Totuttelukysymyksiä | Taskuvarkaani frettiblogi

8. syyskuuta 2012

Totuttelukysymyksiä

Näköjään olen onnistunut muuttamaan sanojen 'huominen' ja 'ylihuominen' merkitystä, kun kirjoitin 02.09.2012 väsääväni uuden postauksen vauvelimme Mojiton kotiutumisesta huomenna tai ylihuomenna. Käsitteet venyivätkin viideksi päiväksi kotiutumiskiireiden vuoksi.

Hain pienenpienen hillerivauvamme kotiin myöhään maanantai-iltana. Siis tosiaankin pienen; kasvattaja punnitsi Mojiton painavan jotakin 800grammaa, kun kaikki veljet ja siskot ovat jo satoja grammoja suurempia. Eihän Mojito siis normaaliksi fretinpennuksi mikään pieni ole, eihän se herranjestas ole vasta kuin vajaa kolme kuukautta iältään, mutta pieni se on sisaruksiinsa verrattuna. Toivottavasti tyttö saa otettua sisaruksensa kiinni kasvussa.


Mojito on todella eläväinen, iloinen ja leikkisä tyttö. Koko ajan pitää olla leikkimässä jollakin (mielellään keskellä yötä mahdollisimman kovaa ja kimeää ääntä tuottavalla lelulla). Mojitohan ei itsekään ole todellakaan fretti mistään hiljaisimmasta päästä, tyttö ei ole hereillä ollessaan minuuttiakaan hiljaa. Mojito lähinnä putputtelee, uikuttelee, välillä tyttö saattaa vingahtaa, mutta hiljaisuus on tosiaan tytölle tuntematon käsite. Tämä on ihan hyvä juttu, ei ole varmaan mitään piristävämpää kuin pienen leikkisän fretin iloisuutta, uteliaisuutta ja leikkisyyttä kuvaavat  äännähdykset. Olenkin kaivannut tuollaista elämäniloa tänne, sillä kotimme oli ennen Feran tuloa muutaman kuukauden ajan haudanhiljainen. Ai niin, mutta taisinkin unohtaa mainita, että Fera on varmaankin hiljaisin fretti jonka olen koskaan tavannut. Tyttö kyllä sähisee, sihisee ja tuhisee, mutta siinähän se koko äänivarasto sitten olikin. Joten on ihan mukavaa piristystä kun asunnosta kuuluu taas elämäniloisia, kimeitä äännähdyksiä v*******neen tuhinan sijaan. Ja tätähän tuhinaa olemmekin saaneet Mojiton saapumisen jälkeen kuunnella myöskin tauotta, mutta onneksi pienet painiottelut ovat lisänneet Ferankin äänivalikoimaan hieman uusia ääniä, tosin nekin kaikki kuvaavat tuota yllä mainittua v*********suutta, ärsyyntyneisyyttä, turhautuneisuutta ja niin edespäin...

