Frettien lumisia talvipuuhia

Talvi. Kylmää, märkää ja lumista. Pimeää. Tälläkin hetkellä lämpömittari näyttää 12 astetta pakkasta. Aina kun lähden kotoa ulos, kenkäni täyttyvät lumella ja sukkani kastuvat jo heti ensimmäisen kymmenen metrin paikkeilla. En pääse sporapysäkille tai juna-asemalle ilman että tarvon reisiini ylettävän lumihangen poikki, kukaan kun ei ole kulkuväylää aurannut tai kolannut. Parveke on täynnä lunta eikä siellä viitsi muuten oleilla kuin ehkä tupakalla, nyt kun olen kuumeessa (aamulla 39,7 kahden Finrexin jälkeen kun tunsin että kuume on laskenut ihan hyvin) en jaksa edes joka kerta raahautua parvekkeelle ja poltan jo toista röökiäni tänään sisällä. Olen aivan hirveä, varmaan kaikki talon asukkaat, niin karvaiset kuin karvattomatkin kuolevat keuhkosyöpään vuoden sisällä. No ei, mutta on kyllä hiukan huono omatunto.

Onneksi talvi ei ole pelkästään yllä luettelemiani asiaoita, vaan tällä kylmällä vuodenajalla on paljon hyviäkin puolia! Joka puolella lunta, lunta ja lunta. Kaikkialla on ihanan kaunista, lumista ja valkeaa, ja kirpeä talvi-ilma piristää ankeinakin aamuina. Joulukin on jo ihan nurkan takana ja näädät rakastavat lumessa temmeltämistä! Vapaaehtoisesti jäädytän asuntoamme ja pidän parvekkeen ovea päivisin raollaan tyttöjen ollessa hereillä, ja siellähän neidit vasta viihtyvätkin. Koko parveke on täynnä pienenpieniä tassunjälkiä vierivieressä, lumessa peuhataan kuin viimeistä päivää ja lumisimpiin kohtiin on kaivettu tunneleita ja onkaloita. Jos parvekkeen ovi sattuu olemaan kiinni Feran ja Mojiton ollessa hereillä, nämä tomerina tyttöinä menevät heti raapimaan ovea merkiksi kertoakseen minulle että ovi auki ja heti. Neidit ovat viihtyneet parvekkeella välillä tuntejakin, eivät toki yhteen mittaan vaan päivän aikana yhteensä. Joskus tytöt jäävät jopa nukkumaankin parvekkeella sijaitsevaan kantokoppaan. Kuitenkin, jos satun olemaan aivan jäässä, vedän kylmästi vain oven kiinni vaikka tytsyt olisivatkin parvekkeella. Fera nimittäin ketteränä tyttönä osaa kiivetä tuolin kautta parvekkeen ikkunalaudalle raapimaan ikkunaa sisällehaluamisen merkiksi. :) 

Lumikuono :)

Myönnän toki olleeni laskempi viemään Mojitoa ja Feraa valjaissa ulos parvekkeella ulkoilun takia, aiemminhan vein tyttöjä ulos lähestulkoon päivittäin. Suunnittelin puolisen vuotta parvekkeen frettiturvallistamista, sillä parvekkeen lattian ja kaiteen välissä on näädänmentävä rako. Lisäksi nurkassa seinnän ja kaiteen välissä on toinen rako. Aiemmin olen rajannut Playpenillä puolet partsista freteille, mutta näin talvella sen ollessa ahkerassa näyttelykäytössä ei sitä viitsi tuolla lumessa pitää. Tosiaan puolisen vuotta on ollut suunnitelmissa tämä frettiturvallistaminen. On mittailtu, suunniteltu, mietitty mitä pitää ostaa, käyty rautakaupassa, mutta sitten vain eräänä päivänä täysin extemporena sain parvekkeen frettiturvalliseksi 10 minuutissa. Tiputin rakoihin laudanpätkät, jotka oli aiemmin hankittu tätä varten. Tarkoituksena oli sahata ne oikean mittaisiksi ja miettiä kiinnitysjärjestelmä, mutta ne olivatkin täysin sopivat ja raon alla oli oikein valmiiksi tangot joiden päälle vain pudotin laudat. Pystysuuntaisen raon eteen työnsin vanhan, suuren akvaarion pystyyn jonka päälle kumpikaan noista ei varmastikaan pääse kiipeämään. Eräänä päivänä uuden perheenjäsenemme kotiuduttua sainkin paljain jaloin kontata hakemaan akvaarion sisällä mököttäneen Feran sieltä pois..

