Piinahetkiä toisensa perään. | Taskuvarkaani

4. marraskuuta 2012

Piinahetkiä toisensa perään.

Sain siis tällaisen haasteen Emmalta, Koda, Nuru & Turret -blogin kirjoittajalta. Ja sen jälkeen vielä toisen samanlaisen Peikon Poluilla -blogista! Argh, tekisi mieli hakata päätä seinään kunnes olisin tappanut aivosoluni viimeistä myöten ja osaisin ehkäpä suhtautua tähän (ja moneen muuhunkin asiaan) paljon positiivisemmin.



1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer the 11 questions the ' tagger ' has set for them.
3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
5. These lucky bloggers must then be told.
6. There's no tag backs.

11 faktaa minusta:
(Ja pari muutakin kahdesta haasteesta johtuen)

1. Olen henkeen ja vereen eläinaktivisti, eläinten oikeuksien puolustaja, vegaani, ruohonjuuritaon sotilas tuossa sodassa jne. Liimailen julisteita ja piirrän tarroja joita löytää ympäri kaupunkia. ;)


2. Vihaan ylikapitalistista maailmaa, enkä tästä syystä osta mitään turhaa ja typerää, tai tue rahoillani ylikansallisia suuryhtiöitä (kuten eräs nimeltämainitsematon pikaruokapaikka, joka avaa uuden raflan Intiaan hindupyhiinvaeltajille. Niinkuin mitä helvettiä!? Tiedätte kyllä mistä raflasta puhun, se jonka kaikki tietävät. Koko  maailmassa.)


3. Olen taiteilija, ja muuten oikeasti perhanan hyvä sellainen (omakehu haisee, mutta mikäs siinä kun on puoli elämää kuunnellut muiden kehuja). Rakastan maalaamista ja piirtämistä, luomistyötä paperilla tai kankaalla. Kun minulla on kynä ja paperia, olen jumala.

Kun saan inspiraation, tuli se mihin kellonaikaan tahansa, vaikka keskellä yötä, riippuen inspiraation laadusta ja vahvuudesta, saatan piirtää useamman vuorokauden putkeen nukkumatta tai erityisemmin syömättäkään. Toki nyt kun on lemmikkieläimiä niin täytyy pitää taukoja leikkimistä, ulkoilua ja ruokkimista varten. Silloin kun ei ollut, ei taukoja tarvinnut pitää ollenkaan.



4. Pahin pelkoni on, että menetän joskus oikean käteni (eli käden, jolla maalaan ja piirrän). Menettäisin lahjani ja asian, jonka tekemisestä niin suuresti nautin. Tai se, etten jostakin syystä voisi elää frettien kanssa, mutta onneksi niin ei koskaan tule käymään.


5. Olen täysin fretti-ihminen. Rakastan frettejä, ne ovat juuri se oikea eläinlaji minulle. Tulen varmasti omistamaan frettejä läpi elämäni, ja pyrin aina kartuttamaan tietojani niistä. Selailen päivittäin ulkomaalaisia sivustoja ja foorumeita puhelimellani etsiäkseni jotakin, mitä suomalaisilta sivustoilta ja tietämyksestäni ei vielä löydy. Haluan oppia koko ajan lisää, ja tulla koko ajan entistä paremmaksi fretinomistajaksi.

En voisi kuvitellakaan, millaista elämäni olisi ilman Feraa ja Mojitoa, saati sitten ilman yhtäkään frettiä ylipäänsä. Jokin näissä pienissä, veikeissä ja persoonallisissa otuksissa minua vaan viehättää niin kovasti.



6. Minulla on (omasta mielestäni tietenkin) hyvä musiikkimaku. Kuuntelen aika paljon laidasta laitaan erilaista musiikkia. Enimmikseen suomiräppiä, suomalaista (jonkin verran myös ulkomaalaista) crustia, ja psykeä. Saatte myös kuunnella esimerkit kaikista kolmesta musiikkilaadusta. ;) Tämän lisäksi kuuntelen jonkin verran myös reggaeta, teknoa, ja hieman rankempaa psykeä. Ai hitto kun on muuten vaikea valita biisejä ja artisteja.



