Syysmeininkiä | Taskuvarkaani frettiblogi

10. lokakuuta 2012

Syysmeininkiä


08.10.2012. Lokakuu, syksy on koittanut. Kohta tulee pimeä ja kylmä talvi metrin lumikinoksen kera. Aika on kulunut nopeasti monien asioiden suhteen. Ensinnäkin tyttöjen kanssa, siitähän on ihan hetki kun pienenpieni Fera saapui taloon leikkisänä rääpäleenä, ja nyt neidillä on ikää jo puoli vuotta. Fera on kasvanut aivan uskomattoman paljon, ja neidistä on kehkeytynyt todella kaunis ja määrätietoinen fretti. Punnitsin tytöt juuri tänään aamulla, ja vaa'an lukema ei kyllä ihme kyllä yllättänyt minua ollenkaan. Fera painoi noin 1400 grammaa. Edelleenkin vaaka voi heittää kymmenisen grammaa suuntaan jos toiseenkin, joten pyöristän painon aina sopivasti siihen keskelle. Siinä vaakakupissa kun on aivan pakko heilua.


Ferasta on siis kasvanut todella suuri tyttö, vaikka olenkin luullut pienemmän syövän kaikki ruoat. Nähtävästi Fera on pitänyt puolensa. Tai siis, kyllähän se puolensa pitää ja ottaa omansa vaikka väkisin näyttäen pienemmälle kaapin paikan, kunhan vain itse sitä haluaa. Ferasta on kasvanut myös hellyydenkipeä ja seurallinen frettineitokainen. Sylistä ei nykyään enää rimpuilla pois, vaan sinne itse halutaan röhnöttämään. Eräänäkin päivänä Fera nukkui rauhallisesti sylissäni useamman tunnin. Saattekin nähdä siitä muutaman kuvan, minulla oli hyvin aikaa testailla kameran eri valotuksia ja muita asetuksia. Olen myös kiintynyt Feraan aivan uskomattoman paljon, niinkuin Ferakin minuun. Suhteemme on syventynyt ja olemme (tietenkin) paljon läheisempiä kuin alkuaikoina. Näinkin lyhyessä ajassa, kuin neljässä kuukaudessa voi rakastua pieneen, persoonalliseen eläimeen kovinkin paljon. Kyllähän minä sen tiedän, mutta on se silti aina niin ihana tunne kun välittää toisesta niin kovasti, varsinkin kun sekin välittää takaisin. En kyllä vaihtaisi Feraa mistään hinnasta.


Fera ei enää leiki kovinkaan paljoa, kun on olevinaan jo niin aikuinen. Tokihan se hippaa leikkii Mojiton kanssa ja riehuu muuten tämän kanssa, muttei mitkään lelut enää kiinnosta samalla tavalla kuin ennen. Yhteiset, kahdenkeskiset hetkemme ovatkin lähinnä sylittelyä, rapsuttelua, yhdessä nukkumista ja muuten hellimistä. Toki kolmistaan kun pidämme hauskaa niin riehumme kaikki samalla tavalla - myös minä. Joskus Ferankin voi nähdä kuitenkin jollakin lelulla leikkivän, kuten esimerkiksi tyttöjen pienellä leikkikengällä. Tytöillä on siis oma, pieni vauvojen kenkä leluna jottei heidän tarvitse hyökkäillä minun tai kämppiksen kenkien kimppuun. Oikeastaan juuri tämän vuoksi hattuhyllymme onkin muuttunut kenkähyllyksi. Fera osaa kyllä olla todella itsepäinen, määrätietoinen ja "muiden yläpuolella oleva." Jos jokin ei mene arvon prinsessan mielen mukaan, niin siitä seuraa hiljainen mielenosoitus. Fera tuntuu olevan erittäin itsevarma ja tietoinen paikastaan perheessämme. Esikoinen kun on, niin hän pitää tyttöjen kesken valtaa yllä. Tai siis, eihän Fera tokikaa esikoisemme ole, mutta eihän hän sitä tiedä, kun ei ole oikeaa esikoistamme koskaan nähnytkään. Fera on kuitenkin tytöistä se ensimmäinen fretti talossa, ja pitää siitä paikasta kiinni. Saapi nähdä, kuinka tyttö tästä jatkaa kehittymistään.
Lisätty myöhemmin: Eilen sain Feran kyllä innostumaan leikkimiseen kunnolla, kun toin tytöille uuden vinkulelun, eli pinkin hiiren vanhan rikki menneen tilalle. Fera oli koko illan lelun kimpussa niin innoissaan kuin vain voi olla. Tämän lisäksi, kun olin alkamassa leikkimään onkilelulla Mojiton kanssa, niin Ferahan sieltä loikkasi vallottamaan leikin itselleen. Oli ihanaa nähdä neidin innostuvan leikkimään niin kovasti, kun vähään aikaan Feralla ei siihen noin kovasti intoa ole riittänyt. Fera oli kuin lapsi karkkikaupassa - tai pikemminkin lelukaupassa. ;-)