Sain myös huomata viimeisen ulkoilulenkkimme jälkeen, että Mojitolle täytyy ostaa uudet valjaat... Ne eivät ole väärän kokoiset eikä Mojito ei pääse niistä irti sen paremmin kuin muistakaan valjaista (Mojito osaa ikävä kyllä riisua mitkä tahansa valjaat). Olen harmitellut välillä sitä, kuinka Mojiton niska kellertää. Nyt minun ei tarvitse enää harmitella kellertämistä, sillä Mojiton niska on vaaleanpunainen! Kyllä, Faunattaresta ostatuista pinkeistä valjaista lähtee kastuessa väriä! Tyrmistyttävää suoraansanoen. Miten eläinkaupasta ostetuista valjaista voi irrota eläimen turkkiin väriä!? Eikä kyseessä ole mitkään ihan halvimmatkaan valjaat, hinta ilman hihnaa oli 19,95 joten taidan kyllä käydä tuosta valittamassa. Ennenkuulumatonta.. Seuraavalla kerralla täytyy valita valjaat huolellisemmin, pitäisiköhän ostaa valkoiset, niin ei värin lähtemistä huomaisi? Onneksi sain juuri uudenuutukaisen valkoisille lemmikeille tarkoitetun shampoon Mojitolle, joka toivottavasti huomenna poistaa värin neidin turkista. 

Pahoittelen vähäisiä kuvia albiinolapsestamme, sillä Fera on ollut paljon helpompi kuvattava lähiaikoina. Varsinkin lumen keskellä Mojitosta on vaikea nykyisellä kamerallani saada hyviä kuvia, mutta joulun jälkeen asia toivottavasti uuden kameran myötä korjaantuu. Joulun jälkeen tuleekin sitten esittelyä uudesta perheenjäsenestämme, kuvia karvaisista lapsistani uudella kameralla sekä tietenkin joululahjapostaus! Siis tietenkin tyttöjen lahjoista, tosiaan tilailin tuossa kuun alkupuolella parista eläinkaupasta kaikenlaista ja yhteensä rahaa meni melkein 250e (tosin 50e meni tyttöjen ruokiin). :DD Pitäähän tyttöjä nyt vähän hemmotella, vaikkei tuolla summalla nyt kyllä mitään ihan järjetöntä roinaläjää saanutkaan, mutta joulun jälkeen esitellään sitten uudet lelut ja vempeleet. Normaalisti en siis ostele mitään ns. ylimääräistä ihan hirveästi, mutta näin joulun kunniaksi. Piti nyt kertoa, jotteivät ihmiset ajattele meidän näätäkulujen koostuvan suurimmaksi osaksi tällaisista hankinnoista, ei todellakaan. 

Uudella kameralla otettuja näätäkuvia saattekin ihailla pikimmiten joulun jälkeen, sillä tytöt tulevat kuin tulevatkin mukaani viettämään joulua äitini luokse. Vahtimisella ja vuorottelemisella kissojen kanssa siitä selvitään, ja katit ovat kuitenkin ulkonakin paljon. Lähdemme siis joulunviettoon jo huomenna, ja alan varmasti räpsimään kuvia samantien kun olen kameran akun saanut ladattua. Ja vielä näin lopuksi, olen huomannut blogin kävijämäärien laskeneen aivan hirmuisesti, noin kolmasosaan normaalista tässä kuussa. Ovatko juttumme muuttuneet tylsiksi vai onko lukijoista tullut kiireisempiä? Muistakaahan, että voitte aina jättää ideoita ja toiveita kommenttiboksiin. :)

Feralla oli hirveä kiire väärään suuntaan, kun olimme kävemässä perusreittiämme jolle oli ilmestynyt rakennustyömaa. Sain kirjaimellisesti raahata Feran raksan läpi. 