Nukkuessaan enkeli, valveilla itse piru.
Fera siis suhtautuu pieneen, kimeä-ääniseen valkoiseen punaisin silmin varustettuun ihmeotukseen hieman nihkeästi. Nuo kaksi ovat käytännössä hereillä ollessaan aivan koko ajan kiinni toisissaan, eikä Mojitolla lähestulkoon puoli kiloa kevyempänä ole mitään saumaa päästä läskin Feran alta painiotteesta irti. Fera kurittaa pentua aivan liian rajusti, puree naamasta ja repii korvia. Muutaman kerran olenkin joutunut ne erottamaan toisistaan ja laittamaan isomman jäähylle parvekkeelle. En toki haluaisi aina laittaa Feraa eristykseen, mutta kun se on aina se joka satuttaa toista. Laitan toki Mojitonkin jäähylle heti, näen sen joskus hyökkäävän Feran kimppuun ja purevan liian rajusti mutta eihän se millään pääse niskan päälle, ja se sitäpaitsi vain puolustaa itseään isomman hyökätessä sen kimppuun. Ymmärtäisin Feraa vähän paremmin jos Mojito ärsyttäisi sitä tai tulisi koko ajan liian lähelle, mutta kun ei. Riittää, että Fera näkee Mojiton. Oikeastaan Feran ei edes tarvitse nähdä pikkuista, kun se yrittää etsiä sitä vain ja ainoastaan käydäkseen kiinni. Viime päivinä nuo kaksi ovatkin nukkuneet ainoastaan öisin. Pävisin ne ovat taukoamatta, siis aivan koko ajan kiinni toisissaan. Sen verran käytöstapoja kummaltakin löytyy, että kesken painin annetaan toisen käydä rauhassa hiekkalaatikolla, ruokakupilla ja juomassa. Sitten taas jatkuu. Vaikka Mojito yrittäisi puuhailla jotakin omiaan, on Feran pakko oikein etsiä se vain käydäkseen sen kimppuun. Ärsyttävää toimintaa, vaikkakin olin onneksi osannut varautua tähän. Silti se ei ole mukavaa kuunnella kun pienempi huutaa kuin syötävä, vaikkei se ole mitään tehnyt. Ymmärränhän minä että Feran on osoitettava pikkuiselle paikkansa ja näytettävä olevansa pomo talossa, mutta tietäähän se nyt itsekin ettei Mojito se diktatuuria täällä uhkaa. Mojito kun haluaisi vain leikkiä, se tuskin tajuaakaan miksi se tuollaista kurittamista saa osakseen. Sitä tuskin edes kiinnostaisi olla kahden fretin "lauman" johtaja. Onhan tämä toki Ferallekin äärimmäisen hämmentävää, se kun on talossa ollessaan ollut nämä kokonaiset kolme kuukautta ainoa fretti, ja on näin ollen näistä kahdesta siis se ensimmäinen. Tottakai tämä on Feran reviiriä, jonne Mojito on luvatta tunkeutunut. Tosin, minähän sen tänne ilman Feran lupaa tungin, sikäli kun tosiaan tarvitsenkin luvan fretiltäni emh.. yhtään mihinkään.

Fera ei myöskään päästä Mojitoa omimiinsa paikkoihin, kuten muunmuassa sohvan alle, keittiön nurkkaan tai nukkumisputkeen. Neiti myös on piilottanut paitsi kaikki omat lelunsa, myös Mojitonkin uudet lelut, keneltäpäs muultakaan kun Mojitolta tietenkin. Fera on siis erittäin omistushaluinen, määräileva ja omasta mielestäni hieman kohtuuton pentua kohtaan. Siis hieman kohtuuton vai? Pentu ei saa edes leikkiä rauhassa, ei edes muutamaa minuuttia kun Fera jo syöksyy viivana paikalle. Eilen, kun Mojito leikki eräällä omalla lelullaan iloisena, Fera tuli viemään lelun pennun suusta ja jemmasi sen sohvan alla olevan, sohvan rakenteisiin kuuluvan laudan päälle jota se käyttää hyllynä. Mojitohan ei tuonne tietenkään ylety ja oletankin Feran tienneen sen varsin hyvin. Siltä se ainakin näytti. Musta-oranssi nukkumisputkikin on ollut erittäin suosittu.


Pennun kotiutumisaika on siis erittäin turhauttavaa, pelkästään Feran suhtautumisen vuoksi. Olisihan se mukava jos Mojitokin saisi kotiutua ihan rauhassa, mutta tämä ei nyt sitten onnistu ennenkuin tämä isompi rauhoittuu. Ärsyttää pitää tyttöjä yöt erillään; Mojito on vessassa ja Fera keittiössä. Siellä ne nukkuu molemmat erittäin tyytyväisinä hyvät ja pitkät yöunet, jotka siis kestävät Feralla ainakin koko yön. Ne ovatkin siis herättyään sopivan pirteitä ja energisiä riehumaan koko päivän toistensa kurkuissa kiinni. Tämä siis jatkuu herkeämättä yöhön asti, kunnes laitan molemmat taas lukittujen ovien taakse nukkumaan. Onneksi kummallakaan ei kuitenkaan ole mitään suurempia naarmuja tai rupia, eikä muutakaan pahempaa näkyvää vauriota tappelemisesta, mutta inhottavaa tämä siltikin on. Tai siis, Ferallahan ei tietenkään ole naarmun naarmua, sehän se koko ajan niskan päällä on. Onneksi Mojitollakaan ei ole muutamia pieniä naarmuja lukuunottamatta mitään jälkiä. Asiaa pahentaa vielä se, että otuksia tosiaan on vain nuo kaksi ja pieni kerrostaloasunto, eikä mitään muuta tarpeeksi kiinnostavaa johon kiinnittää niiden huomiota välillä. Jos olisi esimerkiksi enemmän frettejä, olisi jompikumpi pakosti välillä kiinnittynyt riehumaan jonkun muun kanssa. Tai jos olisi 80-neliöinen asunto, voisivat tytöt olla eri puolilla asuntoa melkeinpä kuulemattakaan toisiaan. Toivottavasti tätä ei kestä kauaa ja Ferakin tuosta rauhoittuu. Olisi todella mahtavaa jos nuo nyt asettuisi tuosta lyhyemmässä ajassa, sillä vaikkei kaksikaan viikkoa ole oikeasti pitkä aika, on se mielestäni pienen frettivauvan rääkkämiselle aivan liian pitkä aika. Toivottavasti Fera tajuaa nopeasti, että pieni valkoinen on tullut jäädäkseen. Kyllähän ne tuosta toisiinsa totuttuaan ystävystyvätkin vielä varmasti - niiden on pakko. Ne tulevat viettämään yhdessä vuosia, joten olisi kyllä parempi alkaa tulemaan toimeen. ;)