Infected Mushroom - Muse Breaks
Julma-Henri & Syrjäytyneet - 200306
(Tähän hyvä vaihtoehto olisi ollut 'Numeromurha', jota ei
Youtubesta löytynyt ollenkaan).
Appendix - Eliittipiiri
(Olisin halunnut laittaa tähän 'Iltasatu' -biisin, muttei
sitä Youtubesta tietenkään löytynyt).
Pohjasakka -  Sortoa ja Vihaa
7. Olen todella laiska enkä kovinkaan usein jaksa siivota. Joskus kerran tai kaksi vuodessa innostun oikein kunnolla siivoilemaan ja järjestelemään kämppää, mutta muuten siivoan lähinnä vain pakkolliset asiat, eli pidän asunnon frettien kannalta asuttavana.
8. Olen mielestänne outo. Tai siis olisin, jos tietäisitte minusta hitusenkin enemmän. Olen aattellinen. Olen silmäntikku koulussani (joka ei kiinnosta minua tippaakaan ja nauran räkäsesti koko lauseelle, koska se kuulostaa niin typerältä). Minulla on ollut useamman vuoden ajan irokeesi (on edelleen, muttei se ole pystyssä), ja omistan tuunatun niittirotsin ja 100 kertaa kasaan ommeltuja housuja. Hiukseni ovat olleet kirkkaan vihreät, ja joskus turkoosit. Minulle sanottiin nuorempana, että kyllä minä tästä normalisoidun kun kasvan, alan ajattelemaan järkeviä asioita ja pukeutumaan normaalisti. Näin kävisi, jos pukeutumistyylissäni ei olisi mitään aatteellista ideaa. Joidenkin ihmisten harmiksi se idea kyllä löytyy ja tulen aina olemaan epämääräinen soheltaja. Ei kannata ihmetellä, jos törmää keskellä yötä huppupäiseen hiippariin, joka kiinnittää julkisille paikoille julisteita turkistarhauksesta tai luokkasodasta. xD
9. Minulla on neuroosi, OCD, jne. miksi sitä nyt ikinä halutaankaan kutsua. Vääntelen sormiani huomaamattani. Se on vähänkuin venyttelisin niitä. Tästä syystä sormieni välien iho on todella kuivunutta, halkeillutta ja joskus jopa haavoilla asti. Ihoni on siis noista kohdista ollut todella kuivaa jo vuosia johtuen atooppisesta ihottumasta, ja tuo sormieni venyttely sitä tuskin yhtään parantaa ainakaan.
10. Lempivärini ovat virheä, turkoosi ja tummanruskea.
11. Olen sitä mieltä, että tämä haaste on aivan perhanan ärsyttävä ja pitkä, kun lisäsin tämän tuolla seuraavien yhdentoista kysymyksen puolessavälissä. >:(
12. Rakastan luontoa ja metsiä. Saatan viettää kesäisin aikaa jossakin upeassa metsässä ihan muuten vain hengailemassa tai maalailemassa. Menen usein kesäisin kavereiden kanssa pariksi yöksi Luomaan erääseen upeaan vanhaan metsään ilman telttaa (alla olevassa kuvassa vuosia sitten näkyy takana teltta jonka yksi kaveri otti mukaan ja olikin ainoa joka sitä edes käytti..) notskin ääreen. Siis ihan keskelle täyteen kasvanutta metsää.

Metsästä heräämättömiä nuoria (minä ja Maija) juomassa itse tekemäänsä ketunleipäteetä. 8)

13. Olen täysin absolutisti, en juo pisaraakaan alkoholia, en pidä siitä tai sen mausta enkä varsinkaan pidä humalaisista ihmsistä. Vihaan kulkea Stadissa perjantai- ja lauantai-iltaisin kun siellä on ihan saatanasti örvelökännisiä ihmisiä. 14. Pidän Pokemonista, minulla on hirveä kasa Pokemonkortteja ja figuureja, kaikki kahden ensimmäisen tuotantokauden jaksot nauhoitettuna VHS:lle. Vihaan uusia Pokemoneja, sekä jaksoja että itse olioita. Huomaa kyllä, että on mielikuvitus loppunut kesken, hey c'mon siis jotain tee-, ja kahvikuppipokemoneja, lamppupokemoneja jne... Säälittävää...
Ensimmäisen haastajani esittämät kysymykset vastauksineen:
1. Montako eläintä olet elämäsi aikana omistanut?
Riippuu aivan siitä, mitkä eläimet tähän lasketaan. Ihan täysin ikiomani, vai myös perheen yhteiset lemmikit. Täysin ikiomia lemmikkejä minulla on ollut yhteensä 11. Ensimmäinen on kissani Misty, jota seuraa Mistyn pentu Piksu. Kissat ovat molemmat pitkäkarvaisia, todella suurikokoisia ja aivan uskomattoman upeita katteja. Seuraavat on liskoni Shadow haareminsa kanssa, eli kolmen naarasliskon; Fedoran, Rainbow'n ja Dominon kanssa. Tätä seuraa kaksi hamsteriani (en tiedä mikä minuun meni, kun otin jyrsijän mutta kai liskojen jälkeen kaipasin jotakin pehmoisempaa), Valtsu ja Tepsu.
Misty muutama vuosi sitten. Kuvassa neiti ei näytä niin suurelta kuin livenä. ;)
Harmi etten löytänyt Piksusta yhtään kuvaa koneeltani. :( Molemmista olisi toki ollut jossakin vanhoissa puhelimien muistikorteissa mutta kuka hullu niitä jaksaisi alkaa nyt kaivelemaan..