Hyvää joulua!

Sisarusrakkautta

Capitalissa tuli mukavasti törmäiltyä tyttöjen sisaruksiin, ja olenkin tyytyväinen näihin kuviin. Edellisestä näyttelystä jäi nimittäin harmittamaan, kun en saanut Ferasta ja siskostaan Mintusta yhteiskuvaa, mutta tämäkin puute korjattiin tällä kertaa. Kuitenkin nyt vasta tajusin, etten ottanut ollenkaan yhteiskuvia Mojitosta sisaruksiensa kanssa, vaikka niitäkin oli näyttelyssä useampia paikalla. Täytyy WCWFS:ssä tuokin puute korjata. Huomasin myös, että unohdin kokonaan Feran isoveljen Veetin olemassaolon, muita Feran sisaruksia ei paikalla näiden kolmen lisäksi kai tainnut ollakaan. Tai ainakaan en huomannut. Aina on kuitenkin mukava törmätä oman näätänsä sisaruksiin ja kuulla mitä niille kuuluu, yhdennäköisyyttä on myöskin hauska joka kerta ihmetellä aina uudelleen. :) Näyttelyn tapahtumista kertoo edellinen postaus, tämä keskittyy ainoastaan sisaruskuviin joten tekstiä on näin kuvapainotteisessa postauksessa vähän.

Ensimmäiset kuvista ovat Ferasta veljensä Rockyn, eli Kuutin Ouraganin kanssa. Yhdennäköisyys tosiaankin oli ällistyttävä, huomaa kyllä että isänsä verta molemmissa kovasti virtaa. Sisarukset suhtautuivat toisiinsa.. noh, laiskasti. Todella laiskasti ja välinpitämättömästi hieman vaivautuivat toisiaan kohti kurottamaan ja nuuhkimaan. Luonteetkin siis selvästikin ovat samaa luokkaa! Molemmat olivat aivan uskomattoman väsyneen oloisia, ja aivan yhtä laiskasti roikkuivatkin sylissä. Kuvista kiitos Feran kasvattajalle Minnalle.

Tässä kohtaa Janniina tuli varastamaan shown.. x)

Mukanaan tietenkin Feran ja Rockyn sisko Minttu. 

Lopuksi viellä omalla kamerallani otetut kaksi kuvaa Ferasta ja Mintusta Janniinan sylissä. Huomioikaa kaksi asiaa: Järkyttävä kuvanlaatuero ja tyttöjen parinsadan gramman kokoero. ;)

Capital! -frettinäyttely

Postauksen aiheena onkin (yllätys yllätys) Vantaan Rekolassa 01.12.2012 pidetty frettinäyttely, Capital!. Näyttelyselostus tuli hieman myöhässä, sillä minulla oli hieman ongelmia bloggerin kuvatilan loppumisessa. Tai on siis edelleen, en jostakin syystä pysty ostamaan lisää kuvatilaa, vaikka olen yrittänyt kahta eri pankkikorttia joilla on kyllä rahaa ollut tarpeeksi. Joka kerta ostotapahtuma keskeytyy johonkin erroriin, mutta onneksi keksin väliaikaisratkaisun, jotta sain tämän postauksen tehtyä. Jatkan näin toki, kunnes uusi ilmainen kuvatilani loppuu tai kun sen kanssa tulee mahdollisesti jotakin ongelmia. Harmi ettei kuvatilaa pysty maksamaan vuoraan pankkitunnuksilla. Toivottavasti virhe on vain väliaikainen vika, ja pystyn tarpeen tullessa ostamaan kuvatilaa lisää.  