Rakas lumenvalkoinen, kirkas tähtösemme aka albiinolapsemme Mojito on puolestaan myöskin kasvanut hurjasti. Mojito viihtyy ruokakupilla kyllä useamman näädän edestä, ja saattaa syödä niin paljon kuin ruokaa suinkin on saatavilla. Eräänäkin päivänä jouduin laittamaan useamman kerran suuren lautasellisen ruokaa, kun Mojito näytti niin siltä, että olisi nälkä jäänyt vaikka juuri oli vetänyt nassuunsa ison lautasellisen ruokaa. Mojito syö aivan mitä tahansa, toisinkuin prinsessa Fera. Mojito rakastaa tipuja, joihin Fera ei edes vilkaisekaan. Broilerin kokonaiset luut rouskitaan tuosta noin vain muun ruoan seassa. Feralle luut on pitänyt sahata parin sentin pätkiksi, muuten ne eivät kelpa ja niitä vain jemmaillaan, jolloin huonolla tuurilla Mojito syö Feran jemmaaman kaksi viikko hapettuneen luun ja käy köpelösti. Vaikkakin kyllä päivittäin siivoan jemmatut ruoat pois. Feralle kaikki pitää muutenkin pilkkoa juuri sopiviksi suupaloiksi, olisihan se nyt aivan liikaa vaatia terävähampaista ja voimakkasta petoeläintä repimään itse omat ruokansa sopivan kokoisiksi paloiksi. Onkohan se sitten siinä, että kun se ruoka tarjoillaa suoraan nokan eteen, niin hovikokki voi yhtä hyvin pieniä sen (ja mielellään pureskellakin) prinsessan suuhun sopiviksi paloiksi. Feralla on tosin nyt syksystä ollut todella voimakas saalistusvietti. Ulkoillessamme tyttö oli eräänä päivänä jo puolessa matkassa kaninkolossa, kun vedin sen hihnasta takaisin maan pinnalle. Puuhun piti yrittää kiivetä lintuja pyydystämään, mutten sitten päästänyt neitiä metriä korkeammalle, enkä suoraan sanottuna usko että Fera hirmuisesti sitä korkeammalle olisi päässytkään, vaikka sillä hetkellä oli kynnet kaarnassa kiinni hyvää vauhtia vipeltämässä kohti taivaita. "Valmisruokien" kohdalla ollaan siis nirsoja, mutta kun saaliseläimestä on kyse, raadellaan se iha mielin kielin palasiksi ja nassuun vaan. Heh, aloin taas selittämään Ferasta, vaikka nyt piti olla Mojiton vuoro.. Seuraavassakin tarinassa päätähtenä on..kukas muukaan kuin Fera, nopeampi ollessaan, mutta kyllä Mojitokin mahtuu kuvaan mukaan.