Nyt päästäänkin fretteihin, eli seuraava elämäni eläinten aikajanalla on rakas, edesmennyt frettiurokseni Doussi. Doussin jälkeen seuraavaksi minulle tuli Fera, ja lähes kaksi kuukautta sitten Mojito.
Tämän lisäksi perheelläni on ollut aivan ihana Suomenlapinkoirauros Valdemar, eli tuttavallisemmin Vallu, sekä oranssiraidallinen maatiaskissa Nipsu. Lisäksi pikkuveljelläni on edelleen kaksi hamsteria, jotka ovat samasta pesueesta toisen edesmenneen hamsterini kanssa. Veljeni on urpo eikä hoida hamstereitaan ollenkaan, joten ne ovat äitini hoidolla. Kun asuin vielä äitini luona, oli veljeni hamsterin lähinnä minun vastuullani. Silloin niitä oli kolme. Veljeni ei ole edes nimennyt niitä ollenkaan, ne ovat numeroitu.. -.-
Yhteensä elämääni kuuluneita eläimiä on siis ollut 16, eikä luku suinkaan jää tuohon, sillä frettejä minulle on tulossa 100% varmasti lisää. Todennäköisesti tulen myös joskus kauempana tulevaisuudessa hankkimaan parkin värisen lapinkoiran ja kissan.
Luettelemistani eläimistä kuvioissa ovat mukana, terveinä ja virkeinä siis Feran ja Mojiton lisäksi Misty ja Piksu, sekä ne veljeni kaksi mustaa hamsua joista toinen raukka on sokeutunut, vanhoja kun ovat.
2. Mikä on sellainen koirarotu, jonka ulkonäkö on aina viehättänyt sinua, mutta jota tuskin koskaan tulet hankkimaan?
Hmm.. Tällaista ei oikeastaan ole, koska olen todella kaukana koiraihmisestä. Pidän vain muutamasta koirarodusta (mm. lapinkoira, Alaskanmalamuutti, akita, husky ym. arktiset rodut), ja vaikken tuskin kaikkia noita rotuja koskaan tule hankkimaan, on paha mennä sanomaan mikä on juuri se jonka hankin ja mikä ei. Tietenkin täytyy ottaa olosuhteet huomioon, eli noita koiria ei kyllä mielestäni kerrostaloihin hommata, eli sitten täytyy kyllä asua omakotitalossa jossa on piha koiralle.
3. Erityinen hetki lemmikkisi kanssa?
Apua, tämä on vaikea, kun Fera ja Mojito ovat molemmat olleet minulla vasta niin vähän aikaa. Mitään maailmaamullistavaa ei ole vielä tapahtunut. Feran kanssa erityisin hetki tähän mennessä oli se, kun sain kokea neidin oppineen luottamaan minuun niin paljon, että se tuntee olonsa niin turvalliseksi kanssani, että se voi tulla viereeni nukkumaan huoletta. Lisäksi siinä on se, että neiti osoitti olevansa jo kiintynyt niin kovasti, että jopa haluaakin tulla itse viereeni nukkumaan. Tuo lämmittää aina sydäntä. Feran kanssa meillä on yhteisiä hellittely- ja rapsutteluhetkiä, jolloin otan neidin syliin ja annan hänelle kaiken huomioni. Fera on sellainen nallekarhu ja sylimötkö, että nämä ovat niitä parhaimpia hetkiä ulkoilun lisäksi.
Doussin kanssa oli sama, poika nukkui monena yönä vieressäni tai päälläni. Eräs asioista, jota minulla eniten onkin ikävä, on se lämmin tunne öisin rintakehän päällä, kun poika käpertyi siihen nukkumaan ja hengittelemään rauhallisesti. Toivottavasti tulen kokemaan samanlaisia hetkiä vielä Feran ja Mojitonkin kanssa. Doussin kanssa erityisiä oli myös murojensyöntihetkemme, ja yhteisenä syntymäpäivänämme viime vuoden elokuussa, kun olimme koko yön ulkona lenkillä pojan kanssa. Monta tuntia lämpimänä, mutta jo pimeänä kesäyönä. Se oli aivan uskomatonta, kuinka iloinen ja innoissaan poika oli. Tuo oli mieleenpainuvin muistoni ja erikoisin hetkemme.
Mojito taas on ollut minulla vasta hieman vajaa kaksi kuukautta, emmekä ole ehtineet vielä viettää aikaa niin kovasti yhdessä, että voisin tässä laskeskella kymmenistä tapauksista, että mikähän se erikoisin nyt sitten olisikaan. Meillä on yhteiset, kahdenkeskeiset leikkihetkemme, joita molemmat arvostamme kovasti. Mojito rakastaa leikkimistä yli kaiken (ei ihan kaiken, syöminen on varmaankin samalla tasolla). Kerran, kun leikin tuollaisella keppi-naru-mikälie-lelulla, eli siis kepillä josta roikkuu kuminauhan päässä sellaisia palluroita ja höyheniä, Mojiton kanssa, pyöritin lelua Mojiton yläpuolella ympyrää, ja Mojitohan alkoi itsekin pyöriä kuin väkkärä lelun mukaan. Tyttö jatkoi sitä loputtomiin, kunnes lopetin lelun pyörittämisen. Se oli todella hassun näköistä. :D
  
