaan Mojitoa, ja sitten kun Fera haluaisi haistella jotakin onkin tuo pikkuinen vetämässä toiseen suuntaan hirmuista vauhtia.



Odotankin jo innolla sitä, kun tytöt ovat oppineet ulkoilemaan yhdessä (jos edes oppivat), ja voin ulkoiluttaa molempia yksinkin. Kokeilin nimittäin tätä, kun Teemu oli käymässä kaupassa ja me kävelimme Siwan piskuista pihamaata edestakaisin tyttöjen kanssa. Eihän siitä mitään tullut, molemmat vetivät eri suuntiin, ja hihnat menivät solmuun. Siihen hässäkkään vielä päälle sekin, että yhtäkkisesti kaupan oven edustalle olikin kerääntynyt lähes kymmenhenkinen ihmisjoukko, illalla juuri ennen sulkemisaikaa varmaan koko Stadin pienimmän Siwan pihamaalle. Ja kaikki kyselivät ja halusivat silitellä ja ihmettelivät ja halusivat tutustuttaa koiriansa fretteihin. Onneksi muutamien lapsien siliteltyä tyttöjä ihana poikaystäväni tuli ulos kaupasta ja pelastamaan meidät tuon ihmisjoukon keskeltä. Taisivat hieman pettyä kun lähdettiin ehkä hieman äkkiseltään, mutta siinä tilanteessa oli ehkä hieman liian vähän tilaa. Kyseisen kaupan pihamaa kun ei kahta metriä leveämpi ole.


Kaikeksi onneksi Feralle sopivat Doussin vanhat H-malliset valjaat kuin nakutettu, eikä minun tarvinnut neitokaiselle vielä ostaa uusia valjaita. Mojito sai Feran vanhat, punaiset "vauvavaljaat," joiksi niitä kutsun. Ostan niin nykyisille kuin tulevillekin freteille niiden lähennellessä täysikasvuisen kokoaan, jokaiselle omat H-valjaat, ja pidän nuo punaiset uusien tulokkaiden valjaina. Ne kun ovat niin täydelliset pienellekin pennulle, ja sopivat fretille kuitenkin koko pentuajan. Pienelle fretinpennullehan voi olla todella vaikeaa löytää sopivia valjaita, joista se ei pääse livahtamaan ulos ja jotka ovat tarpeeksi tukevat ja pitävät fretin päällä, sillä koon pitää olla todella pieni. Tästä syystä nuo valjaat ovat kuin unelma. Ostin ne Faunattaresta 20 eurolla, ja nuo ovat siis kaikkein pienintä kokoa. Ainakin noiden pienintä kokoa edustavien valjaiden paketissa oli fretin kuva, ja ne tuntuvatkin olevan kuin freteille suunnatut. Myös muista eläinkaupoista löytyy samantyylisiä, paitamallisia valjaita rottavaljaiden nimikkeellä. Ainakin Musti & Mirrin verkkokaupassa näitä on joskus ollut, vaikken tosin itse liikkeestä sellaisia löytänyt. Kaneille ja marsuille tarkoitetut paitamalliset valjaat ovat yleensä aivan liian suuria suurimmalle osalle freteistä, toki suurempikokoisia, täysikasvuisia uroksia lukuunottamatta. Minulla oikeastaan onkin yhdet turhaan ostetut, liian suuret kaninvaljaat tuolla kaapissa käyttämättömänä, joten ei kannata tehdä samaa virhettä kuin minä olen tehnyt. ;)
Kun tytöt ovat joskus tulevaisuudessa täysikasvuisia, ajattelin todennäköisesti teetättää tai tilata Ferret Couturesta molemmille omanväriset valjaat, kuten muillekin mahdollisesti joskus tuleville freteilleni. Mojito saa pinkit (kuten tämänhetkinen talutushihnansakin) ja Fera turkoosit. Kaksi jäljelle jäävää väria taisivat olla violetti ja vihreä, sillä tuonvärisiä, todella söpöjä talutushihnakeloja saa ostettua yllämainitusta Musti & Mirristä. Minulle ei varmaan voi sitten koskaan enempää näätäsiä tulla kun ei värit riitä pidemmälle! x) 
Heh, ehkäpä tässä on nyt jo tarpeeksi asiaa valjaista..









Yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoitella blogiin elämäntapahtumistamme hieman useammin kuin kahden viiko välein. Tarkoituksena olisi yrittää syyskuun aikana saada normaalien postauksien lisäksi vielä tehtyä Doussi-pojullemmekin oma esittelysivunsa, sekä toivon mukaan myös yksi asiapostaus, jonka aihetta en ole vielä tarkkaan päättänyt, sillä minulla on niin paljon kirjoitettavaa ja sanottavaa fretteihin liittyen.

9 kommenttia :

  1. Mistä fretit kannattaa ostaa? Olen siis hankkimassa frettiä mutta en meinaa löytää niitä myytävänä mistään. Kasvattajien sivuilla ei lue onko poikasia vapaana eikä kaikilla edes ole nettisivuja.

    Haluaisin pentua, mielellään luovutusikäisen mutta jos en löydä pentua mistään kannattaako sit ottaa vanhempi kodinvaihtaja fretti? Ovatko suomalaiset vai ulkomaiset fretit parempia tai terveempi tai löytyykö niistä ylipäätään eroja, kun ajattelin että voisin ehkä ottaa virosta jos en saa suomesta pentua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fretti tulee aina ostaa Suomen Frettiliiton hyväksymältä viralliselta frettikasvattajalta. Virallisilla kasvattajilla on puhtaat ja terveet, hyväsukuiset linjat joiden eteen on tehty monien vuosien työ ja jokainen kasvatusyksilö hyväksytetään lautakunnan edessä. Pennuille annetaan parhaat mahdolliset eväät hyvään ja terveeseen elämään ja esiopetetaan jo kasvattajalla puremattomiksi ja laatikkosiistiksi. Esimerkiksi sekä Fera että Mojito ovat osanneet käydä 98prosenttisesti hiekkalaatikolla jo kasvattajalta tullessaan. Toki nyt myöhemmin on tullut mielipiteiden esittelyä ulko-oven eteen.

      SFL ry:n viralliset kasvattajat löytyvät osoitteesta www.frettiliitto.fi. Siellä on linkit jokaisen kasvattajan sivuille. Kaikilla kasvattajillahan siis on kotisivut, ja nuo ovatkin ainoat oikeat kasvattajat koko suomessa. Tähän aikaan vuodesta harvoin on enää vapaita pentuja, sillä kevät ja kesä on se kuumin pentusesonki - ja oikeastaan ainoa sesonki. Pentuja kysellään ennenkuin ne syntyvät, jo talvella yleensä tiedustellaan pentuja. Myöhäisille ei välttämättä riitä ollenkaan, ja pennut menevät parhaisiin koteihin. Eli jos huono kotiehdokas kysyy talvella, ja hyvä kesällä niin kyllä se siihen hyvään kotiin menee. Kasvattajat luovuttavat pentuja yleensä vain sellaisille jotka edes osittain raakaruoalla ja joilla fretin ei tarvitse asua häkissä. Nuo asiat siis auttavat. Tänä vuonna kyllä tuskin enää pentua saat, joten ota nyt talvella hyvissä ajoin lähetät viestiä itseäsi eniten miellyttävälle kasvattajalle. Tällä välin sinulla on aikaa opiskella kaikki mahdollinen freteistä netistä, ja vaikka kirjoistakin. Pennun saadaksesi sinun tulee vakuuttaa kasvattaja siitä että olet pennulle paras mahdollinen, loppuelämän koti.

      Suosittelen ottamaan pennun, sillä aikuinen fretti on yleensä vaikeampi kouluttaa ja on pidempi prosessi saada se luottamaan itseesi. Varsinkin jos sen luottamusta ihmisiin on jo rikottu, tekemällä siiyä kodinvaihtaja eli myymällä sr uuteen kotiin.

      Suomessa, virallisilla kasvattajilla on terveet ja hyvät linjat. Ei kannata ottaa Virosta mitään pimeää frettiä, tai suomalaiselta pimeältä kasvattajalta, sillä freteillä on luokattoman huonot suvut joista löytyy vakavia sairauksia, sisäsiittoisuuttakin ja muita ongelmia. Pennut saattavat olla sairaita jotullessaan, ja menehtyä hyvinkin nuorena. Tänäkin kesänä on taas tullut useita tällaisia tapauksia niin surullista kuin se onkin.Virossa on kuitenkin eräs hyvä frettikasvattaja kasvattajanimellä Valgetuhkur.