Viime viikon torstaina tapahtui (taas) jotakin odottamatonta ja yhtäkkistä. Tytöt olivat vetämässä unta palloon, Fera keittiössä lempipedissään ja Mojito olohuoneessa vaaleanpunaisessa luolapedissä. Pidän keittiön tuuletusikkunaa aina, ympäri vuorokauden auki. Jos olen itse kotona, se on kokonaan auki, eli noin kymmenen sentin raolla. Yöisin ja poissaollessani pidän ikkunaa niin pienellä raolla, ettei yksikään näätäläinen siitä varmastikaan mahdu, jos jompikumpi sattuu oppimaan kiipeämään keittiön kaappien tai laatikoiden kautta tiskipöydälle ja siinä kiinniolevalle tasolle. Ferahan elokuussa neljän päivän hoitopaikassaan oli jotenkin kiivennyt hoitopaikan keittiön tiskipöydälle, luojaa saan kiittää siitä, että asunnon tuuletusikkuna ei ole tiskipöydän tasolla, vaan tyhjän päällä toisessa seinässä. Ihmettelin, kun kuulin outoa kolinaa keittiöstä, kun tiesin molempien tyttöjen nukkuvan, eikä ääni kuulostanut tyttöjen tekemisistä peräisin olevan. Menin varovaisesti, mutta päättäväisesti (hey cm'on mitä ihmeen tarinaa tässä kirjoitan..) katsomaan mitä keittiössä tapahtuu ja yllätyksekseni sain huomata, että tuuletusikkunasta oli lentänyt sisälle lintu! Sillä hetkellä se lensi isommassa ikkunassa kiinni yrittäen tietenkin lasin läpi, Fera oli herännyt ja tapitti lintua maantasalta herkeämättä, kierrellen linnun liikkeiden mukana. Fera oli niin keskittynyt, ja niin siinä hetkessä, että maanjäristys tai hyökyaaltokaan ei olisi saanut sitä irroittamaan katsettaan linnusta. Ja kuinkas ollakaan, epäonninen lintu tippuu tason ja seinän välissä olevasta raosta suoraan Feran lempipetiin!! Sekunnin sadasosassa, ennenkuin tajusin mitä olli tapahtunut, oli Fera syösynyt linnin kurkkuun kiinni ja linnulta oli henki pois. Harmaat sulat vain lentelivät. Olin sanaton. Tuijotin Feraa saaliinensa suu auki. Mojitosta ei ollut näkynyt vilaustakaan ennen tätä. Se oli herännyt metakkaan ja tullut osingoille, joille Fera ei sitä päästänyt. Hetken kierreltyään keltavatsaista, peipon tai talitintin kokoista saalistaan repivää Feraa Mojito pääsi lähietäisyydeltä nuuhkimaan lintua yrittäen varastaa sitä Feralta. Jos olisin Mojito, olisin suosiolla pysynyt kauempana. Yritys oli tuhoon tuomittu, ja reviiristään tarkka suklaaneitomme antoi Mojitolle opetuksen ja lähti puolikkaan linnun kanssa sohvan alle. Itse pyörin tässä vaiheessa ympyrää enkä tiennyt mitä tehdä. Mietin, että entä jos linnusta tulee jotakin tauteja tai pöpöjä tytöille. Mojitoa ei edes oltu rokotettu vielä, aika on varattu huomiseksi. Otin paperiin Mojitolle jääneet linnun rääppeet ja heitin ikkunasta ulos. Samasta, mistä lintu oli tullut sisään. Toivottavasti muut linnut eivät tajua varoitusta, sillä myöhemmin, paniikin laannuttua käsitin että näitähän ne luonnossakin syövät, eikä niistä mitään tule. Lintuinfluenssakin oli vain paniikin  lietsomista ihmisissä, eikä sitä täällä olekaan. Sain viimeiset huojennukset pari päivää sitten, kun luin eräältä keskustelupalstalta että Mojiton eräs sisko oli tehnyt juuri äskettäin saman tempun, tämä oli vain pyydystänyt parvekkeella siellä lentäneen linnun, joka on hieman vaikeampaa kuin omasta pedistä pyydystäminen. Sain Feralta osakseni erittäin paheksuvaa ja ärsyyntynytttä, suorastaan vihaista sähinää kun menin takavarikoimaan neidin saaliin. Kokonaan en kuitenkaan vienyt Feralta saaliinsa tuottamaa iloa, sillä heitin linnun pakkaseen ja kaivan sen sieltä parin viikon päästä. Siinä ajassa ovat varmasti kaikki pöpöt ja bakteerit kuolleet. Saapas vain nähdä kelpaako se silloin enää Feralle.. Mutta onneksi meillä on Mojito joka oikein mielellään syö Ferankin osuuden tipulaisesta. (-:

Tämä oli jo toinen kerta kun tuosta samaisesta ikkunasta on lentänyt lintu sisään, mutta ensimmäisellä kerralla pydystin linnun pyyhkeeseen ja vapautin parvekkeellemme. Tällä kertaa lintu ei ollut yhtä hyväonninen, ja taidan itse olla syyllinen sen elämän päättymiseen. Tuon ikkunan ulkopuolella olevalla ikkunalaudalla käy nimittäin monia lintuja, ja osasyy voi olla se, että vähän väliä heittelen ko. ikkunasta leivänmuruja ja -palasia linnuille. Tänään laitoin sinne taas leivänmuruja, ja auringonkukansiemeniä takaa-ajatuksena että josko tänne taas kohta lentäisi joku tyttöjen iloksi. Onkohan tämä aivan väärin..? Suomen lakihan kieltää elävien olentojen syöttämisen lemmikille, mutta kun lemmikki on sen itse pyydystänyt, ei sitä tietentahtoen ole sille syötetty. Näin ollen tuossa ei siis ole mitään väärää, mutta eri asia sitten onkin niiden saaliiden tietentahtoen houkutteleminen sisälle lemmikkien iloksi.. x)



Palatkaamme takaisin albiinolapseemme Mojitoon, joka tällä hetkellä nukkuu tyytyväisenä tyttöjen yhteisessä, vaaleanpunaisessa luolapedissä Feran päällä. Niin, tai siis Mojito tuskin edes tietää nukkuvansa Feran päällä, sillä Fera vetää sikeitä pedissä olevan tyynyn alla, ja Mojito sen päällä. Aamuisella punnitushetkellä punnitsin toki pienen ahmattimme Mojitonkin, jonka lukemaksi vaaka näytti noin 1320 grammaa. Mojitohan painaa jo melkein yhtä paljon kuin Fera! Tosin, kyllä tytöt melkein yhtä painavilta käsissäkin tuntuukin, kun  tänään juuri kokeilin. Mojito tuntuu siis todella painavalta, ja jotenkin tiiviiltä. Mojitolla ei näytä yhtään ylisyöneeltä ja on muutenkin hoikan näköinen, kun taas Feralla on sellainen pieni pömppömaha. Olin aluksi kyllä hieman ymmälläni painosta, mutta Mojito tosiaan on syönyt aivan järjettömästi. Sillä on aina nälkä, ja sen vatsa on pohjaton. Ovatkohan muutkin siskot yhtä syöppöjä..? Mojitollahan tosin olikin kiinniotettavaa, sillä tämä neiti olikin kaikkein pienikokoisin koko pentueesta, joten ehkäpä se nyt syö sitten muut kiinni? Mojito on ollut uskomattoman helppo pentu, kuten olen aiemminkin hehkuttanut. Olen vain niin ymmälläni; siis fretinpentu, joka ei uuteen kotiin muutettuaan purrut ollenkaan!? Tämäkin asia tosin korjaantui, kun eräs ystävämme oli yökylässä ja sohvalla makoillessaan antoi tämän lumivalkean, punasilmäisen pirun tulla nuuhkimaan ja nuolemaan kasvojaan. Hetken päästä kuului kiroilua ja pieni huudahdus, ja minun piti käydä irrottamassa tyttö hänen poskestaan. Siistit kaksi pientä, poskesta läpi mennyttä vertavuotavaa reikäähän siihen jäi. Niin, en ole itsekään kovasti päästänyt Mojitoa naamaani kiinni nyt alkuaikoina. Tosin kyllä juuri tänään Mojito pusutteli minua - mihinkäs muuallekaan kun kasvoihini. Yritän Mojiton kanssa kehittää suhdettamme myös samaan suuntaan kuin minulla ja Feralla on, ettei Mojiton kanssa aina vain leikitä ja riehuta. Nyt tyttönen on viihtynyt jonkin verran myös sylissä ja helliteltävänä.