4.Lemmikkisi hauskin piirre, tapa tai ominaisuus? Fera on maailman ihanin sylilötkö, joka pitää sylissä loikoilusta, rentoutumisesta, rapsuttelusta ja.. nukkumisesta. Fera on oikea nallekarhu. Feralla on ihana häntä. Häntä on lyhyt, paksu ja todella tuuhea. Itse häntää ei karvojen seasta näe ollenkaan. Fera on myös hiljaisin fretti, jonka olen koskaan tavannut. Neiti ei ole koskaan päästänyt inahdustakaan, vaan ainoa äänellinen kommunikointi neidin suusta on sähinää.
Fera on selvää johtajatyyppiä, hän on se joka pitää talossa järjestyksen yllä ja määrää kaapin paikan. Fera osaa olla todella dominoiva.
Fera myös tarvitsee aktiviteetteja, sille ei riitä vain oleminen ja ympäriinsä hyöriminen asunnossa, se haluaa seikkailuja ja aina jotakin uutta. Feralle ei riitä ulkona pienet lenkit, varsinkaan sellaiset paikallaolemis- ja "hengailulenkit." Fera tarvitsee pitkiä, nopeatahtisia lenkkejä joilla ei turhaan jäädä seisoskelemaan.
Mojito on ihanan huoleton, hetkessä elävä ja iloinen veitikka. Tämä tyttö tulee iloiseksi pienistäkin asioista. Mojito haluaisi aina vain leikkiä, leikkiä ja leikkiä.
Moisku on ehkä hieman kömpelö, eikä osaa hyppiä yhtä mahtiloikkia kuin Fera, ja on muutenkin hitaampi, mutta tämä ei hidasta neidin vauhtia ollenkaan.
Mojito on kommunikaatiossa päinvastainen kuin Fera, tämä tyttö pitää ääntä ja putputtelee itsekseen vaikka maailman tappiin asti. Nyt toki kasvun myötä hieman hiljentynyt, mutta ensimmäisen kuukauden aikana Mojito putputteli tauotta, eikä hiljaisia hetkiä ollut.
Mojito on todella painava, muttei läski. Tyttö on oikein solakan ja kompaktin näköinen, mutta erittäin tiivis paketti. Sitä ihan yllättyy joka kerta kun nostaa tämän tytön, että miten se noin paljon painaakaan. Mojito on kaikkiruokainen, ja syö kuin hevonen.
5.Millainen ihminen lemmikkisi olisi? Mikä se olisi ammatiltaan?
Mojito olisi ehdottomasti pikkulapsi, joka ei ehkä ole se terävin neula heinäsuovassa. Mojito ei yrittäisi olla aikuisempi, vaan leikkisi vielä siinäkin iässä, kun se on muiden mielestä jo liian lapsellista. Mojito olisi se, joka jää aina hipaksi koska ei saa muita kiinni ja joka on hieman kömpelö. Mojito eläisi hetkessä, eikä huolehtisi tulevasta tai maailman muusta menosta ollenkaan. Oikeastaan Mojito ei edes tietäisi maailman muusta menosta yhtikäs mitään. Mojito olisi sellainen lapsi, joka syö kilon karkkia kerrallaan eikä säästäisi yhtäkään huomiseksi. Mojito olisi se lapsi, joka työntää kielensä rautatankoon pakkasella.

