Finnish Ferret Festival -näyttelypäivän kulkua | Taskuvarkaani

17. lokakuuta 2012

Finnish Ferret Festival -näyttelypäivän kulkua

Nyt olen vihdoin toipunut tarpeeksi kahdesta nukkumattomasta yöstä, sekä erittäin raskaasta näyttelypäivästä kirjoittaakseni näyttelyn tunnelmista ja tapahtumista hieman tännekin. Näyttely järjestettiin siis Suomen Frettiliiton toimesta Lempäälän Manttaalitalolla lauantaina 13.10.2012. Näyttelyn kapasiteetti oli 100 frettiä, joista vain muutama oli jäänyt saapumatta paikalle.

Perjantai-iltana menin nukkumaan jonkin verran yli 02:00 ja heräisin aamuneljältä juoksemaan ympäri asuntoa pää kolmantena jalkana ja keräilemään viimeisiä tavaroita kasaan huolimattomasti. Lähes kaiken kuitenkin muistin, ja kello 06:19 lähtikin jo juna Helsingistä Lemäälää kohti. Tosin matka tästä Meilahdesta Rautatientorille oli jo tuskaa, sillä tytöt koppineen painavat kuin synti, ja toisella kädellä vedin perässäni kärryä johon oli sitten kasattu kaikki loput tavarat, kuten varmaankin noin 10kg painava Playpen. Lisäksi ratikka keskustaan, jonka olin jo etukäteen katsonut netistä, tulikin 4 minuuttia liian aikaisin, joten jouduin sitten kuormineni siihen juoksemaan. Sporassa sisällä meinasin melkein oksentaa väsymyksestä ja siitä juoksemisesta.

Tikkurilan kohdalla junaan tuli onneksi muitakin näyttelyyn tulevia ihmisiä, ettei matka yksin ihan tylsäksi käynyt. Junaan nousivat siis Noora Allu-frettinsä kanssa sekä Milla Hiro ja Neela -fretteineen. Riihimäen kohdalla kävin ostamassa konnarilta lastenlipun (olen laiska eikä minulla ole opiskelijakorttia) Lempäälään, joka maksoi 6,50e. Tästä saan kiittää täysin Mantaa, että minulla edes oli matkarahat. Ihana, pelastava enkeli Manta siis lainasi aamuviideltä tuon 6,5e tililleni kun olin pari tuntia aiemmin Facebookissa panikoinut matkarahojen puuttumista syystä että poikaystäväni olikin kadottanut rahat.



Pikkuruinen Neela -tyttönen nukkumassa turvallisessa
pesässään. Tuonne ei muilla freteillä ollut asiaa.    
Perille päästyämme löysimme näyttelypaikalle nopeasti, ja saimme hyvät paikat aitauksillemmekin. Kanssamatkustajani olivat juuri tätä näyttelyä varten tilanneet netistä aitauksen, ja ikävä kyllä saimmekin huomata, että pikkuruinen Neela -neiti mahtui aitauksen kaltereiden rakojen läpi. Näin ollen siirsimme Neelan Feran ja Mojiton aitaukseen. Eikä mennyt aikaakaan kun aitauksessani olikin jo viisi frettiä. Voitte varmaankin kuvitella, millaista on koko ajan siistiä ja korjailla aitausta viiden fretin jäljiltä kun alustana oli pelkkä lakana, eikä Playpenille tarkoitettua pohjakangasta joka olisi pitänyt koko hökötyksen kasassa. Tosin Fera ja Mojito olisivat saaneet sen ihan yksinkin tuollaiseen kuntoon, eikä kaikki viisi olleet koko aikaa ko. aitauksessa. Lisäksi Neela nukkui koko päivän eikä todellakaan osallistunut aitauksen sotkemiseen. Loppupäivästä en enää jaksanut korjailla aitausta, vaan annoin sen vain olla. Voin ihan suoraan sanoa, että minun aitaukseni oli koko näyttelypaikan rumin ja hirvein kaaos. x)



Fera loikoilemassa tyytyväisenä kaaoksen keskellä.. Riippumatto roikkuu lattiaan asti kun tämä tyttö siihen asettuu. ;)


Hiro, eli Quicksilver Hero Hector syömässä
tyytyväisenä tyttöjen kanansydämiä ihan      
varta vasten aitauksen vieraita varten laitetun
kuivaruoan sijaan. Näytti maistuvan.. :P 

Näyttelypäivä eteni suhteellisen hitaasti väsyneissä merkeissä, ja minut saattoikin välillä löytää aitauksemme vierestä nukkumasta. Pahoittelen kaikille vielä sitä, että olin niin epäsosiaalinen ja väsynyt zombi, ettei minusta pahemmin juttuseuraa ollut. Olisin halunnut jutella niin monien sellaisten ihmisten kanssa, joita hädin tuskin ehdin paikalla edes näkemäänkään. Hiukan harmittaa myös se, että joitakin ihmisiä en nähnyt koko päivän aikana ollenkaan, vaikka he paikalla olivatkin.