Olinkin kyllä niin iloinen, että näyttely pidettiin näinkin lähellä kuin Vantaalla, yleensä kun joutuu hieman enemmän matkaamaan frettinäyttelyihin. Tällä kertaa en joutunut heräämään neljältä aamulla, vaan herätyskello taisi olla soimassa vasta puoli seitsemältä - eli samaan aikaan kuin arkipäivinäkin! Kuitenkin onnistuin myöhästymään näyttelyn sisäänkirjaamisesta, joka siis päättyi kello 9:30. Arvaatte varmaankin syyn; lumen hidastama joukkoliikenne. Olin paikalla varmaankin joskus puoli kymmenen maissa, mutta onneksi sain ilmoitettua myöhästymisestäni. Juuri jonkin aikaa sitten onnistuin hävittämään sim-korttini toisen puhelimen mukana, joten minullahan katosi kaikki puhelinnumerot, enkä netistä löytänyt numeroa, jonne olisin voinut myöhästymisestä ilmoittaa. Onneksi ihana älypuhelimeni oli kuitenkin aivan itse mennyt synkronoimaan facebookista kaverini puhelimeni osoitekirjaan, joten sain soitettua Mantalle joka sitten kävi kiltisti ilmoittamassa myöhästymisestäni. :-D

Kun pääsin paikalle, minun piti maksaa vielä nähtävästi puuttunut 10euroa ilmoittautumismaksusta. 27euroa laskussa luki, mutta oikea summa olikin kuulemma 37euroa. Onneksi minulla oli käteistä mukana. Ärsyttää kyllä hieman, kun jos olisin maksanut 15eurolla seuraavan vuoden Pk-frettien jäsenmaksun, ei olisi tuota kymppiä tarvinnut pulittaa ja jäsenmaksu olisi koko vuodelta hoidettu. En kuitenkaan uskaltanut sitä vitosta maksaa, sillä minulla ei liikaa ollut käteistä mukana, ja pitäähän näyttelyistä karvapalloille aina jotakin ostaakin! Eikä minulla olisi ollut mitään tietoa, missä Rekolassa olisi ollut automaatti (ei sillä, mitäs minä sellaisella tekisin kun pankkikortti on kadonnut..) Onneksi en kuitenkaan menettänyt kuin kympin, joka ei talouttani kaada. Silti minulle kuitenkin se vitonen jäi näyttelyn jälkeen käteen, joten olisin aivan yhtä hyvin voinut sen ensi vuoden jäsenmaksun jo maksaa. 

Kun aloin kasaamaan aitaustani, olin hieman hukassa. Salihan oli tietenkin täyttynyt kun kaikki muut olivat jo paikalla, joten raahasin tavarani inhottavasti aitauksien reunalle, jossa oli ainoa vapaa tila. Kaikkien tuttujen aitauksethan olivat ihan jossakin muualla, mutta onneksi hieman raivaamalla tavaroita saimme tehtyä vielä yhdelle aitaukselle tilaa sieltä nurkasta, jossa muidenkin aitaukset olivat. Paljon kivempaa, kun oma aitaus on tuttujen aitauksien vieressä, kun kuitenkin sen luona niin paljon aikaa tulee vietettyä. Jouduinkin siis roudaamaan tavaroitani ja näätiäni edestakaisin salin poikki.

Söpöläiset. :) Usva, eli Pickpocket's Golden Tribute taisi hieman ihastua Feraan, sillä Usvan omistajan sanoja lainaten poika laahusti koko ajan Feran perässä pussailemassa ja nuolemassa tytön korvia ja kuonoa, kun laitoimme hetkeksi Feran ja Mojiton tähän aitaukseen. ♥

Päivä meni ihan kivasti ravatessa ympäri salia ja jutellessa ihmisiä sekä tietenkin ihastellen ja hiplaillen muiden näätiä. Onneksi ilmoittautumiskassissa oli desinfiointiainepullot kaikille, sillä en löytänyt aamulla omaani eikä kaupassa ollut ollenkaan. Jossakin vaiheessa äitini tuli käymään paikalla, ja ostikin tytöille 24Petsiltä sellaisen ihanan turkoosin putken. Onneksi sain juuri viimeisen turkoosin, joka oli siis näytekappale. Myyjät joutuivat avaamaan kaikki paketit, joista yhdessäkään ei sitten ollut oikean väristä. Lisäksi sain Feralle SulkaDesigniltä uuden rokotuskortin/ terveyspäiväkirjan, joka on hieman parempi kuin tuo kissojen eläinlääkäristä saatu, josta on jokaisesta kohdasta viivattu yli "kissa" ja kirjoitettu tilalle "fretti." Sitä vain mietin tässä, että kun neidin penikkarokotemerkinnät on siinä vanhassa rokotuskortissa, enkä haluaisi sitä enää käyttää. Jos siirrän vanhasta kortista koko sivun, niin sehän voisi aivan hyvin olla jonkun toisen fretin rokotuskortista.. Täytyy keksiä jotakin järkevää, kun kuitenkin haluaisin ne tuohon uuteen siirtää. Voinhan toki kantaa molempia mukana näyttelyissä. Juuri sunnuntaina täyttelin molempien tyttöjen terveyspäiväkirjoihin sukupuukohdat ja etusivun tiedot. Sekä tietenkin painomerkintöjä. :-)

