Joulun kuvasaldoa | Taskuvarkaani

30. joulukuuta 2012

Joulun kuvasaldoa


Katsokaa ja hajotkaa, Ferako muka läski?




Kuten kaikki varmaankin ovat huomanneet kalenteristaan, joulu on ohi ja uusi vuosi tuloillaan. Lupasin joulun jälkeen esitellä tyttöjen joululahjat täällä blogissa, mutta se saa jäädä hieman myöhempään. Puolet lahjoista nimittäin ovat edelleen äitini luona, sillä en niitä jaksanut kaikkia kotiin kantaa (omat lahjanihan otin tietenkin kaikki mukaan.. x)). Tosin onhan täällä kotona suurin osa näätäläisten lahjoista, mutta pitäähän ne kaikki saada kuvattua samaan postaukseen. Jep, ette ikinä arvaa, kuka saikaan eniten paketteja äitini luona... no tietenkin Fera ja Mojito!! Kyllä, fretit korjasivat tämän vuoden pakettisaldon vaikka minun lahjani olivatkin jo etukäteen saaneet, kaipa ne ovat sitten olleet extrakilttejä. Itse en kovin montaa pakettia saanut (vaikka ihan hyvänä kakkosena taisinkin tulla), sillä tärkein joululahjani oli tuo jo täällä aiemmin hehkuttamana järjestelmäkamera, Canon EOS 1100D. Tässä postauksessa esittelenkin hieman uudella lelullani ottamiani kuvia, jotka eivät kyllä kovinkaan jouluisilta näytä. Olisi pitänyt ottaa kuva jommasta kummasta näädästä joulukuusen äärellä, mutta enpä sitten saanut aikaiseksi. Minkä värisiä teidän joulukuusenne muuten olivat koristelun jälkeen? Meillä oli erittäin hieno muovinen kuusi, joka koristelltiin hieman hutiloiden sinivalkoiseksi (värit eivät liity millään tavoin isänmaamme lipun väreihin, vaan siihen on yksinkertainen syy; valkoinen on talvinen ja äitini lempiväri on tummansininen).

Meillä joulut ovatkin aina menneet hieman myöhäiseksi, joten söimme jouluruuan vasta, olisikos ollut yhdeksän ja kymmenen välillä illalla. Tätä seurasi tietenkin lahjojenjako, ja kun paketit olivat avattu, kiikutin uutuuttaan hohtavan kamerani pikimmiten lataukseen. Tässä yllätyinkin positiivisesti, sillä muistan, kun kesällä kävin ostamassa uuden puhelimen, olisin tietenkin halunnut ottaa sen käyttöön samana päivänä. Kuitenkin latausaika puhelimessa oli suunnilleen 12 tuntia, mutta onnekseni kameran täyteenlatautuminen tapahtui vain kahdessa tunnissa ja pääsin kahdelta yöllä testailemaan kameran ominaisuuksia! Kello neljän maissa nukkumaanmennessäni muistikortilla komeilikin jo 250 kuvaa, joten tulikin sitten testailtua oikein olantakaa.. Innostuinkin myös lähikuviin, joita edellisellä kamerallani ei saanut ollenkaan, joten saatte katsella pääosin puolikkaita näätiä. Onneksi kaikkia lukijoita varmastikin kiinnostaa näin yksityiskohtainen selitys joulunvietostani. ;) Voin kyllä sanoa, että ihastuin kamerassa kuvantarkkuuteen, joka on täysin eri asteikolla entisen pokkarini kanssa. Joskin kuvat tietenkin kameran näytöstä näyttivät paremmilta, mutta kokeiluahan nämä vasta ovat. Huomioikaa, että osa kuvista on kuvattu täysautomaatilla ja vain toinen osa manuaaliasetuksilla. 