Feran arvostelun kanssa minulla kävi pienoinen kämmi.. Tuomareiden tauon oli nimittäin ilmoitettu alkavan noin klo 12, joten lähdimme sitten joskus vartin yli kaksitoista etsimään jotakin ruokapaikkaa, sillä minä ainakin olin niin nälän nujertama kuin vain olla voi."Pienen" etsiskelyn ja kierelyn jälkeen löysimmekin sopivan huoltoaseman suoraan näyttelypaikan vierestä, josta tilasin lounassetelillä kasvishampurilaisaterian, vegaani kun olen. Ikäväkseni kuitenkin huomasin, että hampurilaisen välissä oli juustoa, mutten tällä kertaa jaksanut välittää vaan vedin sapuskast naamaani tyytyväisenä. Harmittaa niin, etten tajunnut ottaa tuosta ateriasta kuvaa, sillä olisin niin mielelläni sen tähän laittanut. Paikassa oli todella isot hampurilaiset ja himoitsen tälläkin hetkellä, aamupuuroa keittäessäni tuollaista hampurilaisateriaa.. :D Heh.

Niin, ja nyt niihin Feran arvosteluihin. Tosiaan lähtiessämme arvostelussa oli luokka 12. Oletimme tuomareiden arvostelevan tuon luokan loppuun, ja arvostelevan luokan 13, jossa Ferakin oli, vasta tauon jälkeen. Feran arvostelunumero oli siis 13.6, ja kuinka ollakaan tullessani takaisin näyttelypaikalle on arvostelussa juuri 13.7 ja minulle lykätään kummallisen näköinen (mutta tosi hieno, tulikin heti tarve ostaa uusi kantokoppa) kantokoppa, jossa Fera oli käynyt arvosteltavana. Jälleen kerran saan kiittää Mantaa, sillä kukas muukaan kuin hän oli käynyt nappaamassa tämän unikeon aitauksesta kantokoppaan. (: Harmittaa tosin, etten nähnyt Feran arvostelua, ja todella hauskaa että siellä ollaan etsiskelty ja huudeltu että missä on numero 13.6. Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi parhain päin. Kävi ilmi, että tuomarit eivät olleetkaan pitäneet ruokataukoaan silloin, vaan se oli sitten tunnin myöhässä, klo 13 kun luokka 13 oli arvosteltu loppuun.. Oma vikani, kun en jäänyt katsomaan että pidetäänkö se tauko varmasti juuri silloin kuin alunperin oli ilmoitettukin.

Tytöt sijoittuivat hienosti molemmat luokkiensa kolmansiksi, mutta valitettavasti luokissa 13 ja 14 palkittiin vain sijat 1.-2. Mojito saakin syyttää minua, ettei neiti saanut uutta ja hienoa riippumattoa, sillä putsasin Mojiton korvat todella huolimattomasti ja tästähän oli pisteitä rokotettu. Myös turkin kellertävyydestä oli tullut miinuspiste, ja kuka olikaan huolimattomasti pessyt tytöt edellisenä iltana kymmenessä minuutissa.. Tosin, jos Mojito olisi sen yhden pisteen enemmän saanut, olisi sitten ollut luokan kaikilla kolmella ensimmäisellä 92 pistettä, joten voipi olla, että Moisku olisi silti jäänyt kolmanneksi. Tosiaan, ihmettelin tässä itsekseni juuri sitä, että luokan ensimmäinen on Pickpocket's Mai Tai eli Maikki 92 pisteellä ja luokan toinen Pickposket's Cosmopolitan eli Pink myöskin 92 pisteellä. Mojiton pistemäärä oli siis 91 ja Feran 90. Feralle tuli vielä uusintakutsu arvosteluun, jossa neiti taisteli luokkansa 2.sijasta. Feralta vähennettiin yhteensä piste, puoli pistettä yhdessä takavarpaassa olevasta kovettumasta ja toinen puoli kaulan valkoisesta laikusta, joka koostuu kuudesta pienestä, valkoisesta karvasta (älkää naurako, minä ihan oikesti laskin ne..). Näyttelyn tulokset löydätte täältä. Tytöt pärjäsivät mielestäni kuitenkin todella hyvin, ja olihan kyseessä neitosten ensimmäinen näyttelykin. (:


Kuvissa arvosteltava Mojito numerolla 14.4. Arvostelijana toimii tuomari ja näyttelysihteerinä Mojiton kasvattaja Lisa Hyöky.