Olin juuri ennen näyttelyä käynyt ostamassa Feralle ja Mojitolle uuden nukkumapaikan, tuollaisen kolmiopesän nimittäin. Kävin parina päivänä katsomassa Koivukylän Faunattaresta josko siellä olisi turkooseja, mutta ikävä kyllä jouduin myöntymään vaaleanpunaiseen, hintaan 26,95 kun turkooseja ei vain ollut saatavilla. Onneksi näyttelypaikalla taas olikin ainoastaan turkooseja myynnissä, sillä joku muukin oli joutunut tuon pesän värin suhteen tekemään myönnytyksen! Kun olin laittamassa tuota vaaleanpunaista hökötystä musta-sini-turkoosiin aitaukseeni tuo pesä kädessäni, Allun omistaja Noora seisoi taas laittamassa samanlaista turkoosia pesää puna-vaaleanpunaiseen aitaukseena, ja molempien reaktio oli "Eikä! Miten sulla on ton värinen!?" Näin ollen vaihdoimme käyttämättömät pesämme, ja molemmat saivat oikean värisen! :) Onneksi kävi hyvä tuuri, ja molemmat saivat mieleisensä värisen joka sopii omaan aitaukseen. Eihän aitaukseeni olisi vaaleanpunainen sopinut, saati sitten turkoosi tuohon ylläolevaan punasävyiseen sekamelska-aitaukseen. 

Mojito arvosteltavana.

Arvostelut menivät taas vähän niin ja näin. Mojito siis tuli taas hienosti luokkansa kolmanneksi pisteillä 90/100, vaikkakin neidiltä oli vähennetty rasvakerroksesta 1,5 pistettä (eli saman verran kuin Feralla!) Ja lihaksien puutteesta ropsahti 2 miinuspistettä! Tuo ihmetytti minua suuresti, sillä Mojito on melkein pelkkää lihasta, eikä sillä oikeastaan ole ylimääräistä rasvaa ollenkaan. Lisäksi, meidän läskipallerolta eli Feralta oli lihaksien kohdalla miinustettu vain yksi piste, joten harmi ettei tuomarit olleet tytöillä toisinpäin. ;-) Kyllähän tuosta huomaa tuomarin vaikuttavan asiaan suuresti, sillä kyllähän se nyt on ihan täysi fakta että Fera on tuollaisena läskinä, pehmeänä pömppömahana lihaksettomampi kuin Mojito, joka on suuremmasta grammamäärästään huolimatta paljon kompaktimman näköinen ja tiiviimpi paketti. Ja Mojiton masuun ei sormi uppoa. Näin ollen Feralta olisi saanut mennä enemmän pisteitä tuossa kohdassa, tai sitten Moiskulta vähemmän.  :-)

Tuomarin ilmeestä jo huomaa mielipiteen Ferasta.. Lisäksi arvostelunumeroa ei vaihdettu, Fera oli 20.4.