Fera on hieman vaikeampi tapaus muuntaa ihmiseksi. Fera olisi selvästikin johtajatyyppiä, joka ottaa ohjat käsiinsä, mutta vain silloin kuin häntä itse huvittaa. Ferahan juuri tällä hetkellä olisi teini-iässä, ja sen huomaisi mielenosoittamisherkkyydestä. Fera olisi siis itsepäinen ja kapinallinen teini, joka esittää kovista mutta sisimmässään kuitenkin kaipaa hellyyttä ja läheisyyttä. Töissä Fera olisi tulevaisuudessa aikaansaava ja hyvä työntekijä, joka ehkäpä toimisi mahdollisesti projektinjohtajanakin, mutta kotona neiti olisi laiska sohvaperuna. Feraa pidettäisiin saamattomana, mutta kun hän jotakin päättäisi tekevänsä, hän myös sen tekisi.
6. Rotu, jonka ulkonäköä ihailet, mutta et voisi sellaista kuitenkaan ottaa? Emh, eipä kyllä ihan heti tule mieleen, varsinkin kun tällä varmastikin tarkoitetaan koirarotua, ja koiraihminen kun en oikein ole.
7.Minkä kokoisia lemmikkisi ovat? Isoja, Fera ja Mojito ovat molemmat todella suuria naaraiksi. Fera painaa 1400 grammaa, ja Mojito on mennyt nyt vihdoin Ferasta ohi, vaikka näyttääkin pienemmältä. Tarkalleen en Moiskun painosta tiedä, mutta vaaka näytti suunnilleen 1500g. Yllätyin niin paljon vaa'an näyttämästä painosta, josta ei ottanut hullukaan selvää (ei sillä, en kyllä pyytänytkään ketään hullua paikalle) kun Mojito heilui puolelta toiselle.
8.Menevätkö rahasi eläimiisi vai johonkin muuhun?
Eläimiini ne rahat suurimmaksi osaksi menee, vaikka tokihan rahaa menee myös omaan ruokaani ja satunnaiseen itselle tarkoitettuun materiaan. Kuitenkaan en ole kovinkaan kuluttavaa tyyppiä, ja pääsen aika halvalla esim. omissa ruoissani. Kaikki loput menee tyttöihin, ja niiden ruokaan sekä tarvikkeisiin, peteihin, leluihin, näyttelymaksuihin jne. Mihin kaikkeen nyt lemmikkiin liittyen voi rahaa mennäkään. Haluan tarjota freteilleni vain parasta, varsinkin ruokapuolen osalta, ja niinhän se vain on että rahalla sitä saa. Kuitenkin tarkoituksenani on tarjota freteilleni paras mahdollinen elämä, ja ilman rahaa se ei ole mahdollista, ei se ruokakaan ole ilmaista. Raha on kuitenkin käytettäväksi tarkoitettu ja sitä saa aina lisää.
10.Paras vuodenaika ? Kesä! Aivan ehdottomasti kesä, vihaan kaikkea kylmää ja märkää.
11.Lemmikkisi söpöin kohta. (esim. kirsu, tassut jne)
Apua, eihän lemmikistä voi erotella yhtä söpöintä kohtaa, rakastan noiden hassunassuja yli kaiken, mutta Feralla on kyllä persoonallisen paksu ja tuuhea häntä, joka on aivan upea pörhistettynä. Mojitolla on aivan ylisuloinen nenänvarsi, se näyttää leveältä ja saa Moiskun näyttämään niin lutunaamalta. Lisäksi rakasta molempien tassuja aivan hirmusesti, frettien tassut ovat vain niin ihania. Varsinkin Feralla on sellaiset suuret jellonatassut, Mojitolla taas jääkarhuntassut. :)
Seuraavan haastajani 11 kysymystä:

1.Oletko tyytyväinen siihen että päätit hankkia fretin/frettejä?
Olen todellakin erittäin tyytyväinen. Fretit ovat minulle juuri se oikea eläinlaji, enkä voisi enää edes kuvitellakaan eläväni ilman frettejäni. Mitä arkeni olisikaan ilman tyttöjen hassuja tempauksia ja niiden aiheuttamaa päänvaivaa!
2.Montako kertaa käyt ulkona lemmikkisi kanssa kuukaudessa?
Tuota, jaa tästä pitäisi lähteä laskemaan vai? Sanotaanko nyt sellaiset 25 kertaa kuukauden aikana, joka päivähän on tarkoitus käydä tyttöjen kanssa ulkona, mutta aina ei kuitenkaan sää tai aika anna myöten. Yleensä syyllinen on tähän vuodenaikaan sää, kesäisin taas jos on ollut liian kuuma on voinut mennä yöllä, talvella ei sitä voi tehdä. /:
3.Lempivärisi?
Kuten yllä jo mainittukin, turkoosi, vihreä ja tummanruskea.
4.Aiotko hankkia vielä lisää frettejä/lemmikeitä?
Ensi vuonna meille muuttaa ainakin yksi näätäpentu laumanjatkeeksi, tällä kertaa uros. Frettimääräni tulee siitäkin kasvamaan, mutta pysyy kuitenkin järkevässä määrässä, jonka hoidosta pystyn suoriutumaan.
5.Mitä harrastat?
Löydät vastauksen varmasti tähän postauksen alkuosasta, jossa on lueteltu faktoja minusta. :)
6.Oletko töissä/opiskeletko?
Opiskelen lukiossa neljättä vuotta, jonka jälkeen suuntaan yksityiseen taidekouluun. Teen silloin tällöin osa-aikaista duunia lisätienesteiksi, mutta nyt on sellaista kiirettä muutama kuukausi, etten varmasti ehdi töitä tehdä tippaakaan. Kevään YO-kirjoitukset, valtakunnallinen kuvataidediplomi sekä Suomen nuorten taiteilijoiden valtakunnallinen kuvataidekilpailu, jonka näyttelypaikkana toimii Taidekeskus Salmela. Kilpailun "suojelijana" toimii tasavallan presidentin puoliso, ja se järjestetään 3-4 vuoden välein. Huom. nuorilla taiteilijoilla tarkoitetaan tässä aikaisintaan vuonna -76 syntyneitä, joten olen todennäköisesti kilpailun nuorin. Lisäksi skolessa kolmanteen jaksoon asti 7kurssia per jakso. 8) Apua...
7.Tulevaisuudensuunnitelmasi?
Olla onnellinen ja epämääräinen oma itseni rakkaiden ja täydellisten frettieni kera.
8.Pidätkö Suomen vuodenajoista?
Kyllä oikeastaan sinänsä pidän kaikista vuodenajoista omalla tavallaan, vaikka kesä onkin se kaikkein mieluisin. Näätiä on ihanaa kuvailla eri vuodenaikoina ja erilaisissa ympäristöissä, ja nekin tykkäävät sukellella lumessa talvisin, lehtikasoissa syksisin ja kaivaa mullassa kesäisin. Keväästä en keksi mitään muuta kuin sen, että päivät pitenevät ja alkaa tulemaan valoisampaa ja kesäisempää. Kesäisin on ihanaa kun näädillä on oma uima-allas parvekkeella ja ne rakastavat sitä yli kaiken. Vaikka kylmyyttä, lyhyitä päiviä ja märkyyttä vihaankin, olisi mielestäni todella ankeaa jos Suomessa olisi koko ajan tasapaksun lämmintä ja aina yhtä valoisaa, sillä fretit pysyisivät läpi vuoden samassa turkissa ja painossakin. Rakastan pörheitä talviturkkeja. (:
9.Asuisitko mieluummin kaupungissa kuin maalla?
Ehdottomasti kaupungissa, ja pääkaupunkiseudulla. Täällä olen koko elämäni asunut, kaikki palvelut ja mahdolliset ovat kivenheiton päässä ja kaikki ystäväni asuvat täällä. Toki olen leikilläni unelmoinut oman utopistisen valtion perustamisesta jollekin maapläntille jossa olisi enemmän maaseudunomaista, antikapitalistista ja jossa olisi toimiva vaihtotalous ilman rahaa, setelin seteliä. Kaikki olisivat samanarvoisia mutta olisin kuitenkin niin natsi, että kaikki turkismummelit, porvarit, kapitalistit, kokoomuslaiset, poliisit, poliitikot, valtion virkamiehet, sovinistit, rasistit, pissikset, lihansyöjät ja niin edelleen jätettäisiin valtion ulkopuolelle.
10. Jos joutuisit autiolle saarelle, mitä sinulla olisi mahdollisesti mukanasi sillä hetkellä?
Puhelin, jotta voisin soittaa itseni pois sieltä. Tai vaihtoehtoisesti moottorivene tai lentokone. Tietenkin jotakin ruokaa olisi hyvä olla mukana, ja jos sinne pitäisi jäädä, olisi fretit tietenkin mukana, ei niitä yksin voisi tännekään jättää. Onneksi puhelimessani on kuitenkin toimiva nettiyhteys (jaa, autiolla saarella ei välttämättä langatonta verkkoa ole..) ja pääsisin kuitenkin lopulta jollakin keinolla pois. Uimarengas voisi tietenkin olla hyvä jos joutuisin uimaan pois, sillä uiminen ei ole ihan niitä vahvimpia lajejani..
11. Lempiruokasi/herkkusi?
Kaakao kermavaahdolla! Toisaalta taas rakastan mokkapalojakin joten sanon kermavaahtokaakao mokkapalojen kera. ;) ... Sellaisista saa vain unelmoida...

Valitan, mutten nyt kyllä haasta ketään vaikka mieleni niin tekisi kostaa siirtämällä tämä musta rutto eteenpäin, mutta ikävä kyllä se on jo kiertänyt kaikissa mahdollisissa blogessa, joissakin jo useampaankin kertaan. Itse olin niin v****untunut tähän, että olin postaamatta mitään kolme viikkoa kun ähersin tämän kanssa laiskasti kerran viikossa jatkaen.



Ärsyyntynyt ilme.. x)



13 kommenttia :

  1. Vau, nyt saatiin tietää pikkusen syvemmältä millainen on Mojiton ja Feran omistaja. :---)
    Ihan kivaa lukea blogin kirjoittajastakin enemmän koska olisi tosi tylsää jos ei yhtään tietäisi millainen tyyppi tätä kirjoittelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, voi olla että paljastin hieman liikaakin. ;-)

      Onhan se hyvä tietää, millaisen henkilön kirjoituksia sitä lukeekaan. Itse ainakin haluan tietää. Ettei sitten käy niin, että saa tietää koko jutun olevan huijausta jonka takana onkin koko ajan ollut joku 60v pervo äijä tarkoituksenaan viilata ihmisiä linssiin. >:D