                                                                                                                                          

Fera sai todella kovasti kehuja neidin pehmeästä ja silkkisestä turkistaan, vaikka en minä kyllä ole huomannut sen olevan yhtään erityisen pehmeä. :D Noh, neitihän olikin saanut talviturkkinsa valmiiksi juuri sopivasti ennen näyttelyä. Minulta myös kysyttiin muutamaan otteeseen, miten ruokin tyttöjä, mitä lisäravinteita annan ja kuinka paljon ja että syötänkö niille suunnilleen kolme kiloa kananrasvaa kuukaudessa. Tästä postauksesta löydätte vastaukset näihin kysymyksiin. Ja ei, en syötä sitä broilerin rasvaa kiloittain tytöille. ;) Tuosta linkistä pääsette siis aiemmin kirjoittamaani postaukseen, joka käsittelee tyttöjen ruokavaliota. Tekstissä on myös lueteltu lisäravinteet, joita tytöille annan.

Pahoittelen näyttelyn kuvasatoa, joka on laadultaan todella surkeaa. Joudutte kuitenkin nyt vain tyytymään näihin, sillä edelleenkin elättelen toivoa, että saisin vanhemmiltani joululahjaksi järkkärin tuon surkea kamerani tilalle. Saa nähdä miten käy.. Kyllä tuollakin saa ulkona mitä hienoimpia kuvia, mutta sisätiloissa se sitten aina päättää pettää minut. :( Musta tuntuu, että tuo kamera on mennyt vain huonommaksi koko ajan, mutta voipi olla, että olen vain sössinyt asetukset siitä. Vaikka muistaakseni kyllä juuri säädin sen takaisin tehdasasetuksille....

Arvosteltavana numerolla 15.1 Nightshade's Hydreigon eli Allu/ Almond.
Numerolla 10.6 arvostelussa on Frettikolon Elämä On Laiffii! eli Elmer.


Pickpocket's New York Super Fudge Chunk eli Töpö ja Rhea, Pickpocket's Breakaway.





Nightshade's Jacquart eli Hatti sekä Pickpocket's Chunky Monkey eli Taavi.



"Ihana frettikasa! Otanpa siitä kuvan nyt kun ne pysyy tuossa paikoillaan, eeeeei älkää viekö sitä pois!!"



Feran sisko Minttu ja viime vuoden pentueesta isoveli Veeti. 




Aivan mahtavan pirteä mäyräkuvioinen mininäätä, Yuno (Yuno von den Fellnasen).




Mojiton veli Eeli, eli Pickpocket's Singapore Sling.




ACH's Krasnoyarsk eli Dante.






Aivan ihana minialbiinotyttönen, Genuine Ferrets Aura.

Jälleen kerran Töpö, tavoittelemassa kamerani hihnaa. x)
 





Siinä se nyt sitten oli ja meni. Takaisintulomatkasta en sano sanaakaa, koska se pilasi päiväni totaalisesti. Sen voin sanoa, että olin joskus 22:30 kotona, matka kesti ikuisuuden ja jäin junalipuista melkein 40 euroa velkaa koska junat menivät päin helvettiä. Piti siis mennä ylikalliilla IC-romulla, ostaa vielä lemmikkipaikkakin eikä tuo ollut yhtään sen nopeampi juna kuin lähijuna R, jolla olen ennen kulkenut Stadi-Lempäälä väliä sekä toisinpäin. Kaikinpuolin oli mukava, vaikkakin väsynyt näyttelypäivä vaikka illalla olinkin sitä mieltä, että koko reissun olisi voinut jättää väliin. Päätin myös, että pakkohan minun on ensi vuoden puolella hankkia se perhanan ajokortti, eihän tästä tule yhtään mitään jos pitää kauas lähteä näyttelyihin ilman autoa! Ja Lempäälähän on vielä aika lähellä, että tämä oli reissu helpoimmasta päästä siis... Seuraavaa näyttelyä, eli Vantaan Rekolassa järjestettävää Capitalia odotellaan jo innolla. Voipi olla, että WCWFS jää meiltä väliin ellen jostaki repäise kyytiä, sillä perhana Naantaliin asti minua ei tuollaisen samanlaisen 100000kg painavan kuorman kanssa saa millään lähtemään julkisilla! Eihän sinne mene edes junia! Yritän kuitenkin kaikin mahdollisin keinoin keksiä miten tuonne pääsen. Eiköhän jonkun autosta löydy paikka. (:


            

Mojito valloittamassa Neelan turvapaikkaa..