Syksy.. En ole koskaan mitenkään erityisemmin syksystä vuodenaikana pitänyt, mutta täytyy kyllä sanoa, että rakastan viileässä ja raikkaassa syysilmassa ulkoilemista tyttöjen kanssa. Freteillekään ei tule kuuma kuten kesällä, joten ulos voi mennä päivisinkin ja kylmempi ilma edesauttaa upeiden ja tuuheiden talviturkkien kasvamista. Lisäksi syksyllä maassa on paljon puista pudonneita lehtiä joihin on ihanaa kaivautua ja leikkiä niissä! Myös kuvaaja on syksyisin tyytyväinen, sillä jo luonnossa on aivan uskomattomat kontrastit ja kuvissa on syvyyttä. Tosin näin alkusyksystä aurinko paistaa suhteellisen kirkkaasti, joka saattaa hieman sotkea kuvia. Tämä onneksi tasaantuu syksyn edetessä jonkin verran, joskaan täysi pimeyskään ei ole ainakaan minun kamerallani kuvatessa hyväksi. Toivottavasti saan joululahjaksi pyydettyä sen uuden kameran, en ole vain vielä käynyt katselemassa hintoja tai etsinyt sitä sopivaa järkkäriä. Nämäkin kuvat kun voisivat vain olla niin paljon parempia - jos ne olisivat otettu paremmalla kameralla. Lisää syksyisiä kuvia saatte nähdä seuraavassa postauksessa.


Aika on kulunut nopeasti myös siitä, kun lähetin Finnish Ferret Festivaliin ilmoittautumislomakkeen Mojitosta ja Ferasta. Nyt näyttelyyn on enää muutama päivä, sillä tämänvuotinen näyttely pidetään lauantaina 13.10.2012 Lempäälässä. Mojitollakin vihdoin on rokotusaika huomiseksi. Kynsien kanssa tein tällä kertaa pienen mokan.. Minun olisi pitänyt leikata ne viikko-pari sitten jotta niiden kärjet olisivat ehtineet hieman pyöristyä näyttelyyn. Tämä siksi, että kynnet näyttäisivät mahdollisimman luonnollisilta. Minulla sitten oli muka liian kiire muistaakseni tai ehtiäkseni tätä tekemään, joten kävin varovaisesti Feran kynsien kimppuun eilen.. Ne ovat aivan hirveät, ja niistä tulee aivan varmasti miinuspiste. Yritin leikata niitä hieman viistottain, jotteivät ne yhtäkkiä vain poikkea töksähtävästi, mutta hölmöltä ne silti näyttävät. Kaduttaa että leikkasin kynsiä ollenkaan. Mojiton kynnet sentään jätin rauhaan. Feralla saattaa tulla miinuspisteitä myös viiksistä, jotka neiti työnsi liian lähelle tuikkukynttilää, kuten eräässä aiemmassa postauksessa kerroin. Opin tästä, ettei edes tv-tasolla voi polttaa kynttilää. Minua ei kuitenkaan haittaa, jos noista edellämainituista asioista tulee miinuspisteet, sillä olen tietoinen niistä. Onneksi näyttelyiden pääasia ei ole voittaminen tai palkinnot, vaan kaikille mukava päivä muiden fretinomistajien ja frettien kanssa. 

Valmis shownäätä x)

Perjantaina pesen tytöt miedolla, eläimille tarkoitetulla shampoolla, harjaan tytöt pehmeällä harjalla ja putsaan molempien korvat. Vielä näyttelypaikallakin harjaan tytöt ennen omaa vuoroa, ja tarpeen tullen saatan hiukkasen putsata korvia. Korvien putsaaminen uudestaan tosin tuskin on tarpeellista, sillä kun ne ovat edellisenä päivänä putsattu, on todella epätodennäköistä että niihin ehtisi jotakin töhnää. Teen tämän siis vain jos ne ovat tulleet uudestaan likaiseksi, eli jos olen putsannut ne vaikkapa viikkoa ennen näyttelyä.
Ennen näyttelyä on vaikka mitä muistamista! Täytyy muistaa pakata kaikki tarpeelliset tavarat mukaan. Ainakin Playpen, siihen pohjakangas, kantokoppa (no missäs muussakaan tytöt paikalle raahaisin..), aitaukseen hiekkalaatikko, pellettejä tai hiekkaa, nukkumapaikka, muutama lelu, ruoka- ja vesikupit sekä jotakin ruokaa. Desinfiointiaine käsille, tyttöjen rokotuskortit, valjaat, kamera täydellä akulla ja.. niin, heti lyö tyhjää. Pitäisi käydä ostamassa tytöille uusi juomakuppikin, tuota muovista heitellään mennen tullen. Löysin Faunattaresta nimittäin aivan täydellisen vesikipon, jota ei ihan niin vain kaadetakaan; se on todella painava, umpiposliinia, siinä on pyöreät, alaspäin levenevät reunat jotka ovat vielä käännetty pohjan alle. Täydellinen siis, kun ei ole mitään mistä ottaa kiinni.