Sitten hieman vielä Mojitosta, kun koko postaus keskittyykin vain tyttöjen suhtautumisesta toisiinsa. Mojito on todella upean näköinen, puhtaanvalkoinen tyttö. Pienokainen on ollut nämä alkupäivät todella hienosti, tyttö on käynyt hiekkalaatikolla hyvin vaikka tosin ensimmäisenä päivänä vatsan ollessa sekaisin tuli muutama huti, mutta se onkin täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Tämän lisäksi tyttö ei ole purrut minua kertaakaan, josta olenkin todella iloinen. Se ei pure varpaitakaan samalla tavalla kuin Fera tapasi pienenpänä. Tokihan Mojito on varmasti erittäin hämmentynyt tästä tilanteesta ja järjestelystä, kuten muutenkin pentu on muuttaessaan uuteen kotiin. Feran käytöshän nyt ei yhtään tietenkään auta asiaa. Eiköhän sekin tuosta rohkaistu kun saa kunnolla asetuttua uuteen kotiinsa jossa se tuleekin viettämään loppuelämänsä. Tai ei nyt tietenkään varmasti tule viettämään loppuelämäänsä tässä kodissa, kuten ei Ferakaan, sillä aivan varmasti muutan jossakin vaiheessa näätineni. Mojito on vielä todella pikkuinen, mutta eiköhän se tämän talon frettien ruokavaliolla äkkiä kerää massaa lisää. Uskonkin Mojiton kasvavan melkeinpä suuremmanksi kuin Fera, mutta sen näkee vasta pitkän ajan kuluttua. Onhan tuo Ferakin jo aikamoinen möhkäle nimittäin, ja sen tunteekin joka kerta kun sen nostaa syliin. Tuo neiti vain tuntuu niin painavalta käsissä noin pieneksi otukseksi.


Tämä oli tällainen hieman nopeammin kirjoitettu teksti, mutta päivittelen tilannetta pian! Toivottavasti seuraavasti postauksestani saadaan lukea Ferankin rauhoittuneen ja rauhan olevan taas maassa. Se nähdään pian... Lopuksi vielä muutama kuva Mojitosta!


9 kommenttia :

  1. Voi ei eikai vanhempi ole hirmuisen raju pikkaista kohtaan? Varmaan kamalaa kun pentu on hädissään ja toinen käy vain päälle. Upeita frettejä kyllä ovat ja tosi hienoja. Kiva blogikin sulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt onneksi tilanne on edes hieman rauhoittunut ja molemmat osaavat hereillä ollessaan keskittyä välillä myös johonkin muuhun kuin painimiseen. Nykyään tuo tappeleminen on suurimmaksi osaksi leikkimielistä painimista, joskin Fera edelleen päivittäin äityy yhtäkkisesti ihan tosissaan satittamaan pikkuista saadessaan jonkin ihmeen raivarin. Fera ei myöskään oilein osaa lopettaa ollenkaan, vaan jatkaa kunnes ne erotetaat tai se itse väsyy ja menee nukkumaan. Monesti näkee ettei Mojito haluaisi painia, vaan leikkiä leluilla tai tutkia paikkoja. Mutta parempaan päin kuitenkin ollaan, ja voinkin hyvillä mielin pitää tyttöjä jo yhdessä koko ajan öitä lukuunottamatta. Kyllä niistä vielä tulee ylimpiä ystävyksiä. ;)