      Poista
  2. Eikä ! Sä vaan vaikutat niin kivalta tyypiltä ! Meidän täytyy miittailla kunhan mä tästä omasta angstista ja suruajasta pääsen vähän yli :( Oisko sulla antaa jotain neuvoa, miten olet itse pärjännyt doussin menettämisen jälkeen ? Olen minä aikaisemminkin menettänyt eläimiä, mutta viimeinen taitaa olla mäyräkoirani Alpo joka kuoli 9-vuotta sitten. Ei tämä kai koskaan helpotu :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mainitsivatko he siellä Viikissä sinulle, mutta pieni Nurppasi oli todennäköisesti kolmas heillä koskaan hoidossa ollut fretti, ja jokainen lopputulos on ollut yhtä huono. Doussi oli nimittäin toinen fretti ikinä, sekä teholla että koko pieneläinsairaalassa. Jos haluat käydä katsomassa laskun tarkan loppusumman, se löytyy 'Katsaus näätäkuluihin' -postauksesta. Se oli se suurin ell.lasku, toinen pienemmistö on samalta päivältä. Eikä tuohon laskuun sisältynyt kuin n. 3h teholla. Ensimmäisen fretin omistaja oli kuulemma saanut mukaansa yli neljän tonnin laskun. Harmi ettei Suomen suurimmassa eläinsairaalassa ole fretteihin perehtynyttä väkeä, vaikka tekniikkapuoli onkin kunnossa.

      Harmi että näin piti käydä, olen niin pahoillani Nurun puolesta. Muista kuitenkin, että se eli luonasi parhaan mahdollisen elämän, vaikka se lyhyt olikin.

      Huom. ensimmäinen vastaukseni löytyy alempaa. Ja olisi kyllä tosi kiva nähdä joskus, kunhan pääset tästä nyt yli. Kyllä se onneksi ajan myötä helpottaa, sen voin sanoa. Vaikka kyllä itselläkin toisinaan nousee todella vahvasti taas pintaan, kuten esim. syntymäpäivinäni.. -.- Ja varmasti muutaman kuukauden päästä helmikuussa 22.pvä pidän angstauspäivän, ei sitä voi estää.

      Poista
  3. infected <3 heavyweight on mun ikuisuuslemppari. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitto kun olit käynyt laittamassa tähän väliin tän niin toi Emmalle tarkotettu vastaus on ihan väärässä paikassa. ;)

      Hah, Infected on ihan paras, oli ihan uskomattoman hankalaa päättää minkä biisin tähän linkkaan. Ärsyttää kun pari vuotta takaperin ne kävi Suomes aina pari kertaa vuodessa, keväällä ja loppukesästä/syksystä, olisin niin halunnut niiden keikalle mutta olin silloin tietenkin alle 18. Nyt sit ei ole näkynyt yhtään keikkajulisteita kun olisin voinutkin sinne mennä.. Voi olla että olen missannut, tai sitten tää on vaan joku jumalan rangaistus mulle etten pääse Infectedin keikalle. 8DD

      Poista
  4. Näihin asioihin on todella vaikea yrittää antaa neuvoa, kun jokainen käsittelee ne niin eri tavalla. Mitään kovinkaan käytännöllistä osaa tähän sanoa, voin vain kertoa miten itse toimin. Siis mähän olin oikeesti ihan romuna kun Doussi menehtyi, kun kuulin uutisen puhelimesta, mulle tuli fyysisesti ihan saakelin paha olo; alkoi sattua mahaan, meinasin oksentaa ja nousi hirveä kuume. Oli ihan hirveen tyhjä olo ensimmäiset pari kuukautta enkä pystynyt öisin nukkumaan kun en pystynyt kerta kaikkiaan ajattelemaan mitään muuta, edes päivisinkään. Yritin väkisin ajatella jotakin muuta, ajatusten ohjaaminen muualle saattaa auttaa hetkellisesti. Varmaan olet nämä kaikki jutut jo lukenutkin blogista. Kuulostaa varmaan siltä, että mulla olisi ollut mielenterveysongelmia, mutta aina kun olin yksin ulkona, puhuin Doussille. Tai kohdistin puheeni erääseen pieneen ja himmeään tähteen jonka olin tasan viikon päästä illalla samoihin kellonaikoihin huomannut. Istuin joskus koulun jälkeen meidän rapun edessä penkillä puoli tuntia juttelemassa muiden silmissä yksin. Tein tuota joka päivä koulumatkoilla, ja vähitellen se harventui kunnes pikkuhiljaa tapa katosi kokonaan. Kai se oli aika terapisoivaa, sillä kyllä se auttoi.