Feran arvostelun kanssa kävi taas todella huono tsägä. Siis todella huono tuuri, huonommin ei olisi voinut käydä. Neidin sijoitus oli vasta luokkansa neljäs pistein 88,5/100. Tämähän johtuu siitä, että Fera oli niin likainen että tytöltä vähennettiin siitä syystä 6,5 pistettä. Tosiaan, tuo likaisuus josta nuo huimat pisteet vähennettiin, johtui kahdesta asiasta; neidin tassunpohjat hieman harmahtivat, ja Feran kynnenaluset olivat ihan mustat! En ymmärrä, missä se oli saanut ne noin likaiseksi. Tassujen likaisuudesta lähti siis 2 pistettä. Eivät ne omaan silmääni mitenkään erityisen likaiset olleet, lukuunottamatta niitä kynsiä. Huonolla tuurilla Fera oli juuri ennen arvostelua käynyt hiekkalaatikolla, ja neidin.. alakarvoihin oli tarttunut jotakin.. Tästä miinustettiin 4,5 pistettä kommentilla "dirty vulva." Voin ihan suoraan sanoa, että kun sain arvostelupaperin, minua vitutti. Harmitti myös, kun seuraavana päivänä tuloksia selatessani huomasin että Fera olisi saattanut saada samat pisteet, kuin luokan voittaja oli saanut. Ei siinä mitään, jos Feralle oikesti olisikin kuulunut tuo 88,5 pistettä, mutta kyllä se harmittaa, että tuli niin huonot pisteet vain ja ainostaan likaisuuden takia, kun oikeasti olisi tullut paremmat. Fera olisi kuitenkin mielestäni ansainnut pistemäärän 90 pisteen yläpuolelta. Ihan varmasti harmittaisi kaikkia muitakin, mutta sellaista se elämä on, seuraavassa näyttelyssä paremmin ja kyllähän muillekin on osunut kohdalle näin huono tuuri. Ei sille mitään voi eikä se maailmaa kaada, joskin tuloksissa ei kovin nätiltä tuo 88,5 pistettä näytä. 

Minun näätänihän ovat täydellisiä, olivat ne sitten kuinka likaisia tahansa, tai Mojiton tapauksessa lihaksettomia ja läskejä. ;-)

Kaikin puolin oli kuitenkin mukava näyttelypäivä, ja oli todella kiva päästä näkemään tuttuja ja hipelöimään kaikenkarvaisia näätiä! Seuraava näyttely jonne suuntaan onkin sitten WCWFS, joka järjestetään Naantalissa 26.01.2013. Tuolla West Coastissa aitauksemmekin on hieman hienomman näköinen kuin tällä kertaa, sillä pohjakangas on viellä kesken ja ensi kerralla aitauksessa on hieman enemmän tavaraakin. Vaikka otinkin hirveästi leluja mukaan, mutta kuten FFF:ssäkin, myös tällä kertaa puolet leluista oli kadonnut matkallal. En ymmärrä minne ne oikein katoavat, näköjään tytöt sitten heittelevät niitä kantokopastaan matkalla ulos. Kantokopassa ei nimittäin paikalle saavuttuamme ollut yhtäkään lelua jäljellä.. Tästä lähtien lelut pysyvät visusti laukussa matkan ajan.

Rakastuin tuohon mustaan ylöspäin katsovaan otukseen, se oli niin ihana ja nätti. ♥
Äänestin tätä kaveria suosikkinäädäksenikin. ;)
Kuva ei tosin tee fretille oikeutta.

Kuutin Avalanche, Feran sisko minttu nukkumassa aivan yksin.

Minttu ja näätäkasa. 8)

Feran laiskotteluhetki riippumatossa. 

Neiti oli vetelä kuin mikä ja veti sikeitä koko päivän.

Huom. seuraavassa postauksessa tulee näyttelyn aivan ihanat sisaruskuvat, joita onneksi saatiinkin aika mukavasti. :)

Liisteripalkinto

Ei kun siis Liebster -palkinto.. Kiitokset Liebster -palkinnon antaneelle Peikon Poluilla -blogille.

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. 

Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle

2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Annan palkinnon eteenpäin seuraaville blogeille: Ruufolf, Turrilan turinoita, Kissanelämää, Hassut Hurjat Hirviöni, Ferret Blog

Haaste..