      Poista
  2. Hei laitahan uusia kuvia frettiläisistä jo kohta! Haluisin kovasti nähdä uuesta pennusta kuvia! Kerrothan myös onko tyttöset tulleet toimeen jo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyrin huomisen tai ylihuomisen aikana istuttamaan itseni tietokoneen äärelle ja kirjoittamaan kunnon postauksen tytöistä, yhteisistä ulkoiluhetkistämme ja yleisesti kuulumisista, sekä tietysti tyttöjen suhtautumisesta toisiinsa. Lisäksi olisi tarkoitus tämän kuun aikana toivottavasti kirjoittaa yksi asiapostaus ja tehdä Doussillekin oma esittelysivunsa. Toivottavasti saan nyt otettua itseäni niskasta kiinni jotta saisin pidettyä tätä blogia hieman aktiivisemmin.

      Poista
    2. Heh, sainpas heti tänään aikaiseksi kirjoittaa sen uuden postauksen, ja joko huomenna tai ylihuomenna tuleekin sitten taas uusi, tosin hiukan lyhyempi postaus, joka on minulla jo valmiina mutta pidänpäs teitä hieman jännityksessä. Ei kaikkea nannaa heti, niinhän se freteilläkin menee. ;)

      Poista
  3. Niin ja syökö pieni pentu muka kerralla noin paljon kun tossa lautasella albiinon syömiskuvissa on? O_o Eikai noin pikkuiset eläimet voi hirveitä syöppöjä olla pennut varsinkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä fretit syö aika hirmuisia määriä, varsinkin pennut. Tuon verran olen yleensä laittanut yöksi mutta Mojito saattaa vetäistä koko lautasellisen nassuunsa samantien, joten olen muutaman kerran joutunut laittamaan vielä lisää yöruokaa jottei herätessä yllätä nälkä. Joka aamu lautaset ovat tyhjiä. Laitan Feralle siis samanlaisen, oman lautasellisen yöksi. Omat frettini syövät tuollaisen isomman annoksen kahdesti päivässä. Välillä, pentuja kun ovat, saavat pienemmän annoksen välissä jos näyttävät kovin nälkäisiltä.

      Fretit kyllä syövät kokoonsa nähden suhteellisen paljon, ja ruoka tulee lyhyen ruoansulatuskanavan myötä aika nopeasti uloskin, joten fretti pitäisi ruokkia useammin kuin kerran vuorokaudessa. Raakaruoka kuitenkin kestää elimistössä kuivaruokaa pidempään, ruokaa ei tarvitse koko ajan pitää esillä vaan kahdesti päivässä riittää.

      Pennuthan syövät todella paljon kasvaakseen ja kehittyäkseen. Varsinkin 4kk iässä fretinpentu syö kaikkein eniten, jolloin se tarvitsee normaalia enemmän proteiinia ja rasvaa sekä kalsiumia ja fosfaatteja. Tuossa iässä pentu myös kasvaa eniten, eikä välttämättä sen jälkeen kasva kuin leveyssuunnassa. :D Fretinpennut kuitenkin kasvavat todella nopeasti, ja niiden on kasvuvaiheen aikana saatava varmasti tarpeeksi kaikkia ravintoaineita terveelliseen kasvuun. Kalsium ja fosfaatit ovat tuolloin myös erittäin tärkeitä, vaikka niistä vähemmän puhutaankin. Niiden tarpeiden mukaisella taataan, ettei pennun vielä hento ja notkea luusto rasitu ja kuormitu liikaa äkillisestä kasvusta ja painonnoususta johtuen. Ja tietenkin luuston täytyy kasvaa koko ajan fretin mukana.

      Poista
  4. Onnea uudesta perheenjäsenestä! :)

    VastaaPoista
  5. Voi kiitokset! On tämä uuden perheenjäsenen saaminen aina niin ihanaa, ja varsinkin totuttelu sen kanssa elämiseen ja pennun kanssa suhteen luomiseen. (:

    VastaaPoista

Jätäthän meille tassunjälkesi!