              
P.s. Hieman ei-mitenkään-aiheeseen-liittyvää mutta osallistuinpas tällaisen Nailway to Heaven -blogin arvontaan. Oli pakko osallistua, sillä vaikken nyt lähiaikoina olekaan kynsiäni pahemmin lakkaillut, innostun aina välillä oikein kunnolla loihtimaan kynsiini taideteoksia. ;)
Mainostamalla blogissaan saa yhden lisäarvan (olen myynyt itseni, mainostan blogissani.. xD)

20 kommenttia :

  1. Oltiin paikalla tällä kertaa pelkän Aatun kanssa. Muistan kun siellä huudeltiin että missä on 13.6 :D Mun mielestä olis pitäny ilmottaa siellä millon tuomarit pitää tauon.

    Sinun tytöthän pärjäsi hyvin! :) Onnea molemmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hitto kun ei nähty. /: No olin muutenkin erittäin epäsosiaalinen ja väsynyt olento.

      Niin, kyllähän he ilmoittivat siinä yhden maissa pitävänsä tuomareiden tauon nyt, mutta eihän sitä silloin kahdentoista maissa voinut tietää, kun kuitenkin ohjelmassa luki, että tauko pidetään noin klo 12. Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi, ja Fera pääsi arvosteltavaksi. (: Harmittaa kuitenkin hieman, etten arvostelua nähnyt.

      Miten Aatu muuten pärjäsi? Olet ilmeisesti tulossa Capitaliinkin, oletko ilmoittanut Lillankin? Me odotamme tyttöjen kanssa Capitalia jo innoissamme. ;-)

      Poista
    2. Kyllä mä sut näin, en vaan tullu juttelemaan koska en ollut varma olitko se varmasti sinä. :D

      Aatu pärjäsi aika .. huonosti. :D Oli luokkansa viides seitsemästä osallistujasta.. :D Juu ollaan tulossa Capitaliin tällä kertaa molempien näätien kanssa. :) Siellä varmasti nähdään!

      Poista
    3. Niin no, mulla on kyllä kaksoisolento, joten teoriassa se olisi voinut olla hän jonka näit. Käytännössä taas ei, sillä hän asuu Saksassa, eikä omista frettejä ja käykin Suomessa vain kerran vuodessa (tosin kylläkin Lempäälässä). :D

      Hitsi, mä en nähnyt sua, mutta laitetaan väsymyksen piikkiin. ;)
      Kiva että Lillakin osallistuu Capitaliin, siellä juu nähdään. (:

      Poista
  2. Ihania kuvia! Ja 3.sijotus on tosi hyvä.Tuomarikuvien jälkeen seittemäs ja kaheksas kuva on niin ihania, tosi kauniin värinen fretti. Mikset itsekin hanki tuonväristä kun toi Yuno? Vaikka enhän mä sillä onhan sinunkin fretit tosi ihania. :----)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei miks mulla näkyy tässä nimen vieressä vaan toi oranssi B vaikka olen profiilikuvan laittanutkin?? Se kuva näkyy tuola lukijalistassakin. :OO

      Poista
    2. Yuno on mäyräkuvioinen, mikä tarkoittaa sitä että se on fancy-värinen. Näistä suurin osa kantaa Waardenburgin syndroomaa mikä aiheuttaa muunmuassa kuuroutta ja tasapainohäiriöitä, fancy-väristen frettien elinikäkin on usein lyhyempi kuin hyvien standardilinjaisten frettien.

      Poista
    3. Pikemminkin ihania frettejä, eikä ihania kuvia. Nuo kuvat eivät nimittäin todellakaan ole mitään onnistuneita.

      On kyllä kolmas sija hyvä saavutus, eikä parempikaan sijoitus ollut kaukana. ;-)
      Olen kyllä todella tyytyväinen tyttöihin, molemmat pärjäsivät hienosti.

      Ja onhan tuo mäyräkuvioinen Yuno hienon ja suloisen näköinen, mäyräkuvioiset fretit ovat kyllä nätin näköisiä, mutta niillä tosiaan on ikävä kyllä 75%todennäköisyydellä tuota Waardenburgin syndroomaa. Juuri tuosta mantun mainitsemasta syystä en sellaista halua hankkia.