Nyt siirrytäänkin sitten enemmän blogin aiheen pariin, nimittäin tuohon kahdeksantassuiseen karvaiseen hirviöön joka oli mukana sulostuttamassa kaikkien joulua. Kyllä, tuli kuin tulikin raahattua Fera ja Mojito viettämään kanssamme joulua äitini luokse muutamaksi päiväksi. Harmi, ettei ulkoilukuvia ole ollenkaan, sillä ulkoilut tapahtuivat ennen pakettien avaamista ja seuraavana päivänä en hirveään lumisateeseen viitsinyt uutta vimpainta roudata. Koko joulun taisikin taktisesti sataa lunta, ja aika hirmuisesti sitä tulikin. Aattona vein tytsyt kaksi kertaa ulos, ensimmäisellä kerralla penkomaan takapihan lumimassaa ja sitten illemmalla hieman pidemmälle lenkille. Olivat kyllä niin innoissaan kuin vain voi olla! Lumeen kaivettiin vauhdilla onkaloita ja tunneleita, ja Feran kaivaessakin erästä lumipenkkaa, sanoin hihnan päässä olleelle pikkuveljelleni että kohta se varmaan tulee toisesta päästä läpi. No, tämähän oli tietenkin turhaa kun neiti olikin ehtinyt kaivaa noin metrin pituisen tunnelin lumeen ja tulla toiselta puolelta ulos. Välillä freteistä ei näkynyt kuin lumihankeen johtava hihna, eikä tällä kertaa Mojitonkaan valjaista irronnut edes sitä pinkkiä väriä! Pehmoisessa, juuri sataneessa ja tarpeeksi korkeassa lumihangessa Fera näytti lapsuudenystäväni luokse juostessaan aivan siltä, kuin olisi tosiaankin uinut lumihangen poikki! Hassun näköistä olikin. 

Kissojenkaan kanssa ei mitään ongelmia tullut, vaikkevät ne olleet lähestulkoon ollenkaan ulkona. Oletin niiden olevan vähän väliä poissa, mutta nämä mukavuudenhaluiset otukset eivät vanhuuttaan enää viitsi tuonne pakkaseen ja lumeen lähteä kahlailemaan. Millään muilla tavoinhan katit eivät vanhoilta edes vaikuta, nuorilta ja leikkisiltä kissanketaleilta ne käytökseltään ja aktiivisuudeltaan vaikuttavat! Kissat kuitenkin pelkäsivät frettejä, suurikokoinen kolli enemmän ja äitikissa sitten hieman vähemmän. Tytötkin viettivät suhteellisen paljon aikaa huoneessani, sillä aina niiden väsähdettyä johonkin nukkumaan ne kannettiin omaan petiinsä nukkumaan. Tässä näyttekin joulun kissakuvat (omaa kattiani lukuunottamatta, josta tulee oma esittely pikimmiten). Onneksi minulla oli myös Playpen mukana, niin pystyin öiksi mukavasti rajaamaan parin tunnin riehumisen jälkeen sänkyni karvakäpälien ulottumattomiin. Sekä sängyn alla sijainneen barbilaatikon jota oli mukava availla ja kaivella... 



Yllä on komea kissaäiti Misty jota sitten seuraakin hieman ylisuureksi kasvahtanut poikansa Piksu. Ikää kissoilla on vielä muutaman kuukauden ajan 11 ja 10 vuotta. Molemmilla on todella surkeat ja kulahtaneet turkit, kun eivät ole ulos viitsineet talviturkkia hankkimaan lähteä. Nuorempana turkin olivat uskomattoman komeita vaikka nytkin pisin karva hännässä on 20cm luokkaa. 8)




Nuo penteleet, tai siis Fera oikeastaan päätti aloitella kiimansa juuri joulupyhinä, joten nyt onkin aika varata eläinlääkärille aika implantoitavaksi. Ja arvatkaas vaan, onko uusi vihreä peti nyt aivan jossakin.... nesteissä... -.- Mojito varmaankin implataan samalla, jottei tarvitse koko aikaa siellä ravata. Nyt täytyykin sitten vain ottaa huomisen tehtäväksi (pikkuveljeni synttäreiden lisäksi) etsiä kelvollinen frettejä implantoiva eläinlääkäri jostakin lähiseudulta, kun ei vielä sitä autoakaan ole. Tosiaan, viikon päästä alkaa autokoulu jottei ensimmäistä vaihetta tarvitse lakiuudistuksen mukaan mennä. Onneksi oli vapaata tilaa ja ihan tässä melkein kävelymatkankin päässä! Ja hintakin on koko uusimaan toiseksi halvin, kumma juttu että kalliimmat paikat olivat täynnä. Ei siinä kovin kauaa mene, että se väliaikainen kortti on kädessä ja autoon voisi alkaa jo nyt säästää. Nyt tulee loppu tälle lässytykselleni ja saattekin ihailla joulun kuvasaldoa!




