En ole vieläkään ehtinyt maalata tytöistä muotokuvia. Maalaan molemmista tytöistä siis muotokuvat, joiden viereen tulee fretin omat tiedot, kuten virallinen nimi ja kutsumanimi, syntymäaika, väritys jne. Nämä kiinnitän näyttelyissä sitten aitaukseen, niin ihmiset tietävät sitten ketkä ovat kyseessä ihastellessaan kymmeniä frettejä aitauksissaan. Toteutan tämän Capitaliin mennessä kunhan toivottavasti ehdin. Aikaa siihenkään ei nimittäin ole enää kuin himpun verran vajaa kaksi kuukautta. Ihmiset, jotka tuntevat minut taiteilijana (eikä pelkkänä fretinomistajana), tietävät kyllä että minulla saattaa kestää yhdessä teoksessa tuhottoman kauan. Viikkoja, kuukausia, vuosia... En toki voi sille mitään, että olen niin perhanan yksityiskohtainen perfektionisti, joka on aina sitä mieltä että työssä on parantamisen varaa, ja ettei se ole koskaan valmis vaikka se muiden mielestä olisi täydellinen. Kun siihen voisi aina sen yhden siveltimenvedon lisätä.
















Loput kuvat, joiden oli tarkoitus tulla tähän postaukseen, tulee erillisenä kuvapostauksena viimeistään huomenna, sillä ainakin oma tietokoneeni jumittui ihan huolella reilusta 80 kuvasta.. Eikä bloggerin kuvanlisäystyökalu suostunut edes lataamaan kaikkia kuvia. Säästin hienommat kuvat siihen. ;)








10 kommenttia :

  1. Pysyykö fretit ihan oikeesti valjaissa? Kun nehän on sellassia luikkuja että luulisi niiden painelevan menemmään mistä vain. :o
    Sitte joskus kun mie hankin retin niin en kyllä varmaan uskaltaisi sen kanssa ulkona käydä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä fretit pysyvät kunnollisissa, sopivan kokoisissa ja tukevissa valjaissa ihan siinä missä muutkin eläimet. O.o Toki valjaissa tulee olla kunnollinen kiinnityssysteemi, eli pelkät tarranauhat eivät kyllä aina riitä, sillä ne voivat helposti repeytyä auki, varsinkin kun ne huononevat ja kuluvat niin nopeasti.
      Meilläkin kaikki fretit ovat pari kertaa päässeet valjaistaan irti, mutta se on johtunut aina joko liian pienistä tai liian suurista valjaista.

      Fretit nauttivat ulkoilusta aivan suunnattomasti, joten jos et aio frettiä ollenkaan käyttää ulkona, en suosittele edes koko eläintä hankkimaan. Fretti ei missään nimessä ole pelkkä sisäeläin. Saatan kuulostaa todella jyrkältä, mutta itse en koskaan voisi tehdö freteilleni sitä, etteivät ne pääsisi ulos ollenkaan kun siitä niin paljon nauttivatkin. Ulkoilu myös vaikuttaa turkin sesonkikasvamiseen, eli sisäfretti ei välttämättä kasvata koskaan kunnollista talviturkkia. Kuitenkin kesäkarvat yleensä putoavat ainakin osittain, vaikka se talviturkki jäisikin kasvamatta.