Sain taas vaihteen vuoksi haasteen. Tämähän on vasta kolmas yhteensä, kylläpä näitä nyt pyöriikin blogeissa edestakaisin. Haasteesta saan kiittää Hanttaa blogista Viiksiä ja viinereitä, joka ystävällisesti päätti piristää blogiarkistoani vaihteen vuoksi yhdellä haasteella. 

"Kiitä tunnustuksen antajaa.

Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.

Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi."

Tällä kertaa laitankin vahingon kiertämään,
 ja laitan haasteen eteenpäin seuraaville henkilöille:

Valitan, laitoin eteenpäin vain seitsemälle,
 mutta tuskinpa kukaan tähän kuolee.

Peikko - Peikon poluilla

Manta - Tassujen Tahdissa

Janika - Paljon putputusta

Amy - Viuhti, Jirou ja minä

Jonna - Me and my siberians

Siiri - Näätä elämää

Eve - Frettivaroitus

Fera pienempänä 

Kahdeksan (vaikeasti keksittävää, koska olen kahdessa haasteessa jo aika paljon erilaisia faktoja itsestäni paljastanut) satunnaista asiaa itsestäni: Näin ollen en siis ala kirjoittamaan kaikkia aiemminkin mainittuja totuuksia tähänkin haasteeseen. 

1. Rakastan frettejä (edelleenkin), ja haluan oppia lajista kaiken mahdollisen ja vähän päällekin.

2. Tämän lisäksi olen kissaihminen. Unelmakissani on puolipitkäkarvainen valkoinen kissa, jolla on upea lumivalkoinen turkki. Olen löytänyt tällaisen kissan, mutta ikävä kyllä myyjä ei ole ottanut minuun yhteyttä, mutta jos saan yhteyden pelaamaan, tuo poikakissa muuttaa meille. 

3. Haluan hemmotella pieniä karvaturrejani ja ostelen niille aina kaikenlaista kivaa. Käytänkin suurimman osan rahoistani eläimiini. :)

4. Tämä on sitten salaisuus: Vaikka olenkin vegaani, olen ihan heikkona Tupla-suklaapatukoihin ja olen varmaan viimeiset pari kuukautta vetänyt melkein päivittäin sellaisen.. :DDD En ollut syönyt johonkin kuuteen vuoteen yhtään suklaapatukkaa ja nyt se kostautuu. xD

5. Vihaan tv:tä ja harvoin minulla ei ole parempaa tekemistä kuin telkkarin tuijottaminen ja aivojen mädättäminen.

6. Rakastan kynsien lakkaamista, ja kokeilenkin usein uusia juttuja kynsiini. En pidä yksinkertaisista yksivärilakkauksista, sillä ne ovat jotenkin liian.. tylsiä, yksinkertaisia, helppoja ja haasteettomia.. En siis kuitenkaan ole mikään kynsilakkahullu enkä niitä sadoittain omista, sellaiset kolmisenkymmentä pulloa varmaankin löytyy, sekä tietenkin hileet, koristeet, tarrat, siveltimet  jne. 

7. Taipumukseni luovuuteen on huomattavissa monista muistakin asioista kuin kynsien lakkaamisesta, paperille piirtämisestä sekä maalaamisesta tai pukeutumisestani. Kuten esimerkiksi siitä, että saatan sörkkiä maaleillani ja siveltimilläni sellaisiakin esineitä, joiden tuunaaminen ei olisi muille tullut mieleenkään. :D

8. Olen laiska ja saamaton ja kyllästyn helposti asioiden tekemiseen. Kuitenkin kun oikein inspiroidun ja haluan sekä päätän tehdä jotakin, olen siinä hyvä ja saan sen tehtyä helposti. Tämä esimerkki toimii esimerkiksi opiskelun suhteen. Kaksi vuotta laiskottelin (ensimmäisenä vuotena olin ahkera), ja nyt sain vuoden ensimmäisessä jaksossa suoritettua tuplasti sen määrän, mitä koko kahden viime vuoden aikana kursseja suoritin. Vielä kun saisi rehtorinkin vakuutettua tästä, kun hieman skeptisesti kuitenkin minuun suhtautuu samalla omahyväinen virne naamallaan salaa valmistaen eropapereita koulusta. Heh, ei tule natsaamaan. >:)