Eipäs sitten olleetkaan viimeiset lumiset kuvat nuo edellisen frettikuvapostauksen kuvat, ei, mutta tällä kertaa laitetaan nyt kuitenkin niitä lumettomana aikana otettuja kuvia. Aika hyvää vauhtia nuo tuolla nytkin näyttää auringon noustua sulavan, joten toivotaan ettei lisää olisi enää tulossa!
Meillä freteillä on nykyään lenkkeillessämme jokin kummallinen tapa kiskoa kotiin päin, ja tapa onkin alkanut jo kehkeytyä häiritseväksikin. Mikäli haluan kävellä frettieni kanssa kunnollisen ja pitkän lenkin ilman, että joudumme kääntymään kohti kotia kesken kaiken, joudun hieman kikkailemaan. Täytyy nimittäin välttää kaikki risteyksiä, jotka vievät meidän kotitiellemme, sekä mahdollisesti myös risteyksiä jotka johtavat risteykseen tielle, joka johtaa risteyksestä tiellemme... No, tilanne ei onneksi ihan näin paha kuitenkaan ole miltä kuulostaa, mutta nyt talvella tosiaan on tällainen tapa kehittynyt, että suoraan kotiin pitäisi päästä. Esimerkkinä otan fretit iltamyöhään mukaan kun lähden saattamaan kaveria vajaan puolen kilometrin päässä olevalle bussipysäkille kentän läpi. Yritän kääntyä kiertämään korttelia ja menemään eri reittiä kotiin, mutta ei. Neidit jäätyvät paikalleen mielenosoituksena siitä, että halutaan mennä kentän läpi suoraan kotiin. Viimeksi onneksi kuitenkin onnistuin huijaamaan ne kävelemään porttimme ohi (luulivat varmaan että menemme takapihan kautta kuusiaidan raosta), ja saimme kierrettyä kylmänä pakkasiltana viellä korttelin ennen kotiinmenoa. Eihän toki lenkkien pidä olla aina mitään tunnin mittaisia kävely- tai juoksulenkkejä, ne voivat olla myös vain haistelua, kaivelua ja muuta nyhväystä tai lyhyempiä. Mutta jos fretit selvästi ovat innoissaan ulkona olemisesta ja silti pyrkivät juoksemaan vain suoraan kotiin, niin on kyllä kummallista. Ne eivät haluaisi edes kivan takia poistua mukavuusalueeltaan. Nyt lähdetäänkin tätä vyyhteä purkamaan ennenkuin käytös vakiintuu toistuvaksi, jolloin kivat ulkoiluhetkemme muuttuisivatkin vain 15 minuutin hätäisiksi pikkulenkeiksi.
Kissakuulumisista sen verran, että tilanne on edelleen kolmen kissamme kanssa sama. Misja elelee täällä minun, frettieni ja veljeni kanssa samalla puolella taloa ja vanhukset toisella puolella. Kovasti Misja haluaisi myös päästä olkkariin ja keittiöön mutta se ei onnistu ellei kissavanhukset ole ulkoilemassa. Misja itse pääsee kyllä säävarauksella päivittäin ulos, ja nyt on pikkuhiljaa lenkkeilynkin opettelu alkanut onnistumaan visuaalisista ärsykkeistä huolimatta (niin, niille lukijoille jotka ette tienneet Misja on kuuro, jote se reagoi jokaikiseen visuaaliseen ärsykkeeseen näkökentässään. Pienikin liike on suuri ärsyke). Ollaan Misjan kanssa myös harjoiteltu joitakin temppuja, ja niistä ehkä onkin joskus tulossa videota tänne blogiinkin!
Nyt kuitenkin suurin progressio on totuttaa kissat taas toisiinsa (tai siis, tämä nuori kolli siihen että muiden kissojen annetaan olla rauhassa). Totuttelu alkaakin heti, kun Misja viikon päästä leikataan. Leikattu kolli toisen kollin kanssa on varmasti helpompi kuin leikkaamaton, ja stressin minimoimiseksi käytössä on Feliway-haihdutin ja suihkepullo.
Lopuksi vielä pieni huomio, että tietokoneeni muuten meni juuri rikki. Huutaa virhettä vaan, ja kaikki korjausyritykset johtavat samaan virhetilaan. Näyttökin muuttui jo vihreäksi. Olen jo pidemmän aikaa pelastellut kuviani koneelta, sillä olen kyllä tiennyt ette ko. kone tule enää kauaa kestämään, onhan se jo palvellut täydellä teholla neljä vuotta! Viimeisen kuvausreissun kuvat kuitenkin olivat edellee koneella, jonka kovalevy (siis ainakin se..) on romuna, joten olen tässä ahkerasti yrittänyt pari päivää sitä käynnistellä. Jostain kumman syystä se nyt sitten lauantai-aamuna auringonnousun aikaan käynnistyikin, ja käynnistyksen korjaustyökalu sai sen käynnistymään sen verran, että sain pelastettua loputkin kuvat ja kirjoitettua tämän postauksen. Nyt formatoimaan kone, ja katsomaan josko se siihen asti kestäisi, että saisi uuden ostettua, sitten se lentää romukoppaan lopullisesti. Erittäin mahdollista että ei kestä, joten jos täältä blogista ei mitään näy tai kuulu, on tämä todennäköisesti syynä asiaan!
 |
| Mojito vähän rakastui tuohon lahonneeseen kantoon, niin paljon että se piti repiä kappaleiksi. :) |
 |
| Loppuun vielä mukava yllätys, jonka päälle Fera oli suoraa päätä hyppäämässä juostessaan metsikössä holtittomasti. Hyvä että huomasin edes, tuota oli aika vaikea erottaa maassa olevista kuusenneulasista! |
Voiko fretille syöttää esim. Kissanpennulle tarkoitettua kissan kuivamuonaa? Syövätkö fretit kaloja?
VastaaPoistaMulle eläinkaupassa ainakin myyjä sanoi että frettejä ruokitaan kissanruualla kun kävin kyselemässä mitä kannattaisi ostaa tulevaa frettipentua varten. Olin kuivaruokaosastolla siis ja myyjä ohjasi mut kissojen purkkiruokaosastolle.. jostain olisin kai kuullut ettei freteille saisi antaa kalaa? Mutta kuitenkin taas olen lukenut että porukka antaisi?
PoistaMutta hei kannattaa lukea tuolta sivusta löytyvä linkki sivulle fretin ruokalautanen
Oi ihania kuvia! ♥
VastaaPoistaKuinka vanhoiksi fretit elää? Entä kuinka monta pentua fretit yleensä synnyttää ja milloin pennut on luovutusiässä?
miltä kasvattajalta oot nää fretit hankkinu?
VastaaPoistaHei! Fera on Kuutin freteiltä eli Minna Kuutilta, ja Mojito Pickpocket's ferretsiä pystyssä pitävältä Lisa Hyöyltä. Tarkemmat tiedot freteistäni ja niiden kasvattajainfot löytyvät yläpalkista löytyviltä frettien omilta sivuilta. Ensimmäinen frettini Doussi taas tuli minulle Venäjältä Ferret City -kasvattayhteisöltä jonka toimintaa ylläpitää Anna Volkova, joka ei siis ole Ferret Cityn ainoa kasvattaja. Seuraavan frettitytön infot ovat luettavissa ensi kuussa kun neito saapuu meille. :)
VastaaPoista