Heh, en voinut vastustaa... Mitäs meni kaivamaan nukenvaatelaatikosta itselleen sopivan kaulaliinan..xD









19 kommenttia :

  1. Hah että naurahdin tuolle Feran mahalle. Taitaa näillä Kuutin tytöillä olla tuo syöminen verissä, Lyytikin muistuttaa lähinnä valaskalaa tällä hetkellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, voin sanoa että itsellänikin oli naurussa pidättelemistä näitä kuvia katsellessa. x) Kiva kuulla että muutkin ovat aika paksussa kunnossa, eikä Fera olekaan ainoa joka tosiaan muistuttaa hyljettä tai valasta enemmän kuin frettiä. :D

      Poista
  2. Ahaha kuinka paksussa kunnossa oleva fretti! :D Eipähän ainakaan tarvitse olla huolissaan että olisi aliravittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se, ei ainakaan tule ulkona kylmä kun on lämpimän talviturkin lisäksi mukava rasvakerroskin viellä lämmittämässä! :D Niin, olenkin joskus täällä blogissa maininnut että olen ollut huolissani kun Mojito ahmii aina kaikki ruoat eikä yleensä tällöin untenmailla olevalle Feralle jää mitään. Huoli osoittautui turhaksi, kyllä se näyttää joten kuten pärjäävän.. :D

      Poista
  3. Jooko vähemmän tekstiä. Ja juuri tän verran kuvia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah myönnän kyllä että tämän piti olla melkein pelkkä kuvapostaus jossa olisi vain vähän tekstiä, mutta se sitten vähän venähti.. :D
      Mutta eihän niitä onneksi ole pakko lukea jossei jaksa, aina voi katsoa pelkät kuvat! :)

      Poista
    2. Minä taas pidän kirjoituksistasi ja pidemmät onkin parempia. Varsinkin sellaiset tekstit jossa on mukana frettitietoa. Joten minun puolestani kirjoita vaan niin pitkiä kuin sielu sietää! :-)

      Poista
    3. Pidän itsekin kyllä pidemmistä teksteistä enemmän, niin luettuna kuin kirjoitettunakin. :) Tämä voi olla osasyy, miksen usein kirjoita überlyhyitä postauksia.

      Poista
  4. Hienoja kuvia ja tosi hienoja frettejä. :> Upeita, aijotko paljonkin frettejä hankkia lisää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaavathan ne aika upeita tosiaan olla. ;-)
      En ole tarkkaan suunnitellut, mutta se on ainakin varmaa ettei frettikiintiöni ole vielä täynnä. Keväällä olisi tulossa yksi uros laumanjatkeeksi suunnitelmien mukaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka määrä venyisikin kahteen kun eräastä toistakin pentuetta olen ihaillut. Ja joskus tulevaisuudessahan tulee todennäköisesti kasvatusyksilöidenkin hankkiminen ajankohtaiseksi, mutta pysytään nyt toistaiseksi nykyhetkessä. :)

      Poista
  5. Luin edellisestä kirjoituksestasi frettien ulkoiluttamisesta nyt talvella ja käsitin kommenteista että päästät fretttejäsi ulos ihan kunnonkin pakkasella. Mietin tässä sitä että kun frettini on vähän yli 1v uros joka tuli minulle kesällä, painaa nyt 1,6kg niin millaista kylmyyttä suosittelisit ulkoilurajaksi. En ole ulkoiluttanut poikaa sitten syksyn joten sillä ei ole oikein talviturkkiakaan. En tiedä onko edellisessä kodissa frettiä ulkoilutettu ollenkaan varsinkaan talvella. Fretin alkuperästä ja sukujuurista ei ole tietoa joten en tiedä onko se venäläinen vai jostain muusta maasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pieneltä pojalta venakoksi kuulostaa, joten saattaa todennäköisesti olla muuta alkuperää. Tiedän kyllä pari venäläistä urosta, jotka painavat 1600-1700 grammaa, mutta se onkin kesäpaino.