      Poista
  2. Hahhaha onpas Fera paksussa kunnossa! :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ai onko vähän! :DD
      Fera oli FFF:ssä koko näyttelyn isoin naaras, josta lähti vielä miinuspistekin. Siellä oli niin paljon sellaisia mininäätiä että meinasin hajota kun ensimmäisiä niistä näin. Siis aivan säälittäviä Feraan verrattuna kun on tottunut tällaisia jättiläisiä katselemaan. Heh, meillä ei näädät ainakaan nälässä joudu olemaan... x)

      Poista
  3. Hei, mitä mieltä muuten olet frettiesi kasvattajista? Olen selaillu tässä kasvattajien sivuja ja miettinyt keltä frettiä ottaisin mutten itse oikeen osaa niistä katsoa että ketkä on oikeasti hyviä ja kunnollisia kasvattajia. Sillä fretin ulkonäölläkin on mulle merkitystä ja kun oon kattellu noita sivuja niin voin suoraan sanoa ettei kaikkien kasvattajien tuotokset miellytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ferahan on Minna Kuutin (Kuutin Fretit) kasvattama ja Mojito taas Lisa Hyökyn (Pickpocket's Ferrets). Molempien kasvattajien, ja muiden Frettiliiton virallisten kasvattajien kotisivuille löydät linkit tuosta sivupalkista.

      Olen todella tyytyväinen molempiin kasvattajiin, eikä minulla ole heistä mitään huonoa sanottavaa. Olenkin erittäin iloinen, että päädyin ottamaan juuri heiltä fretin. Molemmat kasvattajat tekevät työnsä huolella ja valitsevat yhdistelmät huolella pitkän taustatyön jälkeen, jotta tulisi mahdollisimman upeita ja terveitä pentuja. Heiltä voi myös kysyä mitä tahansa ja soittaa hätätapauksessa vaikka keskellä yötä. On myös tarjottu hoitopaikkaa tarvittaessa ja pidetään hyvin yhteyttä. Suosittelen. ;-)

      Kuitenkin, kun otat fretin, voit ottaa sen hyvillä meilin huoletta keneltä tahansa viralliselta SFL:n hyväksymältä kasvattajalta, sillä jokainen heistä on luotettava kasvattaja, joka tekee työnsä kunnolla, ja on sitoutunut SFL:n kasvattajasääntöihin ja allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen. Nuo löydät frettiliiton sivuilta. Tokihan kasvattajissa on suuriakin eroja, ja itse harkitsen erittäin tarkkaan, keneltä kasvattajalta pentua otan. Olen itse suosinut kokeneempia kasvattajia, joilla on jo vakiintuneet linjat, mutta usein uudet kasvattajat saavat nykyään yhtä hyvät ja vakiintuneet linjat juuri näiltä kokeneemmilta kasvattajilta. Esimerkiksi nyt harkitsen yhteydenottoa E-Pic's Ferretsin kasvattajaan ensi vuoden pentueista. Ensi vuonna tulee siis ko. kasvattajan ensimmäiset pentueet. (:

      toivottavasti löydät mieleisesi kasvattajan, ja suosittelen ottamaan yhteyttä jo mahdollisimman ajoissa, vaikkapa nyt heti tai ihan viimeistään parin seuraavan kuukauden aikana. Sillä aikaa kannattaa etsiä freteistä kaikki mahdollinen tieto ja päntätä paljon, sillä parhaille omistajaehdokkaillehan ne pennut menevät, ja jotkut monet jäävät kokonaan ilman juuri sen takia, ettei kasvattaja pidä heitä sopivina omistajina fretille.

      Poista
    2. Joo eli noi kasvattajat ovat ainakin hyviä kun olet sieltä kerran ottanut. Onko molemmat tytöt pysynyt ihan terveinä? Mulla on ihan hirvee vaikeus päättää miltä kasvattajalta otan pennun. Nyt olen harkinnu samaa kun mistä Mojito on mutta kasvattajan nettisivuilla ei lue mitään vielä ens vuoden pennuista tai suunnitelmista. Taidan odottaa että ne ilmestyy sinne niin sit voin katsoa hyvän yhdistelmän ja pennun. Oon varmaan ihan kauheen ilkee ja kaikki alkaa nyt vihaa mua mutta vaikka mulla on vaikeeta päättää keneltä sen pennun otan niin tiedän kyllä keneltä en todellakaan ota. En ainakaan ota ikinä Bonsai ahmalta tai Janesin freteiltä ta ACHs freteiltä. Eihän kaikki voi olla yhtä hyviä, minäkään en ole hyvä urheilussa kun kaveri taas on.