      Eri maalaisien linjojen terveydellisessä tilassa on suuriakin eroja. Minulla ei mitään tilastotietoa ole, mutta itse suosin lähinnä puhdas-venäläissukuisia linjoja, ja unkarilaista sekä saksalaista linjaa olevan fretin voisin ottaa. Viralliselta kasvattajalta otettaessa ei kuitenkaan linjojen alkuoerämaa paljoa paina, voit huoleti ottaa pennun mistä tahansa pentueesta. (:

      Poista
    2. Hui, kun tuli pitkä vastaus. O_o Tai siis ainakin puhelimen pienessä näytössä, ei tuo tietokoneen näytöllä varmastikaan näytä niin pitkältä.

      Poista
  2. Ihania frettejä! <3

    VastaaPoista
  3. Eikö kahden fretin (varsinkin pennun) ulkoiluttaminen ole aika hankalaa samaan aikaan? Ne eivät ole yleensä ihan yhtä helppoja kun koirat.. Luuletko että frettisi oppivat ikinä ulkoilemaan nätisti yhdessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fera ulkoilee hihnassa oikein hienosti kuin koira konsanaan, mutta Mojito on vasta totuttelemassa ulkoiluun. Mojito on hieman hitaammanpuoleinen ulkoillessa. Kyllä se vielä on hieman hankalaa taluttaa yksin molempia. Kunhan Mojito oppii pysymään tahdissa ja tottuu ulkoiluun niin kyllä noiden kanssa on varmasti mukava käydä kävelylenkeillä.

      Kyllä monet fretit juoksevat hihnassa ripeästi pitkiäkin lenkkejä koirien tavoin. Tottakai tyttöjä pystyy yksinkin ulkoiluttamaan yhdessä jonkin ajan päästä. Kaksi frettiä on vielä helppo lenkittää, useammasta samaan aikaan en tiedä. En kuitenkaan usko että kukaan minkään viiden fretin kanssa käy kerralla lenkillä. ;)

      Poista
  4. Hei!

    Mistä oot ostanut tommoset punaset "liivi malliset" valjaat fretillesi? Olen etsinyt omille monstereille tuommoisia :O

    VastaaPoista
  5. Nuo ovat Fauunattaresta (Kannelmäen Faunattaressa ainakin pitäisi olla), ihan fretin kuva oli paketissa, tai ainakin pienimmän koon paketissa. Itse sain nuo kaupanpäälle kun olivat viimeinen kappale, hihna puuttui ja paketti oli revitty rikki, mutta hintaa noilla olisi ollut 19,95e. Noita on punaisia ja tummansinisiä. Nuo ovat pennuille ainakin todella hyvät kun ovat ainoat tarpeeksi pienet, mutta nyt kun pentu painaa reilu 1300g, ovat nuo pienintä kokoa olevat liian pienet eivätkä meinaa mennä kiinni. Voi olla, että tuosta seuraava koko olisi sitten sopiva, sillä nuo tosiaan ovat aivan pikkiriikkiset.

    Musti &Mirrillä on ainakin verkkokaupassa rotille/freteille tarkoitettuja, ja 24pets.fi -verkkokaupassa ihan freteille tarkoitettuja. Suosittelen sellaisia joissa on tarranauhakiinnityksen lisäksi myös klipsi, ainakin kaulassa sillä kun tarra kuluu ja menee huonoksi, ne repeää todella helposti auki. Meillä onkin molemmat tytöt pariin otteeseen päässyt valjaistaan irti, mutta niissä on ollut tosin muitakin tekijöitä (esim. puunhaarassa valjaiden hankaaminen ja valjaiden liian pieni koko jolloin tarralla ei ole yhtä paljon kiinnitettyä pinta-alaa, tai joskus myös ihan vain se, että itse olen laittanut liian löysälle). Niin ja kaninvaljaat ovat tytöille liian suuret, mutta yli parikiloiselle urokselle sopisivat varmasti paljon paremmin kuin alle 1,5 kiloisille naaraille. Kanien liivimallisia valjaita myydään tietääkseni useimmissa eläinkaupoissa. Niiden kanssa vain kannattaa koon kanssa olla tarkkana ja vaikka avata paketti varovaisesti kaupassa ja ihan katsoa näyttävätkö liian suurilta vai sopivilta.

    Onnea etsintään ja toivottavasti löydät monstereillesi sopivat valjaat! :-)

    VastaaPoista

Jätäthän meille tassunjälkesi!