      Suosittelisin että alat pikkuhiljaa totutella poikaa kylmiin ilmoihin. Aloita lämpimämmästä ja mene asteittain kylmempää kohti talviturkin kehittyessä. Tällä hetkelläkin lämpötila on +2, joka on aika ihanteellinen aloituslämpötila. Tuosta sitten vain kylmempää kohti fretin sietokyvyn mukaan, jonka joudut itse arvioimaan. Täältä ruudun takaa on todella vaikeaa arvioida, kuinka kylmää mikäkin fretti kestää, joten tuon työn omistajana joudut tekemään itse. Uskoisin fretin menevän ihan hyvin vielä -7--8 asteessä ainakin totuttelun jälkeen, mutta varmaksi en voi sanoa. Olen esimerkiksi törmännyt moniin kodinvaihtajiin (virolaista ja suomalaista pimeää alkuperää), joilla on niin surkea turkki, etteivät ne pärjäisi mitenkään muutamaa astetta kylmemmässä pakkasessa. Frettisi turkkiin ja talviturkin kehittymiseen voit onneksi vaikuttaa itsekin, jotta fretti saisi parhaan mahdollisen turkin jonka se vain voi perinnöllisten rajojensa puitteissa saada. Mitä muuten syötät fretillesi? Riippumatta siitä suosittelen joka tapauksessa antamaan fretillesi jotakin rasvalisää ruoassa. Näin talvisinhan fretin ravinnosta voi jopa puoletkin olla rasvaa, ja suositeltavaa olisi ainakin 35-40%. Broilerin (tai kalkkunan) rasvahan on paras vaihtoehto, sitä vain on harvoissa eläinkaupoissa. Vauhti-Raksu.net ainakin on tarjolla. Suosittelen myös antamaan lohiöljyä ja pellavansiemenöljyä säännöllisesti, rasvahapothan ovat terveen turkin rakennusaineet. Niillä, ja ahkeralla ulkoilulla fretillesi kasvaa varmasti oikein hyvä talviturkki. Rasvalisistä ja muusta fretin ruokintaan liittyvästä voit lukea lisää sivupalkista löytyvästä "Mitä fretin ruokalautanen sisältää?" -postauksesta. Hyviä ulkoiluhetkiä sinulle ja fretillesi! :)

      Poista
  6. Säikkyikös frettiläiset paljonkin uudenvuodenraketteja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät tytöt onneksi säikkyneet rakettea ollenkaan, halusivat vielä uloskin parvekkeelle. Kyllähän ne ihmeissään olivat, Ferakin kiipesi parvekkeen tuolille ja hyppi selkänojaa vasten ihmettelemään ylhäältä kantautuvia ääniä ja värejä. :) Ihan hyvä etteivät pelkää raketteja.

      Poista
  7. Hihii mikä pullukka! <33 Mulla on myös iloisia uutisia. Nyt se sit on varmistunu: Meille muuttaa fretti tänä vuonna. Kasvattaja lähetti mulle säpöö ja nyt odotan niiin innoissani kesää. Ajattelin muuten alkaa myös kirjottaan frettiblogia kun saan pennelin kotiin. :)

    VastaaPoista
  8. Tein profiilin. Ärsyttävää ku kaikkiin fretti-blogeihin ei saa kommentoida nimettömänä. Kysyin siis aikasemmin niistä pakkasrajoista ja ulkoilutuksesta.

    VastaaPoista
  9. Hm, luulin jo vastanneeni Leinan kommenttiin. On kyllä aika pullukka, vaikkei livenä ihan kuitenkaan kuvien mukainen. ;-) Ja hieno juttu että pentu "varmistui" hieman, nyt vain sitten pitkä odotus kevääseen ja kesään. Sen takia lainausmerkeissä, että kun pennut eivät ole vielä syntyneetkään ja tuskin astutustakaan välttämättä tehty, ei voi koskaan tietää kuka onkaan se onnekas pennunomistaja luovutushetkellä. Koskaan ei voi tietää mikä menee pieleen, montako pentua syntyy ja moniko niistä selviää, joten täyttä varmuutta pennun saamiselle ei varmasti kukaan voi vielä näin aikaisin antaa. Kuitenkin, vaikka pentuja syntyisi vain muutamakin menevät ne aina parhaimmalle omistajaehdokkaalle, joten mitä paremmin hoidat frettiä ja olet valmistautunut sen tuloon, sen varmemmin saat oman karvamakkarasi vipeltelemään jalkoihisi. ;-)
    Jaa ajattelit frettiblogia alkaa kirjoittaa? Tulehan ihmeessä tänne sitten kertomaan uuden blogisi osoite.

    Rimtim: Meillä kyllä voi kommentoida anonyyminäkin ja on suhteellisen alusta asti voinutkin. Vastasin kysymykseesi fretin ulkoilusta ylempänä.

    VastaaPoista
  10. Ihania kuvia :) Varsinkin missä näkyy kieltä ja haukotusta :D

    VastaaPoista
  11. Kiitoksia, vaikka tytöthän sen "raskaan" työn tässä tekevätkin... :D Heh, innostuin hieman tosiaan uudella kameralla kuvailemaan ja tytöt onneksi ovat upeita malleja. Ja sainpa sinulta täydellisen ideankin; teemapostaus kieli- ja haukotuskuvista! Nyt täytyy vain mennä kameran kanssa vaanimaan noita että saadaan kuvia! ;-)

    VastaaPoista

Jätäthän meille tassunjälkesi!