    Siivosin Doussin tavarat vasta muutaman kuukauden päästä pois. Ruokakupitkin olivat paikoillaan, olisi ollut outoa kerätä ne samantien pois lattioilta. Yksi ruokakuppi oli vieläpä täynnä raksuja koko tuon ajan, ja jonkin aikaa vaihdoin vedetkin normaalisti. Ainoa tavara, jonka otin pois samana iltana, oli pojan puinen kori, jossa se tykkäsi nukkua ja jota se aina repi ja rikkoi. Rikoin tuon korin raivoissani kokonaan. Jokin terävähän oli puhkaissut pojan mahalaukun, luunsiru tai pala tuosta puukorista. Näin ollen siis talloin ja revin korin aivan tuusan nuuskaksi. Ei kannata antaa freteille niitä jouluna saatavia lahjakoreja nukkumapaikoiksi..

    VastaaPoista
  5. Tuohon edelliseen kommenttiini lisäksi kun ei pysty muokkaamaan: Jäi puuttumaan tuosta että kun kuulin uutisen, tuohon fyysiseen pahoinvointiin kuului myös järjettömän tuskainen päänsärky, ja lisäksi meinasin pyörtyä. Olin tuolloin vielä autossa matkalla kotiin, niin oli pakko pysäyttää auto ja mennä haukkaamaan raitista ilmaa etten oksenna autoon, sen jälkeen oli pakko maata loppumatka takapenkillä.

    Mua alkoi v****ttaa ihan älyttömästi kun olin just saanut ihan hirveän uutisen, ja se kehtas vielä puhelimessa kysyä moneen otteeseen että haluanko luovuttaa ruumiin leikeltäväksi opiskelijoille opetuskäyttöön. Ihan sairasta, vaikka olisihan siitä seuraaville frettipotilaille saattanut olla hyötyäkin. Jouduin monta kertaa vastaamaan kieltävästi, että puhelimessa ollut nainen tajusi asian - tai ei tajunnut, sillä lopuksi hän vain sanoi, että voin päättää myöhemmin ja ilmoittaa heille vaikka puhelimitse. Ärsyttävän jääräpäinen työntekijä, vaikka kuvittelisi että yritettäisiin tuollaista asiaa ilmoittaessa oltavan edes hiukan hienovaraisia.

    VastaaPoista
  6. Oikeesti ? Hirveetä touhua :/ Joo ei mulle sanottu mitään kokemattomuudesta viikissä, mutta saipa se siellä ainakin hyvää hoitoa. Mä lähetin sen vielä ruumiinavaukseen kaiken jälkeen ja siellä selvisi kuinka monta kasvainta pienellä oli :/ periaatteessa Nuru oli täynnä kasvaimia :/ Mua suututtaa tässä eniten se etteivät he lähetå sitä viimeistä raporttia ennen kuin olen maksanut koko summan. Onneksi sain kaikki tarvittavat paperit ja pystyin ne kasvattajalle laittamaan. Ja onneksi sain viikistä 4 kk maksusuunnitelman. Ei ihan mene talous kuralle. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mielestäni kun kyseessä on kuitenkin "vaan" Suomen suurin eläinsairaala, tulisi sieltä löytyä edes yksi fretteihinkin perehtynyt ihminen. Siellä kuitenkin on tekniikkapuoli todella hyvä.

      Mitä, ihme touhua etteivät sitä raporttia lähetä! :o Eli saat sen vasta neljän kuukauden päästä!? Kuinka suuri lasku muuten postissa kolahti? /:

      Poista
  7. Oikeesti ? Hirveetä touhua :/ Joo ei mulle sanottu mitään kokemattomuudesta viikissä, mutta saipa se siellä ainakin hyvää hoitoa. Mä lähetin sen vielä ruumiinavaukseen kaiken jälkeen ja siellä selvisi kuinka monta kasvainta pienellä oli :/ periaatteessa Nuru oli täynnä kasvaimia :/ Mua suututtaa tässä eniten se etteivät he lähetå sitä viimeistä raporttia ennen kuin olen maksanut koko summan. Onneksi sain kaikki tarvittavat paperit ja pystyin ne kasvattajalle laittamaan. Ja onneksi sain viikistä 4 kk maksusuunnitelman. Ei ihan mene talous kuralle. :/

    VastaaPoista
  8. Katsos en oo ainut joka on "outo". Infected mushroom löytyy kans täältäkin lemppareista, ja metsissä hiippaileminen ja oleminen on ihanaa. Itsekkin voisin vain olla ja rauhoittua/rentoutua.

    Se vielä myös että tästäkin tukasta on löytynyt lilaa, pinkkiä, vihreää, sinistä, punaista, turkoosia, mustaa, hopeaa... ja ruskeaa. :)

    Olenpas tööt enkä osaa kommentoida mitään järkevää nyt vaihteeksi.

    VastaaPoista
  9. Heh, kaipa me kaikki fretinomistajat olemme hiukan vinksahtaneita suuntaan tai toiseen. ;-)

    Hahaa meillä on ollut suunnilleen sama värikirjo, joskaan pinkkiä en koskaan ole päähäni suostunut laittamaan. :DD

    VastaaPoista

Jätäthän meille tassunjälkesi!