      Poista
    3. .. Kyllä Fera ja Mojito ovat molemmat ihan terveitä ja todella hyvinvoivia, ovat upeista suvuista ja ovat itsekin upeita ja täydellisiä.
      Niin ovat yleensä kyllä kaikki virallisilta kasvattajilta otetut tämän ikäiset fretinpennut terveitä.

      Ainakin kun juuri eilen itse kävin katsomassa, oli Pickpocket'sin sivuilla mainintaa ensi vuoden pentuesuunnitelmista, mutta varsinaisia suunnitelmia ei vielä oikein ollut. Sivuilla siis luki, että JOS tulee pentue, toimii emona Isla (eli Moiskun äippä). Lisa ainakin minulle tuossa kesällä mainitsi, että saattaa pitää ensi vuonna välivuoden pentueista, joten en ole varma onko Pickpocket'sille tulossa vuonna 2013 ollenkaan pentuja. Ja jos onkin, niin nähtävästi vain yksi pentue.

      Pakko sanoa vielä tuohon viimeiseen kommenttiisi, että itse olen eri mieltä kanssasi. ACH's Ferrets on todella hyvä ja kokenut frettikasvattaja, jolla on oikeat periaatteet, hyvät kasvatusyksilöt ja joka on todella paljon mukana frettitoiminnassa. Itse juuri harkitsin ensi vuoden pentujen suhteen E-Pic'sin ja ACH'sin välillä, mutta päädyin mihin päädin ihan vain frettiyksilöiden ja omien mieltymyksieni takia. Jos jonkun kasvattajan toiminnassa on jotakin vikaa, tulee siitä ilmoittaa Frettiliitolle ja mielellään kasvattajalle itselleenkin, mutta mielestäni on aika törkeää sanoa täällä kuka on SINUN mielestäsi huono kasvattaja. Sinun mielipiteesi kun ei paljoa paina siinä vaakakupissa, että kuka on hyvä kasvattaja ja kuka ei. Siinä vaakakupissa painaa mm. asenne, kokemus, tietämys ja oppimishalu, arvot ja periaatteet, sitoutuneisuus ja eläinten hyvinvointi.

      Kahdesta muusta kasvattajasta en voi oikein sanoa mitään, sillä en ole heidän toimintaansa tutustunut kummemmin, ja Bonsai Ahman ei ole vielä edes aloittanut kasvattamista. Tosin myönnän, että itsekin olen aika herkkä tuomitsemaan, ja olen toisen ko. kasvattajista hieman tuominnutkin siitä, että käyttää netissä nimimerkkiä/ kutsuu itseään nimellä "Puskakasvattaja," sillä se ei mielestäni anna kovin hyvää kuvaa.
      Kuitenkin, molemmat kasvattajat ovat saaneet Suomen frettiliiton hyväksynnän ja ovat virallisia kasvattajia, joten toiminta on sellaista kuin pitääkin. Tokihan kaikilla saa omat mieltymyksensä olla, muttei ilman pätevää syytä voi ketään julkisesti sanoa huonoksi kasvattajaksi.
      Huom. Pätevän syyn kanssa kyllä voi, saa ja pitääkin.

      Poista
  4. Eikä! ihania noi lehtikasakuvat! Mistä ihmeestä olet näin alkusyksyllä löytänyt noin syksyisen paikan? Itse en ole törmänny missäään noin isoon kasaan noin värikkäitä lehtiä vielä. :-O Millä kameralla kuvaat frettejäsi?

    VastaaPoista
  5. Hehee, meillä oli hirveä lehtikasa ihan oven edessä, kun siinä oleva pieni vaahtera oli tiputtanut kaikki lehtensä pois. Harmi että kasa siivottiin aika pian pois. /:
    No tuota tällä hetkellähän mulla ei ole muuta kameraa kun ihan tuollainen peruspokkari, Nikon Coolpix S3000, joka on aika surkea. Onneksi kohta saan järkkärin jolla on sitten hyvä tyttöjä kuvailla. :-)

    VastaaPoista

Jätäthän meille tassunjälkesi!