      Poista
  3. Äsh, nyt meni vastaukset sekaisin, tuo ylempi on siis tuohon Nellin kommenttiin.

    Mitä tuohon mantun kommenttiin nyt enää lisäämään, siinä on lauseen mittainen tiivistys mäyräkuvioisista (fancy-väreiksi luetaan myös DEWit ja pandat) freteistä.

    Minä kiinnyn lemmikkeihini kovasti, ja haluan niille parhaan mahdollisen elämän. Frettini ovat minulle kuin lapsia; jokainen on todella tärkeä ja rakas. En halua nähdä yhdenkään frettini kärsivän, ja tuo Waardenburg saattaa aiheuttaa syndrooman vaikeusasteesta riippuen tasapaino- ja kuulo-ongelmien lisäksi monia muita, fretin elämänlaatua heikentäviä oireita. Sairauden laadusta riippuen oireet voivat joskus olla jopa niin pahoja, että eläin joudutaan lopettamaan tai sen kanssa joudutaan viikoittain käymään eläinlääkärissä.

    En todellakaan halua yhdellekään fretilleni sellaista enkä halua nähdä frettini kärsivän. Enkä halua menettää frettiäni liian nuorena. Tämän estän kaikkein parhaiten sillä, että otan vain standardilinjaisia, hyväsukuisia frettejä. Sellaisia, joilla on parhaat mahdolliset edellytykset hyvään ja terveeseen elämään. Tästä syystä en halua fancy-värisiä frettejä vaikka esim. mäyräkuvioiset fretit voivat olla hyvinkin kauniita. Terveys ja hyvinvointi menee ulkonäön edelle. Mieluummin upeita ja kauniita, terveitä standardilinjaisia kuin kauniita mutta sairaita frettejä. Tämä on minun (onneksi myös monen muunkin) mielipiteeni.

    VastaaPoista
  4. Jätin haasteen blogillesi! Käyppäs lukaisemassa meiltä :) http://emmanelukat.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, et voi olla tosissasi.. x) Käynpäs kurkkaamassa.
      Eipähän ainakaan tarvitse miettiä, mistä aiheesta seuraavan postauksen kirjoittaisin... :D

      Poista
  5. Että sä olet nätti! Siis tarkoitan sun uutta profiilikuvaa. :))
    Tykkään blogitasi todella paljon, jatka kirjoittamista vaan! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos. Kiva että pidät blogistani, jatkan kyllä kirjoittamista, siitä ei tarvitse olla huolissaan ;)

      Poista
  6. http://frettipeikko.blogspot.fi/

    Haaste! Hups olitkin jo saanut tämän emmalta :D No, ei se mitään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä.. Noh, laitan vastaukset samaan postaukseen edellisen kanssa ja saatte odotella niitä kolme kuukautta. :D

      Poista
  7. Nonni nyt on lähetetty kasvattajalle varaus ensi vuoden pennusta, jännittää jo että millainen pentu sieltä tulee. Toivottavasti kasvattaja vastaa varaukseeni pian! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis lähetit varmaan pentukyselyä kasvattajalle? Saat vastauksena kyselylomakkeen, joka pitää täyttää ja lähettää takaisin. Sitten vain aktiivista yhteydenpitoa kasvattajaan @maililla jossei heti kättelyssä tule kieltävää vastausta, mikään varaushan kyseessä ei vielä ole. Ja vaikka olisikin kuinka hyvä kotiehdokas, voi aina käydä niin, ettei sitä pentua silti saa, joten ei välttämättä kannata ihan innoissaan vielä olla, vasta sitten kun asiat ovat varmistuneet. Jos iloitsee liian aikaisin, se tuntuu ikävämmältä jos jokin meneekin pieleen, kuten esim. jos syntyy pieni pentue josta ei riitä kaikille, jos pennut menehtyy, astutus epäonnistuu, tai jos kasvattaja ei pidäkään hyvänä kotiehdokkaana.

      Keneltä kasvattajalta muuten pentua kyselit? :)

      Poista
  8. Hey could u plz add the translate button here? Think every blog should have it so everyone could read it.

    VastaaPoista
  9. Added. :) Actually i earlier forget to put it there and that's why it was missing. Yeh i agree u, every blog should have translate -button, but the Google translator really sucks. So don't wonder if some stuff is awfully chaotic after translating. :D
    Nice to have u reading our story! ;-)

    VastaaPoista

Jätäthän meille tassunjälkesi!